Tytön rintalasta suljettiin siis lauantaina, ja sunnuntaina kun kävimme häntä katsomasa hän avasi silmät hyvin monta kertaa. Mulla pääsi itku kun näin hänen kauniit silmät. Viimeksi kun olen ne auki nähnyt oli sinä päivänä kun tieto hänen sydänviastaan tuli. Lähetin silloin viestin miehelleni ja toivotin hyvää syntymäpäivää. Sen jälkeen tyttö on kovasti ne pitänyt kiinni. Myös ennen leikkausta.
Su-ma välisenä yönä häneltä oltiin lopetettu jatkuvasti tuleva morfiini ja "rauhoittava", tänään päivällä olivat poistaneet hengitysputken.
Kardiologi oli myös tänään ultrannut tytön sydän ja hienosti supistuu.
Hengitys vähän takkuilee vielä, tai hän hengittää vähän liian laiskasti ja pinnallisesti. Joten se pitää nyt saada kuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti