Olen väsynyt.

 Olen väsynyt. Kaksi sanaa. Niin ladattu täynnä kaikki ne tunteet mitkä olen sulkenut taas pieneen laatikkoon aivoihini koska ei ole ollut mahdollisuutta tai aikaa sitä laatikkoa avata. Aina on helpompi liimata hymy kasvoille ja sanoa kaikki on ihan hyvin. 

Tämä vuosi on ollut todella rankka! En vain sitä ole halunnut myöntää. On myös ollut paras vuosi pitkään aikaan, mutta se että uskalsin ottaa askeleen tuntemattomaan vei kaikki voimani.

Vuoteen on mahtunut:

- päätös erosta, sen kertomisesta toiselle osapuolelle ja sitten lapsille. 

- Toisen ihmisen muutto uuteen kotiin, miettimiset miten järjestää asuntoasiat ym kuntoon

- Toisen ihmisen täysi paljastuminen, asiat mitä olen pitkään epäillyt ja saanut niihin vahvistuksen ja tunne siitä että en ollutkaan hullu! Helpotus siitä jopa!

- uusien ihmisten tapaaminen, mm muutama ei niin mukava sellainen

- työstäminen siitä kuka minä olen, kuka minä olen oikeasti. Ja uskallus olla täysin oma itseni! Myös muiden ihmisten kanssa.

- unohtumaton matka mikä kasvatti minut suunnattomasti 💙💛

- rakkaan nelitassuisen ystävän menetys😭

- työn loppuminen💔
- Lasten oireilu kun ovat nyt ymmärtäneet että ei mamma ja pappa eivät palaa yhteen enään. Sekä heidän muut haasteet.

- Itsensä hyväksyminen- THIS IS ME! ja se on ihan ok. 😎

- uuden ihmisen tutusumiseen 💗

- YSTÄVÄT, PERHE JA LÄHEISET! 💖💖💖💖💖

Tänään hetkeksi se kansi avautui, otin pienen metsälenkin ja itkin ulos kaikki ne tunteet...
 viha, suru, häpeä, onnellisuus, rakkaus, menetetty rakkaus, pettymys, anteeksianto...ja se väsymys!

Olo tuntuu hiukan kevyemmältä nyt. 😌

"Out of suffering have emerged the strongest souls; 
the most massive characters are seared with scars."
- Khalil Gibran

Olen nostanut nyrkit pystyyn taas niin kun aina ja jatkan eteenpäin, olenhan ihan suunnattoman vahva ihminen! 💪💪