TwinWin : Kaksosten synnytyskertomus

Sain siis viimeisellä ultralla käynnistysajan tiistaille 16.2. Klo 10:00 piti ilmoittautua osasto 42:lle naistenkliniikalla.

Maanantaina tehtiin mahastani kipsivalu, muiston minkä aion koristella jollain tavalla muistaen kaikki lapsemme.

Yö ennen käynnistyspäivää oli tunteet pinnassa, jännitti, pelotti, odotukset oli korkeella, en malttanut odottaa että kohta nään vauvat, samalla pohdin olenko huono äiti kun oman jaksamisen takia häädän heidät turvallisesta lämpimästä yksiöstään. Yö nukuin kuitenkin aika hyvin. Muutaman kerran heräsin että pitää mennä vessaan ja parit unet muistan siltä yöltä, molemmat unet loppuivat siihen että vauvat syntyivät sektiolla, ekassa tosin synnytin kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, toisessa tyttö ja poika. Mutta sektiolla, ja aamulla ajattelin että toivottavasti ei ollut enneuni.

Viimeinen masukuva ennen sairaalaan lähtöä rv 37+3

Äitini vei minut sairaalaan, mieheni jäi kotiin valmistelemaan karhukoplan vientiä äidilleni kun hän palaisi kotiin.

Minut kirjattiin osastolle ja laitettiin käyrälle. Siellä makoilin tunnin ja 12 maissa tuli lääkäri, kokeili kohdunsuuta, sormelle auki ja laittoi cytotec murusen kypsyttämään kohdun suuta. Sanoi että nähdään neljän tunnin päästä uudestaan ja lähti taas.

Lääkärikäynnin jälkeen makasin taas hetken käyrällä ja kävin sitten vaihtamassa vaatteet sairaalavaatteisiin. En uskaltanut tehdä se ennen lääkärikäyntiä ajattelin että "jinxaan" homman jos vaihdan ja lähettäisivät minut sittenkin kotiin syystä tai toisesta. Söin, tein ristikkoa, pelasin pelejä pädillä ja muutama supistus tuli. Lääkärin oli tarkoitus tulla neljän maissa mutta oli kiinni toisessa tehtävässä ja pääsi vasta 18 tulemaan. Laittoin toisen murusen kypsyttämään ja sanoi että tänään ei laiteta enempää vaan jatketaan huomenna jos ei mitään tapahdu ennen sitä. Vaikka tiesin että käynnistäminen voi kestää pitkään olin kuitenkin pettynyt. 20 maissa olin jo laittanut itseäni valmiiksi yötä varten, ajattelin että turha täällä on valvoa mielummin yritän saada nukuttua mahdollisimman paljon niin kauan kun vielä minulla on mahdollisuus. Katsoin vähän simpsoneita ja huoneeseeni tuli toinen potilas juuri kun olin sammuttamassa valot. Tämä huonetoveri päätti sitten tehdä sitä sun tätä 23 asti jolloin vihdoin sammutti lukuvalonsa ja alkoi nukkumaan. (Miks ihmeessä noita lamppuja kutsutaan lukuvaloiksi en ymmärrä kun valaisevat koko huoneen?!) Samalla minä pyysin särkylääkettä supistuksiini jotta ne eivät häiritsisi unta, eivät siis olleet mitenkään säännöllisiä eikä järkyttävän kovia, mutta häiritsi. Otettiin vielä nopea käyrä kun en ollut tuntenut vauvojen liikkeitä viimeksi 21 maissa.

Keskiyön aikaan aloin vihdoin nukkumaan. Ja jo 01:20 heräsin että pitää käydä vessassa. Sen jälkeen en taas saanut unta ja aloin stressaamaan että mitä jos eivät keskiviikon aikana käynnisty ja vauvat synny, torstaille ei oe lastenvahtia karhukoplalle.

02:45 alkoi taas väsyttämään, pohdin pitäisikö käydä vielä vessassa ennen nukkumista, samalla tunsin kovan vihlovan kivun joka lähti häpyhuulesta ylöspäin kohdussa kuin suora viiva ja tuntui ja kuului vaimea pamahdus sisältäni. Sitten oli sänky märkä. Ajattelin että jess, ei tarvii stressata lastenvahtia huomiseksi. Sitten pelästyn että ei kai pojan napanuora tullut mukaan kun vedet meni niin vauhdilla. ( kuvitelkaa että akvaario saa särön lasiinsa, ja yhtäkkiä veden paine halkaisee lasin ja vesimassa purskahtaa ulos sieltä kauheella paineella ja voimalla. Aan lapsivesipussi käyttäytyi kun tuo akvaario. ) Soitin siis kelloa ja yökätilö tuli paikalle. Juu lapsivettä on. Ja olet kahdelle sormelle auki hän sanoi. Peppu siellä tuntuu. Käyrälle minut taas kytkettiin ja nyt alkoivat supistukset voimistumaan.

Tunnin päästä olivat jo niin kovat että halusin jotain tehokkaampaa kivunlievitystä. Kysyin myös milloin voin soittaa mieheni paikalle kun hänellä kuitenkin hetki kestää ajaa. Kätilö tutki kohdunsuuta, sanoi että neljälle sormelle auki nyt siirrytään synnytyssaliin soita miehellesi.

4 aikaan minut työnnettiin siis paareilla saliin, sain luvan käydä nopeasti vesassa ja sitten ylös synnytyssänkyyn. Oma kätilö tuli paikalle, mukava suomenruotsalainen täti, ja sain vihdoin paras ystäväni ilokaasu, vierelleni.

Mieheni tuli paikalle 5 maissa ja siitä 15 minuuttia niin tarkstivat kohdunsuuta että olin 6 cm auki.

Kätilö ja lääkäri tunnustelivat että miten päin A on tulossa, peppu edellä vielä ja laittoivat pinnin hänen peppuun että saivat sykkeet paremmin seurattua. Mua nauratti että pojalla on pinni pepussa.

Teipattiin myös mahaani kiinni pieni anturi seuraamaan Bn sydänääniä.

Spinaalin laitto edessä, jouduin istumaan kun laittoivat sen, ja hiukan pieleen se meni. Osui johonkin hermoon ja itkin kun sattui mutten osannut kertoa missä. Spinaali vei pahin selkä ja vatsakipu pois mutta ei kokonaan.

( Hassua että ekassa synnytyksessäni ja neljännessä olen joutunut istumaan kun selkäpuudute on laitettu eikä kummallakaan kerralla se ole kunnolla toiminut. Tokassa ja kolmannessa synnytyksessä olen maannut kyljelläni kun ovat sen laittanut ja se on toiminut täydellisesti! )

Ilokaasun avulla jatkettiin siis vielä. 1,5 tuntia myöhemmin olin 9 cm ja spinaalin vaikutus ei toiminut enään. Loppu mentiin siis ilokaasulla ja "luomuna".
Lääkäri tarkisti ultralla vielä miten poika on sieltä tulossa ja ilmoitti että no nyt hän on kiilannut jalan sinne mukaan joten jalka,peppu,jalka näyttää tulevan. Katsoivat että B ei ole liian lähellä häntä ja saan luvan ponnistaa kun siltä tuntuu. Toinen kätilö kutsuttiin myös paikalle joten huoneessa mukana oli kaksi kätilöä ja lääkäri.

Perätarjonnassa synnyttäminen pelotti hiukan varsinkin ilman kivun lievitystä mutta vain koska pelkäsin vauvan kokoa, jouduin uudestaan ja yhä uudestaan muistuttamaan itseäni että sieltä oli kaksi pientä vauvaa tulossa eikä yksi jättivauva.
Alkoi ponnistuttamaan ja ilmoitin asiasta kätilölle. Sänkypääty nostettiin ylöspäin ja jalkatuet laitettiin sängynpäätyyn. Perätilavauva synnytetään jalkatukien avulla puoliistuvassa asennossa. Minun kuului ponnistaa hänet itse ulos lapaluihin asti, ennen sitä lääkäri ei voi koskea vauvaan koska riski on että hän pelästyy ja levittää kädet auki kesken synnytyksen.
Joten ponnistin kun siltä tuntui ja tuntui hiukan hassulta kun kolme henkilöä vaan seisoo katsomassa tapahtumaa sängyn jalkopäässä yhtään auttamatta. Tuntui normaalisynnytykseltä, tuntui kuin pää syntyisi, ero siinä että kun tuntui un pää olisi syntynyt piti vaan jatkaa yksin ilman apua ja siksi vei enemmän voimia. Kun lapaluut syntyivät kätilö tai lääkäri avusti hartijat ja pään syntymään. Kuului pieni parkaisu, niin paljon hennompi ääni kuin meidän muut vauvat ovat päästäneet. Poika tuli ilmoitettiin, napanuora katkaistiin ja toinen kätilöistä meni puhdistamaan ja käärimään pojan kapaloon.

Lääkäri tarttui heti pojan synnyttyä mahaani kiinni ja piti Bn paikoillaan ettei hän päässyt kääntymään jotenkin oudosti, ohjasi hänet vatsan päältä synnytyskanavaan päin. Tarkistivat että kyllä pää on tulossa,puhkaisivat kalvot ja laittoivat pinnin päähän. Odottivat n 10 min alkaako supistukset itsestään uudestaan, ja antoivat sitten oxitosiinia minulle vauhdittamaan niitä. Ekalla supistuksella tyttö liukui vauhdilla alas synnytyskanavaan, tokalla supistuksella alkoi hiukan ponnistuttamaan ja kolmannella tyttö syntyi.
Tyttö pääsi heti syliini, mieheni ei halunnut vieläkään katkaista napanuora, hänelle riitti kun katkaisi kolmannen lapsemme napanuora.

Tytöllä oli hiukan outo väri kasvoissa joten ottivat hänet ja tarkastivat, mutta hän oli vain tullut niin vauhdilla ja on siksi naama mustikkana. Hän pääsikin takaisin rinnalleni pelkässä vaipassa paitani alle lämpimään.

Mieheni otti ylpeästi vastaan pojan.

Lisää oksitosiinia jotta istukka syntyisi. Vauvojen istukat olivat siis kasvaneet yhteen. Kohtu supistui jo hienosti. Istukka oli ehjä, ja vauvoille annettiin molemmille 9 pistettä kymmenestä.