Tyhjä masu

No oli siellä masussa kyllä vauvaa! Viikko synnytyksestä nousin vaalle ja lukemat olivat -200g lähtöpainosta. Eli oikeesti ei ollut yhtään extraa kiloa koko raskaudella! Nyt niitä jo entuudestaan olevia ylipainokiloja on kyllä pudotettavana mutta ylpeä olen että ei vielä enemmän tullut. 

Hiukan ikävä on raskausmahaa, mutta pääosin koska sillon oli kaikki hyvin ja Lillyllä oli kaikki hyvin. 

Tämä raskaus on kyllä jättänyt eniten jälkiä vartalooni, vatsa roikkuu rumasti, lihakset sekä selässä että vatsassa ovat ihan olemattomat. En pysty juuri nostamaan mitään painavempaa kuin meidän vauvat. Liam kaukalossa on ehdoton raja, enkä kauheen monta metria häntä siinä pysty kantamaan. 

Onneksi ei ole siis mikään halu lähteä minnekkään, joku päivä tiedän että mun on pakko vaan uskaltaa ulos neljän seinän sisältä ja nähdä tuttuja, mutta juuri nyt pysyttelen tahalleni poissa ihmisten ilmoilta. Tiedän että kaikki tarkoittavat vaan hyvää kun tulevat halaamaan ja kertovat miten pahoillaan ovat tapahtuneesta, ymmärrän etteivät ihmiset tiedä mitä sanoa meille tässä tilanteessa, ja useinmiten minulla ei ole mitään ongelmaa puhua tapahtuneesta, mutta se heikko hetki voi tulla niin yhtäkkiä että se yllättää itseäni myös. Ja juuri ne ystävälliset halaukset ovat melkein pahimmat. Sillon useinmiten romahdan, enkä kauheen mielellään romahda esim kesken kauppareissua.
Joten nyt pysyn poissa ja jos näette mut jossain saa kyllä tulla juttelemaan, mutta älkää halatko jooko? :)

Lillyltä laitettiin rintalasta kiinni tänään. Toimenpide oi sujunut hyvin, nyt pidetään peukkua ettei takapakkia tulis ja että voisivat hiljalleen alkaa vähentämään lääkitystä. Hengityskoneessa hän kyllä on vielä, mutta niin kauan kun on tuju lääkitys päällä niin ei ihme ettei jaksa itse keskittyä hengittämiseen eikä tarvii jaksaakaan.

Meidän täydellinen tyttö! <3

Lillyyn ei saa koskea juuri nyt kun lääkitys tekee hänen olonsa samanlaiseksi kun hänellä olisi korkea kuume, joten kaikki ylimääräinen kosketus pitää välttää. Rankkaa kun ei voi pitää sylissä eikä edes nyt silittää. Mutta mikä tahasa helpottaa hänen oloaan tehdään. 

Liamilla oli neuvolakontrolli viikon iässä. Kotiinlähtöpaino oli 3010g ja keskiviikkona paino oli 3050g. 

Hiukan on siis poika kasvanut. Tänään on ollut oikea sylipäivä, heti kun olen laittanut hänet alas alkaa itku.

Viimeiset 3 yötä olen syöttänyt ja laittanut hänet sänkyyn 22-23 maissa tiukkaan kapaloon, ja hän on seuraavan kerran herännyt syömään 3-04:30 välisenä aikana. Vaihdettu vaippa, juonut 90 ml, takaisin kapaloon ja nukkunut 9 asti aamulla. Mamma tykkää! Saa nähdä kauan tämä jatkuu.

Perheen muut pojat ovat olleet pääosin innoissaan Liamista. Esikoinen ei kauheesti ole ollut kiinnostunut vauvasta, tänään oli eka kerta kun vauva sai hyvän yön suukko. Toisiks vanhin ja keskimmäinen taas ovat kovin rakastuneita vauvaan. Toisiks vanhin vielä usein sanoo että minä niin rakastan tämä vauva!
Esikoinen joka otti kovasti asia että pikkusisko ei ole tullut kotiin vielä ei ole puhunut nyt moneen päivään siskostaan. Mutta eilen oli siis pikkuveljelleen eka hellyyden osoitus. <3
Odotan kovasti että Lilly pääsisi hengityskoneestaan pois ja turvotus vielä hiukan enemmän laskisi, josko voisimme sitten viedä kaksi vanhinta katsomaan häntä.