Ainutlaatuinen

Meidän esikoinen "jakoi" kaksoset hänen ja veljensä kanssa jo kuukausia sitten. Pikkusisko on hänen ja pikuveli on M:n. 

Kun haettiin ne eilen tiesin että tulee olemaan vaikeata esikoiselle ymmärtää miksi hänen pikusisko ei ole mukana. Tiesin että hän tulee tottakai olemaan surullinen. Mutta mikään ei kuitenkaan pystynyt valmistamaan siihen sydäntäsärkevään ilmeeseen kun hän innolla juoksi autolle huutaen että A ja B on mukana!!! Ja jouduin sanomaan että A on mutta B valitettavasti joutui jäämään sairaalaan.

Ne hirveän pettyneet surulliset kasvot! Ja kun ei edes voi sanoa että hän tulee kotiin jonain tiettynä päivänä, ei voi luvata mitään. 

Olemme näyttäneet kuvia ja kertoneet että pikkusisko on todella todella sairas ja lääkärit ja hoitajat yrittävät auttaa häntä. Sanojaan pitää varoa ettei heille lupaa mitään mitä ei voi pitää. 

Eilen illalla esikoisella oli vaikea nukahtaa, oli huolissaan pikkusiskostaan. Pohti että hänellä on pipi ja hänelle annetaan "ruiskuja" ja sitten hän saa laastareita. Sanoin että joo, joskus hänelle annetaan ruiskuja mutta niissä on lääkettä mikä auttaa häntä. Että pikkusiskolla on kokoajan oma hoitaja siellä. Aina on joku mukava täti hoitamassa häntä sekä yöllä että päivällä. Että hän ei ole koskaan yksin. Se vaikutti hiukan rauhoittavan poikaa. 

Tässä se vaikein itsellekin on, että tyttöhän näyttää päältäpäin täysin terveeltä. Haluais vaan ottaa kaikki kanyylit pois ja tuoda kotiin hänet.

<3 Hän on niin täydellinen! <3

Ja hänen isoveli on niin yksin ilman sisartaan kenen kanssa hän on jakanut kohdun melkein 9 kuukautta. Sairaalassa jo huomasi että kun sängystä otin siskon syömään niin ei mennyt montaa minuuttia kun veli jo alkoi inisemään. Niin kauan kun sisko oli vieressä hän nukkui eikä ollut mikään hätä, kun hän jäi yksin tuli surku. 

Vaikein nyt on odotus leikkaukseen, nyt kun olemme päättäneet että leikkaus tehdään, niin toivoo että se kauhea päivä olisi jo täällä. 

Pienen pieni rakas, sun on pakko taistella!