Kolmas päivä leikkauksesta

Olen ollut huono päivittämään meidän kuulumisia tänne, mutta en ole ehtinyt.

Lillyn leikkaus meni oikein hyvin, kirurgi Mattila sanoi että se meni just niin kuin hän oli suunnitellut sen menevän. 

Shuntti siis poistettiin ja yläonttolaskimo kytkettiin keuhkovaltimoon. 

Torstaina illalla tulimme tyttöä katsomaan, paljon piuhoja tytön ympärillä mikä oli odotettavissa, mutta hän oli hyvinvoiva, niin hyvinvoiva että parkui äänettömään raivoitkuun, ilmoitti hoitajille että haluaa hengitysputken pois. 

Joten meidät passitettiin käytävälle odottamaan sillä välin kun poistivat hengityskoneen ja laittoi hänelle pelkät happiviikset. 

Ekan vuorokauden hän pääosin nukkui, ja koska meidän äänet selkeesti häiritsi hänen untaan jopa niin paljon että hän heräsi muut päivät kun meidät kuuli niin pidettiin tehokäynnit lyhyeinä. 

Leikkauspäivän iltana

Perjantaina kun kävimme hän jaksoi ajoittain olla hereillä. Mutta varsikin minua katsoessaan hän purskahti lohduttomaan raivo itkuun mitä itse tunnistin hänen haluan syliin itkuksi. Kun ei voi ottaa lastaan syliin niin se repii sydäntä niin järkyttävästi. 

1 päivä leikkauksen jälkeen

Lauantaina päätimme tulla teholle kahteen otteeseen. Ja käydä välillä kahdestaan syömässä, kun tämä parisuhdeaika väkisinkin hiukan sivuutetaan kun on niin paljon muuta mietittävää. Kun tulimme teholle hän nukkui. Viivyimme noin tunnin ja lähdimme sitten syömään toivoen että hän olisi hetken hereillä kun tulisimme takaisin. Kävimme aasialaisessa ravintolassa kävelyetäisyydellä sairaalasta ja palasimme noin 1,5 tunnin kuluttua. Tyttö unessa tottakai. Hoitaja sitten kertoi että Lilly oli ollut hereillä ihan kunnolla, hymyillyt ja jutellut kovasti, ja oli jopa jaksanut repiä mobilen leluja minkä olivat laittaneet roikkumaan hänen yläpuolelle. Tottakai aina missaa tälläiset hetket! Mutta miten huojentavaa oli kuulla että hän on jaksanut olla niin hyvällä tuulella. 

Hän taas heräsi meidän äänistä, nopeasti väläytti meille pienen pienet hymyt ja sitten muisti selkeesti että ei kun mammalle ja pappalle mun pitikin raivota ja näyttää harmistustani. Taas itki lohdutonta mamma ota mut syliin itkua, ja tällä kertaa me päätimme lähteä kesken hänen raivoaan kun meidän läsnäolo vain vaikutti pahentavan sitä. Lisäksi piti lähteä kaksi nuorinta poikaa hakemaan ystäväpariskunnan luota. Sydän särkyi ja purin huultani kovaa etten parkuisi yhtä kovasti kun kuulin tyttöni tekevän kun kävelimme pois tehon käytävillä. 

Miten raastavaa kun ei saa ottaa pientään syliin eikä hän ole koskaan rauhoittunut minun kanssa ennen kun pääsee syliin. 

Lilly on määrätahtoinen nuori neiti. Tämän olemme hoitajiltakin saaneet kuulla taas jo hyvin monesti.

2 päivä leikkauksen jälkeen

Tänään, kolmas päivä leikkauksesta hänet siirrettiin takaisin K4 osastolle mistä hän leikkaukseen lähtikin. Voimme vihdoin paremmin ja enemmän osallistua hänen hoitoon. Kysyinkin heti kun pääsin paikalle että saanko nyt sitten pitää hänet sylissäni ja meinasin onnesta hypähtää kun vastaus oli kyllä. 

Olemme tällä kertaa päättäneet yrittää olla osastolla vuorotellen mahdollisimman paljon. Eli joka toinen päivä minä, joka toinen päivä mieheni. 

Ja toivotaan että toipuminen sujuisi paremmin , ilman takapakkeja tällä kertaa. 

Tämä oli näky kun pääsin osastolle kolmas päivä leikkauksesta.
Mamma odottaa että saa kaapata tytön syliin. <3

Meillä on oikea soturi-prinsessa!