Älkää ymmärtäkö väärin rakastan miestäni, kotiani, lapsiani, koiraani jne mutta joskus kaikki on vain liikaa! Mutta valittaa ei saisi, meillä on 5 lasta, aika hyvä onni saada 3 tervettä lasta, itse olen halunnut lapset läheisillä ikäeroilla, ja kaksoset no kaikkien kuvitelma on että siinä kaksi menee missä yksikin. No ei todellakaan!
Tänään sain eka lämmin ruoka eteeni vihdoin klo 17. Mies lähti kolmen vanhimman kanssa ulos katsomaan traktoreita ja itse jäin kahden tyytyväisen vauvan kanssa sisälle, odotin innolla että saisin syödä lautasellinen eilistä kiinalaista take away ruokaa katsoen gilmore girlsejä netflixistä samalla, ehtisin juuri ennen kun pitäisi syöttää lilly klo 18.
Sain ruokani lämmitettyä, istuin alas sohvalle samalla Liam suuttui, väsynyt ilmeisesti. Laitoin keinuun missä hän oli tyytyväinen. Istuin taas alas ja nostin haarukan jolloin lilly pillastui ja alkoi huutamaan kurkku suoraan. Aloin keinuttamaan häntä sitterissä ja nostin taas haarukkani, jolloin tv tilttasi. Nousin ylös ja otin johdot irti lilly huusi kurkku suoraan! Liam pois keinusta, lillylle vaipanvahto, lilly keinuun, liam sitteriin ja keinutin häntä. Lilly vihdoin nukahti, nostin haarukan jolloin liam taas suuttui.
Tässä välissä hermot alkoi palamaan kunnolla!
Hain liamille maitoa, laitoin tyynyn hänen syliin ja pullo suuhun nojaamaan tyynyä päin (btw oon KERRAN aiemmin tenhyt niin joten älkää leimatko huonoksi äidiksi ) nostin haarukan ja sain vihdoin syödä ruokani.
Kun Liamin maitoa lämmitin 7 sekunttia tuijotin samalla ulos ikkunasta ja tuli se hetki kun tuli se ikävä "vihaan elämäni" -tunne! Helvetti en saa edes syödä ruokani rauhassa.
Mutta kaksoset rauhoittuivat ja sain lopulta syödä rauhassa, ehdin jopa rustata tämän alas mutta nyt Lilly taas hälyttävästi liikkuu keinussaan klo on 17:55 ja hänellä on NÄLKÄ jos en ole nopea hakemaan hänelle ruokaa niin hänen huuto raikuu talossa ja hän herättää veljensä.
P.s. kyllä mä oikeasti rakastan elämääni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti