Kun ajttelin olevani äiti ennen kun minulla oli lapsia, olin varma että olisin imettävä, itse tekisin vauvanruoka, ei koskaan syötäis valmisaterioita, leikkisin päivät pitkät lasteni kanssa, tv ei koskaan olisi päällä extraa, ulkoilisin päivittäin, siivoisin päivittäin, pyykkäisin päivittäin, en koskaan karjuisi heille, olisin aina rauhallinen, äiti.
 |
| Minun ylpeyteni! Kiitos näille saan viettää äitienpäivää. |
Mikä totuus on?
Imetys ei onnistunut ja kaikki lapseni ovat korvikelapsia.
Olen alussa jokaisen kohdalla kun ovat alkaneet maistelemaan kiinteitä, keittänyt ja soseuttanut itse, mutta sitten ollaan melkein heti siirrytty kaupan sosepurkkeihin ja niillä kasvettu siihen 10kk asti kunnes olen hitaasti alkanut heitä totuttamaan samaan ruokaan kun mitä muu perhe syö.
Pääosin teen ruokamme itse mutta joskus, välillä useinkin, syömme valmisruokaa.
En ole leikkivä äiti, mutta heillä on seuraa toisistaan. Pitäisi tosin opetella heittäytymään mukaan leikkeihin, muistan omaa isäni joka välillä leikki meidän kanssa, ja nyt lastenlastensa kanssa ja miten iloiseksi se teki minut ja vielä tekee. :)
Tv on meillä AINA päällä. Esikosen kohdalla pidettiin päivisin taustameluna ja no, sitä se vieläkin on vaikka kukaan ei katsoisikaan sitä. Pitäisi vaihtaa radioon.
En ulkoile päivittäin lasten kanssa. Yritän mutta jos minä en syystä tai toisesta halua ulos, pysymme sisällä. Odotan että saan pihan aidattu jotta pystyn turvallisemmin päästää ainakin vanhimmat pojat ulos leikkimään.
Tällä hetkellä on myös hiukan rankka saada kaikki 5 pihalle yksin.
En todellakaan siivoo tai pyykkää päivittäin. Ei riitä kädet. Yritän iltaisin poimia lelut lattialta kun lapset ovat menneet yöunille mutta totta puhuen aika usein istahdan alas sohvalle, katson ympärilleni ja totean että näääh, ne on huomenna aamulla taas lattialle levitetty, ja katson jokin tv ohjelma "rauhassa" ennen kun itsekin menen nukkumaan.
En todellakaan pysy aina rauhallisena vaan olen myös karjunut pää punaisena. Viimeksi kun vanhimmat pojat onnstuivat rikkomaan lipaston huoneessaan koska pitivät sitä avaruusaluksena. Pointsit kekseliäisyydestä mutta mamma kyllä suuttui.
En katso ettei saisi korottaa ääntä lapsilleen joskus, mutta pitää osata pyytää anteeksi ja sitä teemme meidän perheessä.
 |
| Minun äitienpäivä aamiaiseni, itse tehty, 3 pojan kanssa syötiin, neljäs sillä välin keinumassa ja tyttö sairaalassa isänsä kanssa. Ei sekään ehkä mennyt ihan niin kuin kuvittelin, mutta mikäs siinä. |
Minun elämä äitinä ei ole lähelläkään sitä mitä olin kuvitellut sen olevan.
Hiukset harmaantuvat ja sydän on kurkussa monta kertaa päivittäin, esim äsken käytin nopeasti koirat pihalla ja sillä välin oli keskimmäinen kiivennyt pöydälle, sekoittanut juustohöylällä mehua kannussa, ja istui keskellä pöytää polvillaan suolapurkki käsissään ja ravisteli sitä, hyvin onnellinen hymy kasvoillaan. Olin unohtanut nostaa hänen syöttötuoli sohvalle jottei hän pääsisi pöydälle kiipeemään.
Väsyttää jatkuvasti koska vaikka välilllä saan nukkua kokonaiken yö heräämättä pääosin ajasta en. Vaikka se herätys olisi vain kerran nopeasti tuttia laittamaan jollekin niin kohta 5 vuotta putkeen se alkaa kyllä tuntumaan. :D
Meillä karjutaan, itketään, nauretaan, kikatetaan, "vihataan" ja rakastetaan.
Tämä ei ole ruusuilla tanssimista, ja todellakin on päiviä kun haluaisin olla töissä mielummin kun täällä kotona, on päiviä kun ajattelen että haluaisin vaan jättää kaikki asiat kesken ja lähteä kotoolta enkä palata, on päiviä kun en millään jaksaisi nousta koska, no, mähän haluaisin JOSKUS vaan maata koko päivä sängyssä tekemättä mitään.
Mutta kun pojat ovat kahtena iltana peräkkäin menneet kiltisti nukkumaan, tai kun eilen tulin kotiin sairaalasta ja olkkarin lattia oli ilman tavaroita ja imuroitu koska pojat ja perheen isä siivonneet, tai kuin tänä aamuna avasin kapalon ja Liam katsoi minua leveä hymy kasvoillaan, kun keskimmäinen kömpii väkisin syliin halimaan ja pusuttelemaan, kun näen onnellisuuden kun laulan heidän kanssa ja luen heille,kun kerromme toisillemme kuinka rakastamme, ne pienet asiat ovat niin suuria enkä koskaan, koskaan vaihtais tätä mihinkään.
Hyvää äitienpäivää! Speciellt till min egen mamma. <3 Minä menen nyt halimaan lapsiani.
"Today i dont feel like doing anything, i just want to lay in my bed"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti