3 kk neuvola

Kävin kaksosten kanssa eilen neuvolassa. 3 kuukauden kontrolli oli kyseessä. Saivat toisen rotarokote annoksen ja ekat piikit. Mä en koskaan muista mitä piikkejä tulee millonkin, me otetaan vastaan ne mitkä rokoteohjelmaan kuuluu ja lisäksi varsinkin sydänlapsemme saavat vesirokkorokotteen. 

Liam on oikeen charminen poika kirjoitti neukkutäti. Juttelee ja hymyilee kovasti. On alkanut kikattamaan jos häntä kutittaa ja kiljahtaa riemuissaan leluilleen. Viihtyy tovi leikkimatolla jutellen siniselle virtahepolleen. Heilauttaa sitä kädellään ja sitten kiljuu innoissaan kun saa sen liikkumaan. 

Hän on oikea mamman poika, herkkä poika, pelästyy helposti kovia äkillisiä ääniä niin kun Lillyn äkillinen huutoitku, tai koirien haukunta. Tulee kauhea itku ja kestää aikaa rauhoittaa hänet. Itku alkaa aina vaan uudestaan ja uudestaan. 

Muuten hän on niin iloinen pieni veijari :) 

Lilly ei ole kasvanut tarpeeksi ja huoli on suuri. Yritin hänen ravitsemusterapeutille laittaa viestiä että aloitetaanko sittenkin kiinteät, tavoite kun on saada paino nousemaan mahdollisimman paljon ennen seuraavvaa leikkausta, ja nyt se on kolmessa viikossa noussut vain 60 grammaa. 

Mutta kun vastausta ei ole tullut soitin lastenklinikan sydänasemalle ja kerroin tilanteen. Konsultoivat lääkäriä joka meinasi että koska hän oli flunssanenkin muutama viikko sitten niin sekin voi olla syy ettei paino ole noussut. Jos hän muuten on saman vointinen kun tähän asti on ollut ja meillä on kontrolli siellä ensi viikon torstaina niin ei hätää. Jos hänen vointi jollain tavalla vielä muuttuu niin sitten lastenklinikan päivystykseen.

Muuten Lillykin päivä päivältä on alkanut juttelemaan enemmän ja yhä enemmän. Hymyjä väläyttää jatkuvasti. Pulloraivo jatkuu ja me olemme todella loppu sen takia! :(
Eilen neuvolassa oli tilanne mikä vaikutti ihan kun hän olisi vierastanut tai jotain. Olivat saaneet rokotteensa, Lilly istui kerrankin tyytyväisen kaukalossaan ja Liam itki sylissäni vähän vielä piikien jälkeen. Siirryin hetkeks pois hänennäkökentästä ja heti tuli itku, käänsin hänet niin että hän näki minua ja itku loppui. Taas siirryin pois hänen näköyhteydestä, ja itku tuli, neuvolatäti yritti vähän häntä keinuttaa ja jutella hänelle jolloin itku vaan yltyi. Käänsin hänet mua päin ja itku loppui. Ian kummallista. 

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus viettää kaksosten nimijuhlaa, vihdoin. Heidäthän kastettiin teholla 19.2. mutta halusimme tottakai kuitenkin juhlistaa heidän syntymää ja nimiään ja juhlita myös heidän kummejaan jotka eivät kastetilaisuuteen päässeet mukaan, joten pidämme "nimijuhlat". 

Mulla on jotenkin sellanen kutina että jokin Lilly juttu tulee estämään juhlien pito nyt. Toivon mukaan ei. Olen kuitenkin aika varma että seuraava leikkaus tulee nopeasti päälle.