On tämä perseestä!

Kaikki iloitsevat lämpimästä ilmasta, vaan en minä. Se on mahdottomuus saada kaksoset nukkumaan näillä säillä. Ja jos Lilly ei nuku, Lilly ei jaksa syödä, jos Lilly ei syö, Lillyn vointi voi aika nopeasti romahtaa. 

Eilen oli sellan päivä että sain n 30 ml kerrallaan kauheella taistelulla hänet syömään n 2 tunnin välein 12-19 ja sillä aikaa oli tullut vain kaksi pientä pisua, aika keltaisia sellasia vaippaan. Joten päätin että nyt saa mies ja Lilly lähteä tarkistamaan ettei hän ole kuivumassa ja samalla laittaa nml (nenämahaletku) jotta näillä hellepäivinä saadaan maito menemään. ( päätimme että vuorottelemme nämä päivystykseen menot koska niitä tulee varmasti olemaan muutama)

He olivat päivystyksessä 21 maissa illalla, lääkäri kävi kuuntelemassa sydäntä ja keuhkoja, ottivat saturaation, lämmön, verenpaineet ja labrat. Sit heidät lähetettiin keuhkokuviin ja puhuttiin sydänultrasta. 

22:45 aikaan ottivat verikokeet ja sanoivat että noin tunti niin vastaukset tulee.

23 maissa lähtivät sinne keuhkokuvassa käymään

Sen jälkeen lääkäri palasi vasta 2 jälkeen ja kertoi että jäävät osastolle, siinä välissä mieheni ei tiennyt yhtään missä mennään mitä on tapahtumassa, ja 4 aikaan vasta sinne osastolle pääsivät. Tällä kertaa jakavat huonetta jonkun muun kanssa mikä taas lisää sitä ettei uni helposti tule miehelleni eikä Lillylle. 

Jokin arvo oli vähän koholla ja tänään kai kardiologi ultraa sydäntä. 

Miehelläni olisi ollut tänään eka työvuoro kaksosten syntymän jälkeen joten hänellä on todella mieli maassa jo sen takia. Siihen päälle kun ei saa nukkua vaan väsyttää vaan entistä enemmän. 

Muakin väsyttää en ole paljon viime yönä nukkunut mutta nyt miehelläni on kahta rankempaa.  :( 

3 kk neuvola

Kävin kaksosten kanssa eilen neuvolassa. 3 kuukauden kontrolli oli kyseessä. Saivat toisen rotarokote annoksen ja ekat piikit. Mä en koskaan muista mitä piikkejä tulee millonkin, me otetaan vastaan ne mitkä rokoteohjelmaan kuuluu ja lisäksi varsinkin sydänlapsemme saavat vesirokkorokotteen. 

Liam on oikeen charminen poika kirjoitti neukkutäti. Juttelee ja hymyilee kovasti. On alkanut kikattamaan jos häntä kutittaa ja kiljahtaa riemuissaan leluilleen. Viihtyy tovi leikkimatolla jutellen siniselle virtahepolleen. Heilauttaa sitä kädellään ja sitten kiljuu innoissaan kun saa sen liikkumaan. 

Hän on oikea mamman poika, herkkä poika, pelästyy helposti kovia äkillisiä ääniä niin kun Lillyn äkillinen huutoitku, tai koirien haukunta. Tulee kauhea itku ja kestää aikaa rauhoittaa hänet. Itku alkaa aina vaan uudestaan ja uudestaan. 

Muuten hän on niin iloinen pieni veijari :) 

Lilly ei ole kasvanut tarpeeksi ja huoli on suuri. Yritin hänen ravitsemusterapeutille laittaa viestiä että aloitetaanko sittenkin kiinteät, tavoite kun on saada paino nousemaan mahdollisimman paljon ennen seuraavvaa leikkausta, ja nyt se on kolmessa viikossa noussut vain 60 grammaa. 

Mutta kun vastausta ei ole tullut soitin lastenklinikan sydänasemalle ja kerroin tilanteen. Konsultoivat lääkäriä joka meinasi että koska hän oli flunssanenkin muutama viikko sitten niin sekin voi olla syy ettei paino ole noussut. Jos hän muuten on saman vointinen kun tähän asti on ollut ja meillä on kontrolli siellä ensi viikon torstaina niin ei hätää. Jos hänen vointi jollain tavalla vielä muuttuu niin sitten lastenklinikan päivystykseen.

Muuten Lillykin päivä päivältä on alkanut juttelemaan enemmän ja yhä enemmän. Hymyjä väläyttää jatkuvasti. Pulloraivo jatkuu ja me olemme todella loppu sen takia! :(
Eilen neuvolassa oli tilanne mikä vaikutti ihan kun hän olisi vierastanut tai jotain. Olivat saaneet rokotteensa, Lilly istui kerrankin tyytyväisen kaukalossaan ja Liam itki sylissäni vähän vielä piikien jälkeen. Siirryin hetkeks pois hänennäkökentästä ja heti tuli itku, käänsin hänet niin että hän näki minua ja itku loppui. Taas siirryin pois hänen näköyhteydestä, ja itku tuli, neuvolatäti yritti vähän häntä keinuttaa ja jutella hänelle jolloin itku vaan yltyi. Käänsin hänet mua päin ja itku loppui. Ian kummallista. 

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus viettää kaksosten nimijuhlaa, vihdoin. Heidäthän kastettiin teholla 19.2. mutta halusimme tottakai kuitenkin juhlistaa heidän syntymää ja nimiään ja juhlita myös heidän kummejaan jotka eivät kastetilaisuuteen päässeet mukaan, joten pidämme "nimijuhlat". 

Mulla on jotenkin sellanen kutina että jokin Lilly juttu tulee estämään juhlien pito nyt. Toivon mukaan ei. Olen kuitenkin aika varma että seuraava leikkaus tulee nopeasti päälle.

Toive postaus:arkirutiinit

Mulle esitettiin toivomus, että kirjoittaisin miten meidän arkirutiinit sujuu niin monen lapsen kanssa. Siis miten hallitsemme nämä ihan perus päivittäiset asiat, syömiset, pukemiset, iltapesut jne. 

Totta puhuen ne on vieläkin vähän hakusessa kaksosten syntymän jälkeen, ja varsinkin niin kauan kun ollaan kaksi aikuista kotona emme ole ihan fiksusti saanut ne toimimaan. Olen huomannut että sitten kun mies on palanut töihin jokaisen lapsen syntymän jälkeen niin sitten vasta olen saanut arkirutiinit toimimaan. Hassua, luulisi että sujuisi paremmin niin kauan kun on kaksi vanhempaa talossa. 

Yksin ollessa lasten kanssa minulla on kellomainen rutiini päässäni mitä seuraan jotta päivä menisi ongelmitta. 

Ennen kaksosten syntymää se meni suurinpiirtein näin:

9:00 viimeistään herätys, aamupala, hampaiden pesu, vaatteiden vaihto

(Tässä kuuluisi myös laittaa pyykkikone pyörimään)

12:00 lounas

(Tässä kun pojat syö ois tarkoitus tyhjentää pyykkikone)

13:00 tristanin päikkärit

16:30 viimeistään tristanin herätys ja välipala

(Jonka jälkeen pyrimme koko perhe lähtemään kävelylle meillä on tietty reitti mitä aina kävelemme, noin puolessa välissä syömme eväät joen sillalla.)

18:30-19:30 illallisen teko

(Kun olen yksin lasten kanssa laitan usein jonkun legfan pyörimään että saan rauhassa tehdä ruokaa)

19-20 maissa illallinen koko perhe

20:00-20:15 iltapesut/ suihku

20:15 kahden vanhimman pyjamaan vaihto samalla kun pojat katsovat päivän BUU-klubben

(Tästä monilla on varmasti omat mielipiteensä ettei tvtä tulisi katsoa juuri ennen nukkumaanmenoa. Mutta totta puhuen, tämä on ainoo tapa saada pojat rauhoittumaan, varsinkin Milian joka on hiukan ylivilkas.) 

Kahden vanhimman hampaiden pesut, sänkyyn ja iltalaulut.

21-21:15 Keskimmäisen vaatteiden vaihto ja hampaiden pesut ja sänkyyn. 

Toiveessa siis olisi että saisin kaksoset aika samaan rytmiin. Mutta siinä vie aikaa. Helpottuu ehkä sitten kun syövät kiinteitä, ja Lillykin toivon mukaan alkais nukkumaan läpi yöt. 

Isot pojat pukevat itsensä ja syövät itse. Käyvät itse vessassa kun tulee tarve, toki pyyhkimään huutavat sitten meidät. 

Keskimmäisellä on kova yritys pukea ja riisua itse, mutta me kyllä hoidamme sen homman vielä. Syö hän tekee itsenäisesti, aika paljon käsillä kun se menee nopeammin kuin lusikalla, mutta taitaa homman lusikallakin nykyään. :) pottaila meidän pitäisi nyt hänen kanssaan hiljalleen aloittaa, samoin kun vanhemmilta pojilta pitäisi yövaipat saada pois. 

Ruokailut pääosin lapset, kolme vanhinta, syö aina yhtäaikaa, päivällinen sitten syödään koko perhe yhdessä jos vain mahdollista. Se on minulle erittäin tärkeetä että hektisestä päivästämme edes aina kerran päivässä löytäisimme aikaa istua alas kaikki samaan aikaan. 

Muuten aamupalaa syövät puuro pöydässä, leipä joskus olkkarissa tvn ääressä. Lounas mikä useinmiten on eilisen päivällisen jämät syövät pöydässä, välipala/-t olkkarissa, välillä jopa samalla kun leikkivät ja sitten illallinen siis me kaikki yhdessä pöydän ääressä. Joskus harvoin jos on pizza päivä syödään olkkarissa ja laitetaan koko perheen leffa pyörimään. 

Itse syön sillon kun ehdin. Joskus aamiainen edin syödä vasta iltapäivällä.  

Me pesemme poikien hampaat ja käytämme heitä suihkussa. Molempia heidän pitäisi itse saada alkaa opettelemaan. Olenkin jo sanonut että aamuisin voisivat itse alkaa pesemään hampaat ja suihkussa käyntikin voisivat itse opetella ihan hyvin. Niin sekin vielä helpottaisi elämää. :) 

Tällä hetkellä meidän päivä menee suurinpiirtein näin:

6:00 (+/- 1h) lillyn lääkkeet 

7-9:00 heräävät muut lapset ja aamujutut hoidetaan pois alta.

10:30 aikaan pyrimme alkaa laittamaan kaksoset päikkäreille eli syötämme ja vaihdamme vaipat, toiveessa olisi että 11 maissa olisivat ulkona vaunuissa tähän asti olemme saaneet heidät ulos 12 maissa :D

12 karhukoplan lounas ja senjälkeen tristan ulos

(Nopea kahvikupponen)

13-15 jompikumpi/ molemmat vauvat herää. Heitä syötetään.

(Sillä välin kun tristan nukkuu vanhimmat pojat usein syövät jotain pientä)

14:00 (+/- 1 tunti) lillyn lääkkeet

15-16:30 tristan ylös, välipalaa ja pihalle/kävelylle

(Jos mies menee poikien kaa pihalle minä useinmiten jään sisälle hoitamaan kaksosia. ) 

18:30-19:30 päivällisen teko samalla tiskikoneen tyhjennys ja täyttö. 

Sitten 19-20 maissa syödään ja sitten alkaa iltajutut

Pesut, BUU-klubben, vaatteiden vaihto, hampaidenpesut. 

Pojat sänkyyn ja pari laulua heille lauletaan, kerromme että rakastamme heitä, ja toivotamme hyvää yötä. 

Sitten keskimmäisen vuoro. Sama juttu paitsi ettei hänelle lauleta mitään vielä. 

Olemme tehneet sen niin että kun mies on kotona isot pojat ovat hänen homma laittaa nukkumaan ja minä nuorimman mutta nyt nämäkin asiat vähän "hakevat" paikkansa.  

Tällä hetkellä mies on laittamut kolme vanhinta sillä välin minä syötän, vaihdanvauvoille vaipat ja vaatteet, syötän vähän lisää ja vielä vähän lisää, 

22 maissa kun kaikki isot pojat ovat menneet nukkumaan ehkä vihdoin alan samaan Liam kapaloon jaa nukkumaan. 

Lillyn iltalääkkeet 21:00 (+/- 1tunti) 

Ja Lillyn kanssa sitten jompikumpi jatkaa kunnes hän nukahtaa yöunille. 

Sitten hän useinmiten herää 1-2 kertaa yöllä. 

Aika samalla tavalla päivä siis sujuu kuin ennen kaksosia, suurin ero on ehkä että tällä hetkellä toinen meistä on pääosin kiinni kaksosissa, joko syöttämässä, vaihtamassa,nukuttamassa tai viihdyttämässä. Extraa aikaa siivoomiseen ei juuri meinaa löytyä ja vain esim pesukoneen täyttö ja tyhjennyksen muistaminen on haaste! Kaikki ne pienet asiat jotka ovat muille itsestään selvyys, omat ruokailut, itsestämme huolehtiminen, parisuhdeaika, nukkuminen, liikunta, siivoominen, nämä asiat ovat vaikeita muistaa. Jopa kaupassa käynti unohtuu ja muistuu mieleen vasta kun aamulla avaamme jääkaapin oven tehdäkseen lapsille aamupalaa eikä siellä ole mitään tarjottavaa. Onneks puurohiutaleita aina löytyy. 

Toivon että arki helpottuu kun Lillyn seuraava leikkaus on ohi, tai kunhan ne noin kuukauden päästä aloittavat kiinteät. 

Tällä hetkellä rankin on tytön pulloraivarit. Ollaan kokeiltu kaiken maailman niksejä mutta en tiedä miten saada ne pois. 

Toisin sanoin ne arkirutiinit, syömiset, pesut ym jotka koskee lapsia kai sujuu aika hyvin ja vähän kuin liukuhihnalla (paitsi että nyt kun olemme kaksi aikuista ne hoitamassa menee liukuhihna paljon hitaammalla vauhdilla kun jos yksin teen kaiken, mutta tällä hetkellä varmaan saisin burn outin jos tekisin kaiken yksin.) Mutta sitten ne muut perusasiat arjessa jäävät sivulle kärsimään emmekä löydä niille aikaa.

Tämä teksti tuntuu olevan yhtä sekava kun ajatukset päässäni tänään ja yhtä sekava kun meidän päivät. Mutta toivon että tämä edes vähän vastasi sitä toivomusta meidän arkirutiineista.

Jos on jotain tiettyjä aiheita mistä toivoisitte että kirjoitan niin niitä voi esittää kommentteihin tai sähköpostiin twinwinwin5@hotmail.com niin pyrin kirjoittamaan niistä parhaani mukaan. 

Ihan eri tyttö!

Kun Lilly kotiutui sairaalasta hän sai NAN korviketta. Ja siihen vielä laitettiin extra mittalusikka NAN jauhetta/ 100ml maitoa. Puoli viikkoa kauheeta huutoa kuunnellessa päätin itse että en aio rääkätä lastani näin, joka on jo niin paljon käynyt läpi ja vähensin itse annoksen puolella eli laitoimme 1/2 mittalusikallinen extra jauhetta/100ml maitoa.

Tälläistä meillä oli ympäri vuorokauden

Hiukan auttoi mutta kova itku ja masuväänteet jatkuivat ja vaihdoimme merkkiä NAN sensilac:iin. Eka ilta oli tytöllä hyvä olla, nukkui yön läpi joi isompia määriä ja oli kovin tyytyväisempi. Kakka muuttui täysin vihreästä, vihreä-sinapinkeltaiseksi. Aloitimme kuplastopit jotta pierut tulisi helpommin ulos. Tätä katsoimme pari viikkoa mutta lopussa huuto oli taas sellaista ettei kestänyt katsoa raukkaa sen oloisena. Päätimme että sensilac oli koettu nyt ja 22:30 viime sunnuntaina lähetin miehen kauppaan ostamaan Nutrilon Omneota jota Lillyn ravitsemusterapeutti meille ehdotti.

Hermostutti antaa sitä tytölle, olihan se ihan täysin eri merkki. 

Muutos oli huikea! Annettiin eka annos sinä yönä ja hän joi hänen 60 ml putkeen ja nukkui läpi yön. 

Seuraavana päivänä meillä oli tyttö joka oli tyytyväinen sylissä ja sitterissä hetkiä ilman mitään heijauksia ja pepputaputuksia, ja joka nukkui paljon paremmin. Joi isompia määriä eikä alkanut 30 ml juotua raivohuutamaan. 

Kakkakin muutti heti väriään ja on jatkuvasti ollut ryynimäistä sinapinkeltaista niin kun kuuluukin olla. Pierut tulevat vaivatta eikä hän ole saanut kuplastopia siitä asti kun merkkiä vaihdettiin.

Tälläistä meillä on pääosin päivistä tällä hetkellä. 

Lilly on ihan kuin eri tyttö! :)

Pulloraivareita hän saa vieläkin, voi huutaa yhtäjaksoisesti useita minuutteja pullo suussa ennen kun tajuaa alkaa juomaan. Jos jollain on vinkkejä tähän miten saada ne pois otan mielellään vastaan. Onko tämä niinkun sama kuin rintaraivarit? Itsestään ohimenevää? Ajoittuvat pääosin iltapäivällä/ilalla. 

Koko viikon on mennyt hienosti nyt, mutta jatkuvasti odottaa millon hänen masu ei kestä tätä maitoakaan.
Lääkkeet toki tekevät mahan vielä kipeäksi mutta huomattavasti paremmin tyttö nyt voi! 

Tänä päivänä aiempina vuosina

Tänään

Päivä on aurinkoinen mutta hiukan viileä kuitenkin. Ei mitään erikoista ole tapahtumassa, muuta kun minulla hammaslääkäri tänään illalla. Muuten päivä on kuin kaikki muut eli nousemme, puemme lapset, syötämme, nukutamme päikkäreille, vaihdamme vaippoja, syötämme lisää vähän välillä, ja loppujen lopuksi laitamme yöunille ja nopeasti simahdamme itsekin. 

Kaksoset täyttivät 3kk eilen. 

2015

Ja tasan vuosi sitten kärrättiin poika leikkaussaliin ja tehtiin kyljestä avosydänleikkaus, korjattiin aortan kaaren ahtauma. 

2014

Olin ilmeisesti ollut edellisenä yönä töissä koska mua harmitti nukkua ohi niin kauniit päivät. 

Voin kertoa salaisuuden: "mulla on ihan JÄRKYTTÄVÄ ikävä töitä ja työkavereita. Vaikka rakastan lapsiani oon alkanut vihaamaan tätä oloa kun olen niin eristäytynyt muista aikuisista ihmisistä ja normaaleista keskusteluista jotka ei keskity lapsiin. 

Mun aivot kaipaa muuta ajattelua kuin mitkä vaatteet pukea ulos, mitä tehdä ruuaks, onko vaippoja jäljellä ja täytyykö lisää korviketta ostaa. 

Kaipaan sitä pientä stressiä töissä ja huomata että hallitsen sen hyvin. 

Se kun meille siunattiin kaksoset ja tajusin ironian ettei mulla ole varaa olla töissä hetkeen, samalla kotonaoloonkin on vielä vähemmän varaa, ja vielä nyt Lillyn sairauden takia kestää mahdollisesti vielä pidempi aika ennen kun pääsen töihin ja se on saanut mua pieneen masennustilaan suoraan puhuen. 

Joten työkaverit, jos olette jaksaneet tämän lukea, en ole teitä unohtanut, olette melkein päivittäin mielessä ja on kauhea ikävä! 

2013

Viggo 1,5v ja hauvat seuraavat tarkasti ikkunasta kun perheen isä leikkaa nurmikkoa. 

Milian oli noin 4 kuinen siihen aikaan

2012

18.5.2012 oli rakas mommoni hautauspäivä. <3
Päivittäin on hänkin mielessäni. Asumme talossa mikä mofani on rakentanut ja he ovat kasvattaneet lastensa, hoitaneet lastenlapsia ja jopa useat lastenlastenlapset ovat heidän luonaan täällä ehtineet vierailla. Tämä talo/paikka merkitsee minulle todella paljon jo sen takia että täällä on niin paljon muistoja jo omasta lapsuudesta.

2011 

Menimme kihloihin. Kuva on häistämme, mitään kihlajaiskuvaa ei ole. Tarina miten tapahtui voin kuitenkin kertoa. Olimme edellisenä iltana tapelleet kunnolla. Minä ja mies otetaan kyllä aina välillä yhteen, mutta harvoin noin kovasti kun sillon. Seuraavana päivänä eli 18.5.2011 tuli mies illalla töistä, minä sängyssä liitoskipujen kanssa (esikoinen masussa) ja mukanaan hänellä oli paketti. Avasin sen ja sisältä paljastui viinitonkka. Hiukan kiukkusena kysyin mikä tyhmä läppä tämä on? Ja hän sanoi avaa se. 

Avasin ja sisältä löytyi hyvää makumaasta pussi (mun lemppari karkit), muumilimpparia (raskaushimo) ja sormusrasia mistä löytyi kaksi sormusta ja postitlappu tekstillä "hoppas enkel silver duger? <3 " eli toivottavasti tavallinen hopea kelpaa?

2010

Mitään kuvaa en oikeen löytänyt koska suhteemme oli niin "kauheen salainen" sillon koska kaikki meni niin nopeasti! Olimme koko kesän "just friends" mutta loppukesällä/syksyllä sitten tulimme "ulos kaapista".  En kyllä muista oliko tänä päivänä 6 vuotta sitten edes sutinaa vielä vai oliko se mahdollisesti vasta viikon päästä. 

1,5 vuotis neuvola.

Käytiin Tristanin kanssa tänään 1,5 vuotis neuvolassa. 

Hienosti meidän poju kasvaa. :) 

Laitan 1 vuotis mitat suluissa.

Paino: 15,660 kg (13,860)

Pituus: 91,5 cm (83,5)

Päänympärys: 48,9cm (47,3)

Tristan on todella iloinen poika, mamman poika. Mies aina vitsailee että hän on varma että napanuora minun ja pojan välillä on katkaistu koska on ainoa minkä hän on itse katkaissut, mutta kuitenkin se vaikuttaa edelleen olevan paikallaan. Ja noh, itsekin voin sanoa että minulla ja Tristanilla on jokin erityinen side. Ehkä koska oli tarkoitus että hän olisi viimeinen lapsemme. En tiedä. 

Tristan on hiukan isompi 1,5vuotias, mutta tähän asti on kasvanut tasasesti +2 käyrällään. Tänään en päässyt sitä näkemään kun neuvolan tietokoneet tilttasi juuri sillon, mutta ainakin viimeisessä neuvolassa näin oli. 

Tristan myös oli hiukan isompi vauva syntyessään joten ei ihme että hän on iso poika :) 

Kutsuttiin dinoksi masussa, nykyään muistuttaa Obelixiä kun täällä kotona nostelee tavaroita paljon isompia kuin hön itse. Maailman tuleva vahvin mies ehkä ;)

Hän on myös erittäin sydämellinen, jatkuvasti halaamassa kaikkia perheenjäseniään. Luulisi että hän olisi mustasukkainen vauvoista kun olen niin kiinni heissä mutta ei, koska hän itse pitää huolen siitä että pääsee syliin. Vaikka on vauva sylissä ja kiellän niin poikahan kuitenkin sinne syliin kipee. :D

Hän on hyvin kiintynyt vauvoihin ja muutenkin kaikkiin sisaruksiinsa mutta hänellä ja Milianilla on jokin erityinen side, ehkä koska molemmat ovat niin kovin sydämellisiä. Vähän välillä halaavat ja pusuttelevat muuten vain ohimennen. <3

Sanoja tulee muutama ihan selvästi mutta kovasti heti yrittää toistaa kun kuulee uuden sanan. 

Mitä hän sanoo:

Mamma, pappa, biii (bil), hauhau (koirat) ihhahhaa (hevonen) kakko (traktor) njammnjamm (kaikki mikä on syötävää ) gogo (viggo), ma (Milian) Liammmm (Liam ja Lilly) Ka (dricka)

Paljon muitakin tulee, nuo nyt nopeasti muistan. Tristan tekee sen mitä muut eivät muistaakseni tässä iässä vielä tehneet eli yhdistää eri sanoja. Vaikkei puhu niin häntä ymmärtää. Esim menee pöydälle ja sanoo "Ka" niin tietää että hänellä on jano. "Pappa Biii" niin kertoo että isä on jossain autolla. "Liammm plääää" ja näyttää kieltään , tarkoittaa että jompikumpi vauva puklasi :D

Hän rakastaa eläimiä! Varsinkin koiria, kissoja ja hevosia. Odotan innolla että päästään korkeasaareen. :) ulkona hän menee maate ja tutkii kaikki murkut, hämikset, koppikset ym. 

Muutenkin on kova tutkimaan asioita, mihin mikäkin mahtuu, mitä tapahtuu jos puhaltaa muurahaista, miten höyhen leijuu kun sen päästää korkealta tippumaan, jne. 

Lempilelu on fantti. Hänen ikea-elefantti minkä momi toi hänelle. Se on läpi yön kainalossa ja aika paljon päiväaikaankin, ja hän pyörittelee sen tuotelappuja sormien välissä niin että alkuperäiset ovat ihan harmaat ja rikkinäiset, joten leikkasin irti sellaiset toisesta ikealelusta ja ompelin ne kiinni fanttiin. 

:)

Kun tälläinen kirje ilmestyy postilaatikkoomme on aina sydän hiukan kurkussa kun sen avaa. Tuo kirje viime viikolla li vain viimeisin lääkärilausunto, mutta tänään tuli samanlainen kirje ja kutsu TT-kuvaukseen 2.6. Samalla olisi normi kontrolliäynti mutta K4 osastole mennään koska tyttö täytyy nukuttaa kun hänen pitää olla ihan paikoillaan kuvauksen aikana. 

Viime viikonloppu meni infektioosastolla. Lillyn arvot olivat koko ajan hyvät, mutta koska hän on HLHS-vauva eivät lähettäneet kauheen helposti kotiin. Missään vaiheessa ei ollut tytöllä edes kuumetta. Tämä oli ekaa kertaa lapsen kanssa sairaalassa kun meidän hermot meni toimintaan. Ei muuta mutta me olemme kotona antaneet lääkkeet 3 kertaa päivässä, useita lääkkeitä samaan aikaan jotta Lillyn masu ei kauheesti kärsisi, lääkkeet kun aiheuttavat kunnon huutoitkukohtauksia ja hän tarvii monta tuntia niiden välissä, mutta sairaalassa eivät nyt saaneet niitä ajallaan vaan tulivat jatkuvasti ja tyttö raukalla onnyt sitten ollut kipeämpi maha taas. 

Sairaalassa vietettiin aikaa nyt perjantai-maanantai. Ensin vuorottelimme miehen kanssa mutta lauantaina hän meni sinne illaksi ja jäi sinne tytön kanssa siihen asti että hän päsi kotiin. Minun selkäni ei kestä tuota patjalla nukkumista siellä ja lisäksi neljän lapsen hoito täällä kotona menee mulle aika rutiinilla. (Viisi lasta on jopa mulle haasteellista :D)

Meidän kotiin on muuttanut ihan eri tyttö! Hän on niin aurinkoinen nykyään masuvaivoista huolimatta juttelee ja hymyilee aina kun joku häneen ottaa kontaktia. Yritin saada molemmat hymysuin samaan kuvaan mutta oli aika mahdotonta :D 

Ovat nämä kaksi vain niin söpöt! 

Hyvää äitien päivää!

Kun ajttelin olevani äiti ennen kun minulla oli lapsia, olin varma että olisin imettävä, itse tekisin vauvanruoka, ei koskaan syötäis valmisaterioita, leikkisin päivät pitkät lasteni kanssa, tv ei koskaan olisi päällä extraa, ulkoilisin päivittäin, siivoisin päivittäin, pyykkäisin päivittäin, en koskaan karjuisi heille, olisin aina rauhallinen, äiti.

Minun ylpeyteni! Kiitos näille saan viettää äitienpäivää. 

Mikä totuus on?

Imetys ei onnistunut ja kaikki lapseni ovat korvikelapsia. 

Olen alussa jokaisen kohdalla kun ovat alkaneet maistelemaan kiinteitä, keittänyt ja soseuttanut itse, mutta sitten ollaan melkein heti siirrytty kaupan sosepurkkeihin ja niillä kasvettu siihen 10kk asti kunnes olen hitaasti alkanut heitä totuttamaan samaan ruokaan kun mitä muu perhe syö. 

Pääosin teen ruokamme itse mutta joskus, välillä useinkin, syömme valmisruokaa. 

En ole leikkivä äiti, mutta heillä on seuraa toisistaan. Pitäisi tosin opetella heittäytymään mukaan leikkeihin, muistan omaa isäni joka välillä leikki meidän kanssa, ja nyt lastenlastensa kanssa ja miten iloiseksi se teki minut ja vielä tekee. :)

Tv on meillä AINA päällä. Esikosen kohdalla pidettiin päivisin taustameluna ja no, sitä se vieläkin on vaikka kukaan ei katsoisikaan sitä. Pitäisi vaihtaa radioon. 

En ulkoile päivittäin lasten kanssa. Yritän mutta jos minä en syystä tai toisesta halua ulos, pysymme sisällä. Odotan että saan pihan aidattu jotta pystyn turvallisemmin päästää ainakin vanhimmat pojat ulos leikkimään. 

Tällä hetkellä on myös hiukan rankka saada kaikki 5 pihalle yksin. 

En todellakaan siivoo tai pyykkää päivittäin. Ei riitä kädet. Yritän iltaisin poimia lelut lattialta kun lapset ovat menneet yöunille mutta totta puhuen aika usein istahdan alas sohvalle, katson ympärilleni ja totean että näääh, ne on huomenna aamulla taas lattialle levitetty, ja katson jokin tv ohjelma "rauhassa"  ennen kun itsekin menen nukkumaan.

En todellakaan pysy aina rauhallisena vaan olen myös karjunut pää punaisena. Viimeksi kun vanhimmat pojat onnstuivat rikkomaan lipaston huoneessaan koska pitivät sitä avaruusaluksena. Pointsit kekseliäisyydestä mutta mamma kyllä suuttui. 

En katso ettei saisi korottaa ääntä lapsilleen joskus, mutta pitää osata pyytää anteeksi ja sitä teemme meidän perheessä.

Minun äitienpäivä aamiaiseni, itse tehty, 3 pojan kanssa syötiin, neljäs sillä välin keinumassa ja tyttö sairaalassa isänsä kanssa. Ei sekään ehkä mennyt ihan niin kuin kuvittelin, mutta mikäs siinä.

Minun elämä äitinä ei ole lähelläkään sitä mitä olin kuvitellut sen olevan. 

Hiukset harmaantuvat ja sydän on kurkussa monta kertaa päivittäin, esim äsken käytin nopeasti koirat pihalla ja sillä välin oli keskimmäinen kiivennyt pöydälle, sekoittanut juustohöylällä mehua kannussa, ja istui keskellä pöytää polvillaan suolapurkki käsissään ja ravisteli sitä, hyvin onnellinen hymy kasvoillaan. Olin unohtanut nostaa hänen syöttötuoli sohvalle jottei hän pääsisi pöydälle kiipeemään. 

Väsyttää jatkuvasti koska vaikka välilllä saan nukkua kokonaiken yö heräämättä pääosin ajasta en. Vaikka se herätys olisi vain kerran nopeasti tuttia laittamaan jollekin niin kohta 5 vuotta putkeen se alkaa kyllä tuntumaan. :D 

Meillä karjutaan, itketään, nauretaan, kikatetaan, "vihataan" ja rakastetaan. 

Tämä ei ole ruusuilla tanssimista, ja todellakin on päiviä kun haluaisin olla töissä mielummin kun täällä kotona, on päiviä kun ajattelen että haluaisin vaan jättää kaikki asiat kesken ja lähteä kotoolta enkä palata, on päiviä kun en millään jaksaisi nousta koska, no, mähän haluaisin JOSKUS vaan maata koko päivä sängyssä tekemättä mitään. 

Mutta kun pojat ovat kahtena iltana peräkkäin menneet kiltisti nukkumaan, tai kun eilen tulin kotiin sairaalasta ja olkkarin lattia oli ilman tavaroita ja imuroitu koska pojat ja perheen isä siivonneet, tai kuin tänä aamuna avasin kapalon ja Liam katsoi minua leveä hymy kasvoillaan, kun keskimmäinen kömpii väkisin syliin halimaan ja pusuttelemaan, kun näen onnellisuuden kun laulan heidän kanssa ja luen heille,kun kerromme toisillemme kuinka rakastamme, ne pienet asiat ovat niin suuria enkä koskaan, koskaan vaihtais tätä mihinkään.

Hyvää äitienpäivää! Speciellt till min egen mamma. <3 Minä menen nyt halimaan lapsiani. 

"Today i dont feel like doing anything, i just want to lay in my bed" 

Eka flunssa

Lilly on ollut räkänen tämän viikon ja eilen illalla sitten yski ja oksensi vähän limaa. Yö meni ihan rauhallisest mutta tänään aamulla oksensi taas limaa ja räkä oli vihreetä jiten käytiin neuvolassa sovitussa painokontrollissa ( 3920 g, 54 cm ) ja sitten lähdin tytön kanssa lastenklinikan päivystykseen. 

 Ei tarvitse kuin sanoa taikasanan HLHS niin olemme eristyksissä muilta omassa toimenpide huoneessa ja lääkäri on paikalla heti. 

Tytöltä otettiin labroja, crp, rsvirus näyte jne ja kaikki näytti hyvältä. Saturaatio oli itkukohtauksissa alle 75 mutta normisti pysyi siinä 88-91 paikkeilla. 

Mutta koska hän on HLHS vauva ja vasta eilen flunssa on pahentunut päätti lääkäri että se luultavasti vielä pahenee joten ottavat hänet sisälle infektio osastolle eristykseen ja seuraavat hänen vointiaan. 

Vaikka harmittaa kovasti niin on samalla helpottavaa että jos hän meinaa tukehtua limaan on apu vain napinpainalluksen päässä. 

Meidän oli huomenna tarkoitus jättää kaksoset kummivanhemmille ja lähteä karhukoplan kanssa korkeasaareen mutta no, se nyt sitten siirtyi. Vanhimmat pojat olivat kovasti (varsinkin esikoinen) odottaneet että pääsevät vain meidän kanssa ilman vauvoja kevätretkelle. 

Minä tulin kotiin 16 maissa ja mies lähti tytön luokse ja jää yöksi. 

Tuntui kyllä niin kurjalta taas kun on juuri vasta tottunut siihen että tyttö on täällä meidän kanssa. Mutta onneksi siellä saa olla lapsen mukana vuorokauden ympäri. Kun tyttö on juuri tottunut/kiintynyt meihin olisi kurjaa heti taas sekoittaa hänen päänsä. 

Vaikka meidän arki on rankkaa ja kieltämättä toivon välillä enemmän omaa aikaa itselleni niin nyt on kyllä kauhea ikävä sekä miestä että tytärtä. 

hiljaista

 

 

On ollut hiukan hiljaista blogin puoleta mutta syy siihen on vain se että opettelin virkkamaan virkatakseni sellanen Keskos lonkero kaverin vauvalle, ja kun sen olin tehnyt huomasin miten kivaa se oli ja päätin yrittää Lillylle tehdä jonkin sortin kesähattu, hänellä on niin pieni pää että kaikki kaupan aurinkohatut ovat aivan liian isot! Joten se pieni extra aika on nyt mennyt siihen. Palaan kunhan se on valmis. :)