lauantai 26. syyskuuta 2015

Vipeltäjien perjantai ja lauantai


Vauhdikas pejantai. Meidän keskimmäiselle aina sattuu ja tapahtuu. Torstaina isoveli suuttui ja heitti lego duplo bussin joka sattui osumaan pikkuvejen otsaan.  Ja eilen poika omassa huoneessa kompastui omiin jalkoihin ja osui lelulaatikkoon. Toinen hieno kuhmu. :( molemmat tuli vielä samalla puolella päätä. Tarkastelin hänen vointinaan koko loppupäivän ja illan, mutta oli ihan oma itsensä, joten heräteltiin vain kerran viime yönä. Mies kävi kysymässä mikä mamman nimi on, mikä pappan nimi on, mitkä hauvojen nimet ovat? Poika vain suuttui yöllä kun yritti kääntyä pois isänsä luota ja jatkaa unia, ja mies esti kunnes hän vastasi jotain. Lopulta poika ärähti LAKU joka on toisen koiramme nimi, ja sitten jatkoi uniaan. Joten päättelin että on kunnossa. Tänään hän on ehtiyt avata tuuletusikkunan ja taivuttaa sälekaihtimet, tyhjentää duplolaatikon pyörre myrskyn tavoin ja pureskellut leluruuvaria niin että sai vekin huulen sisäpuolelle.  Välillä mietin pitääkö poika viedä jonnekkin selvittämään onko hän ylivilkas tmv kun joka päivä saan 10 lisää harmaata hiusta hänestä kun stressaa mitä seuraavaksi sattuu ja tapahtuu. Vaikka M on se hankalin lapsista hän on myös se joka "rakastaa kaikkia" eniten. Hän kaipaa paljon läheisyyttä, kertoo koko ajan miten paljon rakastaa, pussaa ja halailee jatkuvasti, todella sydämmellinen lapsi.  <3

Ilme oli pojalla hieno kun näki itse millanen kuhmu tuli.
Illalla sitten syötiin kotitekoista pizzaa. :) ja oli hyvää! T:kin sai pienen palasen, helpottaa ruuantekoa paljon kun nuorin syö melkein kaikkea samaa kun mitä mekin. 


Pizza perjantai
Aamulla mies nousi kiltisti koiran kanssa joka halusi ulos, ja hoiti sitten pojat kun minä en taas millään päässyt sängystä ylös. On taas vaihe päällä kun väsyttää ihan jatkuvasti! Kohtua supistaa herkästi, ja hermot pettävät nopeasti. Lisäks hormonit jyllää oikeen kunnolla, ja itku tulee mistä pienestäkin asiasta. Tänään seisoin keittiössä ja itkin koska olen niin iso jo, ja isommaks vain tulen, ja miten koskaan saan minkään näköisen vatsan tämän jälkeen, tulee olemaan vaan iso löllykkä! Mies yritti lohduttaa että no mutta tiesithän sä että kerran vielä se kasvaa, jolloin mulla aukes hanat että niin mutta en ajatellut että kasvaa tuplasti kun en tiennyt että siellä on kaksi!!! Älkää ymmärtäkö väärin, olen onnellinen näistä kahdesta, enemmän kun onnellinen, mutta välillä itku herkässä kun taas hoksaa jokin asia mikä ei koskaan tule olemaan sama enään. 


Tälläinen mamman poika mulla on sylissä jatkuvasti.
Mies lähti auttamaan kaveriaan jossain talohommissa muutamaks tunniks, isot pojat leikkivät omassa huoneessaan ja nuorin pikkumies konttaa lattialla ja leikkii, vähän väliä kuuluu mammamammamamma ja konttaa kauheella vauhdilla mun luo, kiipee syliini ja jää siihen hetkeks makaamaan mahani päällä pää rinnallani sydämeni kohdalla. <3 Hän on niin mammanpoika.

Tänään olisi viikkoja 17 ja noh, yllä jo mainitsin vähän tämän päivän fiilikset. Aamulla makasin sängyssä ja tunsin molemmat samaan aikaan möyrivän omilla paikoillaan :-)

17+0


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

On opettajia...ja sitten on OPETTAJIA

Viikko sitten tapasin lapsuudenystäväni ketä en ole 8 vuoteen nähnyt, mutta niin kun aina niin juttu luisti yhtä hyvin kun ennen ja ihan kui...