Kun ultrassa näkyy tuplapotti!!!

Sitä ensimmäistä ultraa odottaa innolla ja hiukan hermostuneenakin. Itse en ole koskaan käynyt varhaisultrassa vaan aina odottanut siihen NP-ultraan nähdäkseen onko kaikki kunnossa masussa. Tälläkin kertaa tein niin, ja koska minulla ei ollut oireita juuri ollenkaan, paitsi järkyttävä väsymys, ajattelin että kaikki ei ole kunnossa ja hermoilin ultraa enemmän kuin missään muussa raskaudessa. Varsinkin koska yksin jouduin menemään, mies jäi kotiin poikien kanssa. 

Se tunne kun näet ekaa kertaa se pieni ihmisen mutoinen "olio" on sanoin kuvaamaton! Kyyneleet helposti täyttyvät silmissä onnesta. 

Se tunne kun anturi laitetaan vatsaasi vasten ja hei niitä näkyykin kaks on surrealistinen. Vaikka kuinka nipistäisit itseäsi tai hierot silmiäsi ja niitä vieläkin on kaksi, mutta kuitenkaan et voi uskoa ettet näe unta. Eri ajatuksia virtaa läpi päässäsi sekunnissa: kauhu, onni,pelko,huoli on vain muutama niistä. Kätilö tekee mittaukset ja kertoo koko ajan mitä mittoja saa mutta mitään ei jää mieleen. Tuijotat vain ruutua ajatellen uudelleen ja yhä uudelleen: "Siellä on kaksi! Onko siellä oikeesti kaksi? Siellä on kaksi! Onko siellä oikeesti kaksi?"

Ja sitten : "miten helvetissä kerron miehelle!!??!"

Kotimatkalla itkin niin kovasti että pysähdyin bussipysäkille juttelemaan ystävän kanssa puhelimessa. Hän sai minut rauhoittumaan ja uskomaan että kyllä me pärjäämme tavalla tai toisella.  

Sitten soitin äidilleni joka oli viikko aiemmin itse arvannut että neljäs on tulossa ja vielä muutama päivä aiemmin heittänyt että "oletko varma ettei siellä ole kaksi?" Nyt sitten totesin että arvaa mitä, siellä on KAKSI! Äiti hiljaa sanoi että hänen ei pitäis koskaan sanoa mitään vitsillä edes. Olin täysin samaa mieltä. 

Kun tulin kotiin mies heti alkoi kysymään no,no? Oli jo laittanut muutaman viestinkin että miten menee, mutta en pystynyt vastaamaan. Nyt hain autotallista pari olutta hänelle ja sanoin "you do the math" 

Mieskin itki hiukan ja kauhu näkyi hänen kasvoissaan, mutta otti asian paremmin kuin minä. 

Sitten kerroimme loput perheillemme.  

Tässä meidän "pojat"

Päivä päivältä totuimme yhä paremmin ajatukseen että sieltä tuleekin kaksi yhden sijaan. Ja nyt muutaman viikon jälkeen olemme pääosin iloisia, ja vähemmän kauhuissa. Toki tulevaisuus 5 alle 5 vuotiaan kanssa pelottaa, mutta olen varma että tavalla tai toisella pärjäämme. Ja ulkopuolista apua otamme toki mielellään vastaan! :-) 

Mies on varma että tulossa on jälleen kaksi poikaa, ja se on ollut oikeessa muiden suhteen niin eiköhän nytkin. Mulla on hiukan poika-tyttö fiilis, jännää nähdä ketkä siellä potkii. "Pojilla" on kuitenkin parhaat lähtökohdat. Omat pussit ja istukat.  

Rv 15 kaksoset

Rv 20+5 Tristan

Omat tuntemukset. Kohtu kasvaa ihan järkyttävää vauhtia nyt jo se on yhtä korkealla kun normaali raskaudessa puolessa välissä. Jos olen hiukan enemmän liikkunut päivän aikaan, niin illalla kiristää ja tuntuu epämukavalta vatsassa. Jos edes hiukan nopeammin liikahdan tai yskin, aivastan niin jommalta kummalta vatsan sivuilta repäisee oikeen kunnolla. Huonot olot alkoi vasta muutama päivä ennen ultraa ja sen jälkeen iltaisin en pysty oikeen syömän jottei tule huono olo kun menee maate. Viikkoja olen jo nukkunut kyljellä koska selällä tulee huono olo. Väsy painaa välillä niin ettei silmät vaan millään pysy auki. Stressaa hiukan miten tulen jaksamaan tässä raskaudessa kun vatsa kasvaa niin hurjaa vauhtia. Samalla kun huomaan että tarvitsen lepoa jo nyt paljon ja vartalo "oirehtii" ihan kun olisi paljon pidemmällä raskaudessa kun mitä on, minun aivot ei ole vielä sisäistänyt että nyt ei voi katsoa niin tarkkaan niitä viikkoja vaan enemmän seurata omia tuntemuksiaan. Kun tuntuu raskaalta pitää vain levätä eikä ajatella että mutta viikot vasta 15 hyvinhän minun pitäisi jaksaa! Jollain tavalla pitäisi nyt saada omat ajatukset tajuamaan että tämä EI ole normiraskaus! 

Huoli että kaikki on hyvin masussa molempien kanssa on välillä suuri. Helpottui hiukan kun tänään sain kahdesta eri kohtaa sydänäänet kuulumaan dopplerilla. :-) liikkeitä olen myös välillä tuntenut, varsinkin kun sydänääniä etsiskelen. B vaikuttaa olevan hyvin liikkuva kun taas A rauhallisempi. Näin oli myös ultrassa. A vain nukkui ja B potki häntä selkään. :-)

Tänään otettu

B on siis ihan napani vieressä, sieltä kuului sykkeet heti kun laitoin dopplerin vatsaa vasten, ihan pienen hetken sain kuunnella, sitten alkoi vimmattu liikkuminen taas ja äänet katosi. 

A taas liikkuu jossain käteni ja A-kirjaimen välissä, sykkeet kuului suurinpiirtein siinä missä A kirjain on.