Tänään on tasan 16 rakausviikkoa tasan. Tässä raskaudessa ei viitsi laskea monta on jäljellä kun sitä ei oikeen tiedä. 4,5 viikkoa rakenneultraan, aika menee hirvittävän hitaasti! :-) muutamaan päivään en ole tuntenut mitään liikkeitä mikä huolestuttaa kun monena iltana olen tuntenut Bn möyrinnät ennen nukahtamistani. Ja B:n sydänäänet ovat olleet todella vaikeat saada kuulumaan. A:n löydän joka kerta vaikka todella vaimeana.
Löysin tälläisen kuvan netissä, omasta mielestä tosi hauska. Meillä se oli kuitenki toisinpäin. Mies meni kalpeaksi ja varmaan huonovointiseksi kun plussa tuli, minä taas kun ruudussa näkyi kaksi :-D
Eillen oli ekaa kertaa muutamaan viikkoon kun olin pääosin aamusta iltaan yksin kotona lasten kanssa ja tuli selväksi että se ei enään onnistu. Nyt jos mies haluaa jotain tehdä niin että on koko päivän poissa niin pakko saada ainakin osasta päivästä lapset muualle tai apua kotiin. Keskimmäinen veti sellasen shown taas, ei totellut mitään koko iltapäivänä/illalla ja nukkumaanmeno aikana sain taistella hänen kanssaan että hän pysyi sängyssään. Se on nyt jo ihan tarpeeksi joutua nostamaan tuota 13,5 kg nuorinta mutta kun joutuu kantamaan/raahaamaan potkivaa ja lyövää 17 kilosta poikaa niin alkaa kyllä kohtu oireilemaan pienemmästäkin. Samalla nuorin itkee ja konttaa mun perässä kun haluaa iltamaito ja sylittelyä ennen nukkumaanmenoa. Esikoinen onneks nukahti heti kun laittoi pää tyynyyn. Lopuksi en pystynyt muuta tekemään kun istua poikien huoneen ulkopuolella lattialla nojaten ovea vastaan, huutava yliväsynyt keskimmäinen toisella puolella ovea ja nuorin kiipeilemässä mun päällä. Supisteli ja kiristi vatsassa niin paljon etten pahemmin halunnut liikkua. Onneks miehellä ei kestänyt kun 5-10 min tulla kotiin, joten kauan en istunut siellä. Sitten siirryin sohvalle ja hän sai hoitaa loput.
Normisti pojat menevät todella kiltisti nukkumaan kun yksin laitan ne kaikki kolme mutta varsinkin keskimmäinen oireilee heti jos pappa ollut vain kotona kääntymässä, ja ottaa sen ulos minuun.
Tälläisinä hetkinä väkisin iskee pelko että miten tämä tulee muutaman kuukauden päästä menemään kun nyt jo on niin rankkaa?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti