rakkautta rakkautta

Meidän keskimmäinen rakastaa veljiään aivan älyttömän paljon, näyttää sitä pikkuveljelleen ehkä hiukan enemmän kun isoveljelleen mutta veikkaan syyksi olevaan se että isoveli on aina ollut hänen elämässään kun taas pikkuveli ilmestyi vasta vuosi sitten. M haluaa jatkuvasti halailla ja pussailla pikkuveljeään, kun pikkuveli oli vauva piti välillä rajoittaa sitä rakkautta mikä isoveikasta huokui. 

Nyt kun hän on saanut tietää että mamma odottaa taas vauvaa, jopa kaksi, niin hänen päivittäinen kysymys minulle on:

"Mamma onko sulla vauva masussa?"

Useinmiten vastaan kysymällä: "no onko minulla M?"

"On, mutta vain kaksi, ei monta." on pojan ainainen vastaus. 

Ja sitten silitellään ja halitaan mamman masua jatkuvasti. Lisäksi hän sanoo että hänelläkin on vauva masussa :) en ole viitsinyt murskata hänen unelmaa ettei pojilla voi sitä olla.

Vipeltäjien perjantai ja lauantai

Vauhdikas pejantai. Meidän keskimmäiselle aina sattuu ja tapahtuu. Torstaina isoveli suuttui ja heitti lego duplo bussin joka sattui osumaan pikkuvejen otsaan.  Ja eilen poika omassa huoneessa kompastui omiin jalkoihin ja osui lelulaatikkoon. Toinen hieno kuhmu. :( molemmat tuli vielä samalla puolella päätä. Tarkastelin hänen vointinaan koko loppupäivän ja illan, mutta oli ihan oma itsensä, joten heräteltiin vain kerran viime yönä. Mies kävi kysymässä mikä mamman nimi on, mikä pappan nimi on, mitkä hauvojen nimet ovat? Poika vain suuttui yöllä kun yritti kääntyä pois isänsä luota ja jatkaa unia, ja mies esti kunnes hän vastasi jotain. Lopulta poika ärähti LAKU joka on toisen koiramme nimi, ja sitten jatkoi uniaan. Joten päättelin että on kunnossa. Tänään hän on ehtiyt avata tuuletusikkunan ja taivuttaa sälekaihtimet, tyhjentää duplolaatikon pyörre myrskyn tavoin ja pureskellut leluruuvaria niin että sai vekin huulen sisäpuolelle.  Välillä mietin pitääkö poika viedä jonnekkin selvittämään onko hän ylivilkas tmv kun joka päivä saan 10 lisää harmaata hiusta hänestä kun stressaa mitä seuraavaksi sattuu ja tapahtuu. Vaikka M on se hankalin lapsista hän on myös se joka "rakastaa kaikkia" eniten. Hän kaipaa paljon läheisyyttä, kertoo koko ajan miten paljon rakastaa, pussaa ja halailee jatkuvasti, todella sydämmellinen lapsi.  <3

Ilme oli pojalla hieno kun näki itse millanen kuhmu tuli.

Illalla sitten syötiin kotitekoista pizzaa. :) ja oli hyvää! T:kin sai pienen palasen, helpottaa ruuantekoa paljon kun nuorin syö melkein kaikkea samaa kun mitä mekin. 

Pizza perjantai

Aamulla mies nousi kiltisti koiran kanssa joka halusi ulos, ja hoiti sitten pojat kun minä en taas millään päässyt sängystä ylös. On taas vaihe päällä kun väsyttää ihan jatkuvasti! Kohtua supistaa herkästi, ja hermot pettävät nopeasti. Lisäks hormonit jyllää oikeen kunnolla, ja itku tulee mistä pienestäkin asiasta. Tänään seisoin keittiössä ja itkin koska olen niin iso jo, ja isommaks vain tulen, ja miten koskaan saan minkään näköisen vatsan tämän jälkeen, tulee olemaan vaan iso löllykkä! Mies yritti lohduttaa että no mutta tiesithän sä että kerran vielä se kasvaa, jolloin mulla aukes hanat että niin mutta en ajatellut että kasvaa tuplasti kun en tiennyt että siellä on kaksi!!! Älkää ymmärtäkö väärin, olen onnellinen näistä kahdesta, enemmän kun onnellinen, mutta välillä itku herkässä kun taas hoksaa jokin asia mikä ei koskaan tule olemaan sama enään. 

Tälläinen mamman poika mulla on sylissä jatkuvasti.

Mies lähti auttamaan kaveriaan jossain talohommissa muutamaks tunniks, isot pojat leikkivät omassa huoneessaan ja nuorin pikkumies konttaa lattialla ja leikkii, vähän väliä kuuluu mammamammamamma ja konttaa kauheella vauhdilla mun luo, kiipee syliini ja jää siihen hetkeks makaamaan mahani päällä pää rinnallani sydämeni kohdalla. <3 Hän on niin mammanpoika.

Tänään olisi viikkoja 17 ja noh, yllä jo mainitsin vähän tämän päivän fiilikset. Aamulla makasin sängyssä ja tunsin molemmat samaan aikaan möyrivän omilla paikoillaan :-)

17+0

tukivyö

Joka raskaudessa oon haikaillut hiukan tukivyön perään mutta koskaan ei ole tullut hankittua koska sillon kun olen alkanut sellaista kaipaamaan olen ollut jo yli puolenvälin. Nyt taas olen pari kolme viikkoa jo kaivannut vatsalle jotain tukea, joka ehkä estäisi jomotukset ja kivut heti kun siivoon tmv.

Vaikeaa oli päättää millaisen haluan, koko ajan kuitenkin tiesin että haluan sellaisen missä saa tukea myös vedettyä vatsan päälle eikä vain alta. Käväsin ensin neuvolassa kokeilemassa tukivyön minkä tuki meni juuri vain vatsan alta, pidin sen n tunti päällä siellä ja totesin että ei sovi minulle, alkoi heti sattumaan ja tuntumaan epämukavalta mahassa.

Joten tilasin netistä kaksi erillaista. Anita babybelt ja Carriwellin saumaton tukivyö. Tällä hetkellä tuo Anita vyön mahakangas on hiukan liian löysä vielä, ja mietin ensin että vaihdanko pienempään kokoon, mutta totesin itselleni että kuukauden päästä pienempi koko olisi taas varmaan liian pieni.

Carriwell taas on oikein mukava ja tukee hyvin, ainoo minus että istuen sen alaosa rullaantuu hieman. Muuten se on ihanan napakka juuri nyt ja antaa hyvin tukea, luultavasti muutaman kk päästä liian pieni.

Anita babybelt

Carriwell saumaton tukkivyö

16 viikkoa

Tänään on tasan 16 rakausviikkoa tasan. Tässä raskaudessa ei viitsi laskea monta on jäljellä kun sitä ei oikeen tiedä. 4,5 viikkoa rakenneultraan, aika menee hirvittävän hitaasti! :-) muutamaan päivään en ole tuntenut mitään liikkeitä mikä huolestuttaa kun monena iltana olen tuntenut Bn möyrinnät ennen nukahtamistani. Ja B:n sydänäänet ovat olleet todella vaikeat saada kuulumaan. A:n löydän joka kerta vaikka todella vaimeana. 

Löysin tälläisen kuvan netissä, omasta mielestä tosi hauska. Meillä se oli kuitenki toisinpäin. Mies meni kalpeaksi ja varmaan huonovointiseksi kun plussa tuli, minä taas kun ruudussa näkyi kaksi :-D 

Eillen oli ekaa kertaa muutamaan viikkoon kun olin pääosin aamusta iltaan yksin kotona lasten kanssa ja tuli selväksi että se ei enään onnistu. Nyt jos mies haluaa jotain tehdä niin että on koko päivän poissa niin pakko saada ainakin osasta päivästä lapset muualle tai apua kotiin. Keskimmäinen veti sellasen shown taas, ei totellut mitään koko iltapäivänä/illalla ja nukkumaanmeno aikana sain taistella hänen kanssaan että hän pysyi sängyssään. Se on nyt jo ihan tarpeeksi joutua nostamaan tuota 13,5 kg nuorinta mutta kun joutuu kantamaan/raahaamaan potkivaa ja lyövää 17 kilosta poikaa niin alkaa kyllä kohtu oireilemaan pienemmästäkin. Samalla nuorin itkee ja konttaa mun perässä kun haluaa iltamaito ja sylittelyä ennen nukkumaanmenoa. Esikoinen onneks nukahti heti kun laittoi pää tyynyyn. Lopuksi en pystynyt muuta tekemään kun istua poikien huoneen ulkopuolella lattialla nojaten ovea vastaan, huutava yliväsynyt keskimmäinen toisella puolella ovea ja nuorin kiipeilemässä mun päällä. Supisteli ja kiristi vatsassa niin paljon etten pahemmin halunnut liikkua. Onneks miehellä ei kestänyt kun 5-10 min tulla kotiin, joten kauan en istunut siellä. Sitten siirryin sohvalle ja hän sai hoitaa loput. 

Normisti pojat menevät todella kiltisti nukkumaan kun yksin laitan ne kaikki kolme mutta varsinkin keskimmäinen oireilee heti jos pappa ollut vain kotona kääntymässä, ja ottaa sen ulos minuun. 

Tälläisinä hetkinä väkisin iskee pelko että miten tämä tulee muutaman kuukauden päästä menemään kun nyt jo on niin rankkaa?! 

syntymäpäivä

Täytin tuossa viime lauantaina taas vuosia ja tuli mieleen miten lahjatoiveet muuttuvat vuosien aikana. Tänä vuonna äitini toi hackmanin kovanaama isoin paistinpannu minkä löysi. Hän aina soittaa miehelleni ja kysyy mitä olen vailla, ja ihme kyllä mies aika usein antaa ihan hyviä vinkkejä. Nyt meidän paistinpannu oli just sanonut itsensä irti joten olin tästä ikionnellinen!

Isä ja äitipuoli taas toivat leipäkoneen! En malttais odottaa että pääsen kauppaan ostamaan aineksia että pääsen leipomaan! Tällä hetkellä meille ei ole kun vehnäjauhoja kaapissa joten olen vain luonut kaksi perus venhäleipää mutta hyvää harjoittelua että löydän oikeat mittasuhteet että leipä nousisi tarpeeksi. Eka leipä oli kova ja todella matala, aivan liian suolainen. Toinen jo hiukan parempi.
Koneella pystyy tekemään hilloa ja marmeladiakin, makeaa leipää ja erillaisia maustettuja leipiä. Innolla odotan että pääsen kokeilemaan kreikkalaista leipää!

Millon fiksuista ja käytännöllisistä lahjoista tuli hitti?! Kun täytin 30? Vai kun minusta tuli äiti? Aikuistuinko yllättäen sillon ja aloin innostumaan "kodinkoneista"? Muutama vuosi sitten saimme joululahjaksi ompelukoneen, kahvinkeitin olemme saaneet (minkä hormoonihöyryissä rikoin viikko sitten) sähköhammasharja, jne. Eli käytännöllisiä lahjoja. Viime jouluna toivoin kunnon valurautapadan. En muista millon viimeksi olisin lahjoista ollut niin innoissaan kun viime vuosien aikana. 

Mutta jos mies ostaisi minulle käytännöllinen lahja esim pölynimuri, en usko että olisin yhtä innoissaan :-D

keskellä yötä.....

... joka yö, minä valvon. Joka ilta pitkitän nukkumaanmenoa koska tiedän että huono olo iskee aina juuri kun olen nukahtamassa ja kuvittelen että jos pitkitän yöunille menoa se ei iske. Joka yö petyn kun suunnitelmani ei toteutunut.
Minun pahoinvointi ajoittuu siis iltaan/yöhön.  Alkuraskaudessa ei ollut pahoinvointia juuri ollenkaan ja tuuletin miehelle mikä ihana alkuraskaus kun mikään muu ei vaivaa paitsi väsy. 12 rv paikkeilla se sitten iski. Ja nyt suurin osa yöstäni menee siihen että ylipäätänsä saan unta. Istualteen joudun jo nukkumaan kunhekun heti alkaa oksettamaan kun laitan pää tyynyyn, eikä ole väliä miten korkea tyyny/-t on. Emetofoobikkona pelkään lisäksi oksentamista ihan järkyttävän paljon ja siksi sitten en pysty nukahtamaan kun alan sitäkin miettimään.   En syö enään myöhempään kuin 19-20 maissa, ennen se auttoi mutta ei enään. Jos jollain on hyviä niksejä miten saada tämä pahoinvointi kuriin olirsin hyvin kiitollinen jos jakaisitte ne kanssani.

Toinen mikä tänään yllättäen iski oli hikoilu! Ihan yllättäen se hiipi päälle, tuntui että olin syttynyt palamaan kun oli niin kuuma! Ahdisti niin paljon että siirryin sohvalle, jos olkkarissa ois hiukan viileempää. Huomenna pitääkin muistaa kaivaa pelkkä pussilakana esille, peitto on taas liian kuuma.

Täällä nyt sitten makaan sohvalla huonovointisena ja "kuumana" toivoen että uni tulisi. Tästä tukee pitkä ja jännittävä raskaus kun kaikki "vaivat" tulevat niin aikaisilla viikoilla jo.

päivän kuulumiset

Poikkesin tänään neuvolassa sovittamassa tukivyön. Mutta heillä oli vain mahan alta tukeva mikä ei tuntunut yhtään hyvältä minulla, mielummin haluaisin mahan yli/koko mahan päälle vedettävä tukivyö. Mielipiteitä vöistä otetaan vastaan.  

Samalla juteltiin niitä näitä yli tunnin! Ihanaa kun joku kuuntelee sinua kunnolla! :) hän lupasi laittaa eteenpäin pyynnön meille kotiavusta, mikä varmasti tulee tarpeen muutaman kuukauden päästä ja vielä varmemmin sitten kun vauvat ovat syntyneet. Hän yritti vielä kuunnella sydänäänet kun kerroin että olin pariin otteeseen saanut ne kuulumaan itse kotona, A:n äänet kuulimme ihan muutama sekuntti, mutta B:llä oli jälleen niin meno päällä ettei millään saatu niitä esille. 

Samalla hän tunnusteli missä kohtuni nyt on kun sanoin että B vaikuttaa olevan ihan napani vieressä ja kyllä kohtu on n 5 cm navan yläpuolella. Kaksi viikkoa sitten se oli muutama cm navan alapuolella joten 5-10 cm kasvanut kahdessa viikossa!! :o

Käytin sitten omaa mahaa pöytänä dipille eilen :D

Äsken otettu. 15+4. Aivan uskomaton maha!

Poikien flunssat sitten tarttui minuun, mun päällehän ne päivät aivastelevat ja yskivät. Tänään ollut ihan järkyttävä migreeni, kurkku kipee ja nenä tukossa.  Toivottavasti tämä menisi nopeasti ohi!

Toukkapussien teko

Aloin kutomaan toukkapussit kaksosille. Eilen. 5cm jälkeen iski jännetupeentulehdus vaivaamaan taas. :( Jääräpää kun olen jatkan sitten kutomista rannetuki päällä, kohta varmaan molemmissa käsissä. 

Ajattelin tehdä puna-valko raidalliset pussit. :)

Kuva lainattu netistä.

Suurinpiirtein tälläisltä se pitäisi valmiilta näyttää. Ohjeen löydät täältä.

sairastelukierre alkakoon

Kaksi viikkoa kerhoa takana ja ekalla viikolla esikoinen oksensi ja nyt sitten toisen viikon jälkeen ovat kaikki kolme poikaa kipeenä! Räkää lentää puolin ja toisin kun vain yksi vielä osaa/muistaa peittää suu ja nenän aivastaessa. Nuorin itkee nonstop ja yrittää nuolla räkää nenän alta. Keskimmäinen tulee aina eniten kipeäksi ja kestää usein viikkojen ajan hänellä. Esikoiselle iskee aina "haukkuva yskä" ekana oireena. 

Itseä väsyttää kun yön unisaldoon yhteensä kerääntynyt n tunti. Kohtu oireilee, kiristää ja repii kun on saanut koko yön pomppia ylös sängystä. Lisäksi olen täysi hirviö kun en saa nukkua ja tiuskin hyvin helposti kaikille. Oikeen loistomutsi siis! 

Tällä hetkellä vanhemmat pojat makaavat molemmat ja katsovat marikkia. Toinen nojatuolissa ja toinen sohvalla. Rohiseva pikkujätti konttaa lattialla hetken tyytyväisenä. Kohta kaikki aamupuurolle, sitten varmaan takaisin tvn ääreen. Vahvasti epäilen että se tulee olemaan koko päivän päällä tänään. Sairasteluaikoina kyllä miettii että onko järkeä jatkaa kerhoilua/perhekahvilassa käyntiä, ilman niitä pysyisimme terveempänä. Mutta hyvähän vaan sitä vastustuskykyä on saada. Ja jos nyt sairastellaan, niin toivottavasti vuodenvaihteen jälkeen kun kaksoset tulee, meillä olisi jo hiukan parempi vastustuskyky taas eikä kaikki tarttuisi. :) 

Omat fiilikset tänään.

P.S. Eilen kun menin illalla sänkyyn makaamaan tunsin B:n möyrinnät hyvin selvästi! <3

Kun ultrassa näkyy tuplapotti!!!

Sitä ensimmäistä ultraa odottaa innolla ja hiukan hermostuneenakin. Itse en ole koskaan käynyt varhaisultrassa vaan aina odottanut siihen NP-ultraan nähdäkseen onko kaikki kunnossa masussa. Tälläkin kertaa tein niin, ja koska minulla ei ollut oireita juuri ollenkaan, paitsi järkyttävä väsymys, ajattelin että kaikki ei ole kunnossa ja hermoilin ultraa enemmän kuin missään muussa raskaudessa. Varsinkin koska yksin jouduin menemään, mies jäi kotiin poikien kanssa. 

Se tunne kun näet ekaa kertaa se pieni ihmisen mutoinen "olio" on sanoin kuvaamaton! Kyyneleet helposti täyttyvät silmissä onnesta. 

Se tunne kun anturi laitetaan vatsaasi vasten ja hei niitä näkyykin kaks on surrealistinen. Vaikka kuinka nipistäisit itseäsi tai hierot silmiäsi ja niitä vieläkin on kaksi, mutta kuitenkaan et voi uskoa ettet näe unta. Eri ajatuksia virtaa läpi päässäsi sekunnissa: kauhu, onni,pelko,huoli on vain muutama niistä. Kätilö tekee mittaukset ja kertoo koko ajan mitä mittoja saa mutta mitään ei jää mieleen. Tuijotat vain ruutua ajatellen uudelleen ja yhä uudelleen: "Siellä on kaksi! Onko siellä oikeesti kaksi? Siellä on kaksi! Onko siellä oikeesti kaksi?"

Ja sitten : "miten helvetissä kerron miehelle!!??!"

Kotimatkalla itkin niin kovasti että pysähdyin bussipysäkille juttelemaan ystävän kanssa puhelimessa. Hän sai minut rauhoittumaan ja uskomaan että kyllä me pärjäämme tavalla tai toisella.  

Sitten soitin äidilleni joka oli viikko aiemmin itse arvannut että neljäs on tulossa ja vielä muutama päivä aiemmin heittänyt että "oletko varma ettei siellä ole kaksi?" Nyt sitten totesin että arvaa mitä, siellä on KAKSI! Äiti hiljaa sanoi että hänen ei pitäis koskaan sanoa mitään vitsillä edes. Olin täysin samaa mieltä. 

Kun tulin kotiin mies heti alkoi kysymään no,no? Oli jo laittanut muutaman viestinkin että miten menee, mutta en pystynyt vastaamaan. Nyt hain autotallista pari olutta hänelle ja sanoin "you do the math" 

Mieskin itki hiukan ja kauhu näkyi hänen kasvoissaan, mutta otti asian paremmin kuin minä. 

Sitten kerroimme loput perheillemme.  

Tässä meidän "pojat"

Päivä päivältä totuimme yhä paremmin ajatukseen että sieltä tuleekin kaksi yhden sijaan. Ja nyt muutaman viikon jälkeen olemme pääosin iloisia, ja vähemmän kauhuissa. Toki tulevaisuus 5 alle 5 vuotiaan kanssa pelottaa, mutta olen varma että tavalla tai toisella pärjäämme. Ja ulkopuolista apua otamme toki mielellään vastaan! :-) 

Mies on varma että tulossa on jälleen kaksi poikaa, ja se on ollut oikeessa muiden suhteen niin eiköhän nytkin. Mulla on hiukan poika-tyttö fiilis, jännää nähdä ketkä siellä potkii. "Pojilla" on kuitenkin parhaat lähtökohdat. Omat pussit ja istukat.  

Rv 15 kaksoset

Rv 20+5 Tristan

Omat tuntemukset. Kohtu kasvaa ihan järkyttävää vauhtia nyt jo se on yhtä korkealla kun normaali raskaudessa puolessa välissä. Jos olen hiukan enemmän liikkunut päivän aikaan, niin illalla kiristää ja tuntuu epämukavalta vatsassa. Jos edes hiukan nopeammin liikahdan tai yskin, aivastan niin jommalta kummalta vatsan sivuilta repäisee oikeen kunnolla. Huonot olot alkoi vasta muutama päivä ennen ultraa ja sen jälkeen iltaisin en pysty oikeen syömän jottei tule huono olo kun menee maate. Viikkoja olen jo nukkunut kyljellä koska selällä tulee huono olo. Väsy painaa välillä niin ettei silmät vaan millään pysy auki. Stressaa hiukan miten tulen jaksamaan tässä raskaudessa kun vatsa kasvaa niin hurjaa vauhtia. Samalla kun huomaan että tarvitsen lepoa jo nyt paljon ja vartalo "oirehtii" ihan kun olisi paljon pidemmällä raskaudessa kun mitä on, minun aivot ei ole vielä sisäistänyt että nyt ei voi katsoa niin tarkkaan niitä viikkoja vaan enemmän seurata omia tuntemuksiaan. Kun tuntuu raskaalta pitää vain levätä eikä ajatella että mutta viikot vasta 15 hyvinhän minun pitäisi jaksaa! Jollain tavalla pitäisi nyt saada omat ajatukset tajuamaan että tämä EI ole normiraskaus! 

Huoli että kaikki on hyvin masussa molempien kanssa on välillä suuri. Helpottui hiukan kun tänään sain kahdesta eri kohtaa sydänäänet kuulumaan dopplerilla. :-) liikkeitä olen myös välillä tuntenut, varsinkin kun sydänääniä etsiskelen. B vaikuttaa olevan hyvin liikkuva kun taas A rauhallisempi. Näin oli myös ultrassa. A vain nukkui ja B potki häntä selkään. :-)

Tänään otettu

B on siis ihan napani vieressä, sieltä kuului sykkeet heti kun laitoin dopplerin vatsaa vasten, ihan pienen hetken sain kuunnella, sitten alkoi vimmattu liikkuminen taas ja äänet katosi. 

A taas liikkuu jossain käteni ja A-kirjaimen välissä, sykkeet kuului suurinpiirtein siinä missä A kirjain on.