....

Hiljaista on ollut blogin puolella. Mutta se kai on hyvä merkki. Minun päivät menee siihen että keskityn vain lapsiini enkä muuhun.  

Täällä on ollut niin mahtava ilma että olemme olleet pääosin ulkona aamusta-iltaan! Jopa kaksoset. Lilly siis myös. Nukkuvat vaunussa, välillä hengailevat sitterissä tai sylissä. Nyt pitäisi alkaa pitämään heidät enemmän lattialla ja ulkona vaikka viltillä. Jos Lilly saisi niskalihakset kasvatettua ja Liamilla on kova hinku oppia liikkumaan jonnekin. 

Hiljalleen Lilly on palautunut omaksi itsekseen. Vaipanvaihdotkin välillä sujuu ilman mitään huutoa. Ja jopa jutellen ja hymyillen. Hän juttelee paljon meille, tyttö joka harvoin on hiljaa. Ja veljistään (jos ei Liamia) lasketa mukaan niin sanoisin että hän tykkää eniten Viggosta, koska hän on rauhallisin. 

Viggo, esikoisemme siis, jakoi vauvat kun olivat mahassani. Pikkuveli oli Milianin, ja pikkusisko vain hänen. Ja sitä mieltä hän vieläkin on. Hänen maailma murtui kun pikkusisko ei tullutkaan kotiin synnytyksen jälkeen, ja hän oireilee öisin kun sisko joutuu sairaalaan. Tai nyt kun yllättäen jouduin pakkaamaan juhannuspäivänä tytön autoon ja ajaa lastenklinikalle laittamaan uutta nenämahaletkua paikalleen koska tyttö päätti repäistä se irti, tulimme takaisin vasta kun muut pojat olivat nukkumassa ja viggo huusi muutamaan otteeseen yöllä. Vasta kun tajusin että hän on lillystä huolissaan ja sanoin että Lilly on kotona, Lilly nukkuu kotona omassa laatikossaan pappan kanssa olkkarissa, niin poika rauhoittui. 

Yksi päivä kysyin jos Lilly menisi viggon syliin kun otin lapsista kuvaa, ja viggo huudahti ei hän ei halua Lillyä syliin. Kuvittelin syyksi kun Lilly huutaa niin kovaa mutta todellisuus sai minun sydän taas särkymään. Kysyin miksi et halua häntä syliin. "No kun en halua että hän tartuttaa minua!" 

Kävimme sitten läpi taas hyvin tarkasti Lillyn sairautta, että se on vain hänellä eikä kellään muulla eikä hän voi meitä sillä tartuttaa. Flunssan hän voi tartuttaa mutta ei tämä sydänasia. Sen jäkeen Viggo on ollut vielä enemmän Lillystä huolehtiva. Hän tulee yllättäen kun Lilly on sylissäni ja laittaa kädet lillyn poskille ja sanoo jag älskar dig Lilly. Silittää hyvin rauhallisesti hänen päätään. Tutkii hiljaa hänen pieniä käsiä ja voi kun pieni jalka katso mamma! Ilahtuu niin kovasti kun tyttö hymyilee hänelle ja juttelee. Ja kun viggo menee pois ja lilly seuraa häntä katseellaan ja sanon Lillylle "niin minne Viggo meni" niin viggo heti vastaa "olen Lilly täällä ihan lähellä sinua." Ja itse istun pidättelemässä kyyneleet tippumasta silmistäni. 

Miten tämä poika jonka pikkuveljet eivät ole pätkääkään kiinnostaneet häntä vauvoina, ei Liamkaan, voi olla niin rakastunut pikkusiskoonsa. <3