R.I.P. rakas ystävämme Laku

Heräsin eilen aamulla n 5:30 lämmittämään Liamin maito. Menin keittiöön missä koirat nukkuu ja keskellä lattiaa oli jompikumpi tehnyt ison kasan. Koska keittiöikkuna oli auki kuumuuden takia emme ole heränneet hajuun niin kun ennen olemme jos koirille on käynyt vahinko. Laku istui keittiössä ja katsoi minua että,noh siivootkos että pääsen takaisin nukkumaan, ja jekku makasi lattialla katse suoraan eteenpäin niin kun hän tekee kun häpee pahaa tekoaan. Arvasin siis syyllisen. Siivosin sen pois, pesin kädet ja valmistin Liamin maito. Menin syöttämään poikaa. 30 min myöhemmin kuulen kuinka mies karjuu että mene ulos oksentamaan. Nousin sängystä ja menin katsomaan mitä tapahtuu, mies seisoi keittiössä valmistamassa Lillyn maito ja lääkkeet ja sanoi että jekku oksentaa pihalla. Ärähdin että no mene katsomaan ja eikö sua pelota että se karkaa.

voi jos oisin tiennyt että karkaaminen olisi ollut pienin murheistamme eilen.

Mies lähti koiran luokse pihalle ja hain itkevän tytön laatikostaan. Kuulen kun mies puhuu huolestuneella äänellä koiralle ja tiesin että nyt ei ole kaikki hyvin.

Menin tytön kanssa ulos ja näen tärisevän hädin tuskin pystyssä pysyvän koiran pihalla miehen kanssa. Sanoin että jekku on vietävä eläinlääkärille NYT HETI! veikkasin että,hänellä on kuumetta ja on syönyt jotain ei sopivaa. Ei olisi ensimmäinen kerta.

Pakkasin koiran ja miehen autoon. Käskin ajaa päivystävälle eläinlääkärille kirkkonummella ja samalla soittaa että ovat tulossa. Kun ajoivat siellä pihaan tuli viesti että eivät voi ottaa vastaan. Soitin lohjan päivystävälle eläinlääkärille. No heillä,ei ole röntgeniä kun vasta 8 aamulla, joten hän suositteli että joko tullaan sinne hakemaan lähete ja mennään Viikkiin tai sitten mennään evidensiaan. Jos olisimme hakeneet lähetteen emme olisi olleet yhtään nopeammin viikissä ennen 8 aamulla. Joten päädyttiin että mennään evidensiaan. Soitimme sinne, joo voivat ottaa vastaan mutta heidän päivystävä eläinlääkäri on kipeenä, ja toinen on paikalla vasta puolen päivän aikaan. Tässä vaiheessa olin jo menettämässä toivoa! Mitä helvettiä! Mistä saamme koiralle apua?!

Laku seurasi mun stressaantuneisuutta. Samalla kun googlasin numeroita ja soitin sinne tänne, syötin Lillyn ja annoin hänen lääkkeet, hain Liamin joka onneksi,nukahti uudestaan sohvalle ilman ruokaa. Soitin inkoon päivystävälle eläinlääkärille joka sanoi että ei hän pysty tehdä muuta kuin ehkä nesteyttää ja se aika mikä meillä kestää hänelle ajaa on niin pitkä että sillon kello olisi jo 7:30 kun olisimme paikalla, ja häneltä kestää 45 min Lohjalle. Soitin siis uudestaan Lohjan päivystävälle eläinlääkärille joka ei vastannut enään minulle puhelimeen vaikka yritin useaan otteeseen soittaa. Mies oli jo tullut takaisin Jekun kanssa kotiin, ja aloin katsoa Lakua että täriseekö hänkin. Vai onko se vain sitä hermostuneisuus tärinää, kun hän on niin jännittynyt tilanteesta. Soitin Espooseen eläinlääkärille ja vihdoin sain jonkun kiinni! Juu tulkaa heti, kahdeksalta on eka aika vapaana! Päätin pakata molemmat koirat mukaan ja lähdin itse ajamaan. Ajoimme pihaan tasan kahdeksalta, ja pääsimme 10 yli lääkärin luo. Ottivat verikokeet molemmilta koirilta ja lämpö jekulta. Kokeilivat vatsaa, jekku aristi ja se oli hiukan kireä, Lakun vatsa oli ihan normaali. Ottivat jekun sisälle ja aloittivat nesteytyksen. Laku oli ihan ok joten menimme pikku kävelylenkille sillä aikaa kun verikokeet varmistuisivat. Selvisi että niissä ei ollut kummallakaan mitään poikkeavaa. Sanoivat että pitävät jekun tarkkailussa ainakin koko päivän, mutta lakun kanssa voimme mennä kotiin koska eivät löytäneet hänessä mitään vikaa.

Lähdimme siis kotiin lakun kanssa ja noin tunnin ehdimme olla kotona kun hän alkoi käyttäytymään oudosti. Pelästyi liikkeitä. Räpytteli silmiään ja oli kovin hätäntynyt, läähätti kovasti eikä mitenkään/missään ollut hyvä olla. Yritti juoda vettä mutta meinasi tukehtua siihen. Samalla kun olin soittamassa takaisin ellille soittivat että jekun röntgenkuvat eivät näyttäneet muuta kuin todella täyttä virtsarakkoa. Kerroin Lakun oireista ja sanoivat että jekkukin räpyttelee silmiään, tuo lakun takaisin. Hyppäsimme autoon taas ja oli pakko käydä tankkaamassa. Tankattua niin paljon että pärjäisin matkat, lähdin ajamaan takaisin ellille. Jo heti kun lähdin bensaasemalta alkoi Laku hettäytymään takakontissa, muistutti valasta joka hyppää vedestä ylös ja laskeutuu sivulleen takas veteen. Koko auto heilui! Ajattelin,että olen fiksu ja käännän auton oman paikkakunnan ellille jonne mulla olisi matkaa vain 10 min kun taas Espooseen kestäisi 30 min. Kun olin kääntynyt ympäri ja lähdin sinnepäin ajaa soitin mutta sainkin kuulla että meidän pitää mennä sinne toiselle missä jekkukin on. Käännyin siis takasin ja kiroilin että olin menettänyt aikaa! Lakun jatkoi heittäytymistään. Hetken päästä tunsin hajun. Oli poika ripuloinutkin. Yritti raapia itsensä ulos takakontista. Painoin kaasua ja ajoin niin kovaa kun uskalsin. Yritin äänelläni,rauhoittaa poikaa, ja se vaikutti osittain toimivan. Kuulin kuinka hän sätki takakontissa ja kiroilin kun autot edessäni eivät liikkuneet tarpeeksi nopeasti, helvetin tietyöt motarillakin! Vihdoin olimme perillä, avasin takaluukun ja Laku vain makasi siellä kyljellään, läähättäen, ripulia siellä täällä, sätkien, täristen. Laitoin hihnan kiinni ja samalla poika käänsi päätään nopeasti ihan kuin purrakseen mutta tajusi että se oli minä. Hän ei päässyt ylös ja mä ymmärsin etten yksin saa hänet sisälle lääkärille. Viereisessä autossa oli mies ja huusin hänelle että voiko hän hakea sisältä apua. Tulivat sitten kaksi hoitajaa ja lääkäri joka aamulla otti meitä vastaan ulos, yksi lähti sisälle hakemaan kantopatja ja kuonokoppa kun Laku yritti toista hoitajaa purra. Autoin kantamaan hänet sisälle ja sinne jouduin hänet jättämään heidän hoiviin, ja minua pyydettiin lähtemään kotiin. Tekevät parhaansa.
Ajoin kotiin, siivosin auton ja lähdin Tristanin kanssa terveyskeskukseen.
Juurin kun olimme pääsemässä lääkärille soittivat ellistä, mutta pyysin miehen soittamaan niille koska itse en päässyt puhelimeen.
Jekku voi paremmin sanoivat ja hän pääsisi samana iltana kotiin näillä näkymin. Lakun ennuste oli paljon huonompi, hänellä oli lähellä 43 asteen kuumetta, sokerit matalalla, oksenteli ja ripuloi vertaa.
 Eivät voineet luvata mitään loistavaa ennustettan eivät tienneet mitä tämä on voinut tehdä hänen sisäelimilleen tai aivoilleen, meidän piti ajatella kokonaiskuvaa. Kun antoivat hintaarvion hoidosta tiesimme että meillä ei ole varaa. Jos olisivat voineet taata että hän palautuu ennalleen niin olisimme maksaneet mitä vain mutta hän oli oireillut niin paljon pahemmin kun jekku. Ja mikä nyt sitten tämän aiheutti ehti imeytyä lakun elimistöön enemmän kun jekun.

Hyvin raskain sydämin päätimme päästä rakas ystävämme kivuista.

Milianin sanoin
"Laku on nyt tähti taivalla kennelle voimme vilkuttaa kun tulee kova ikävä"