Sairas lapsi = nähtävyys?

Kävimme 5 kk neuvolassa tänään ja koska Lillyllä on ollut korvatulehdus ja nyt on leikkaus tulossa kävimme terkkarin puolella lääkärin luona tarkistamassa korvat. 

Meidän terkkari on pieni, ja harvoin kun siellä käyn siellä on enemmän kun pari ihmistä. Tänäänkään ei olut monta mutta ottivat mun päähän ja kunnolla. Kun tulevat ulos lääkärin vastaanotolta kävelevät meidän ohi mutta pysähtyvät metrin päästä TUIJOTTAMAAN minun tytärtäni!!  

Mun olisi pitänyt kysyä että onko heillä asiaa? Mutta hämmennyin niin että itse keskityin ihastelemaan mun nukkuvaa tytärtä ja yritin olla tuntematta selässäni nuo tuijottavat katseet. Ymmärrän että ihmiset vilkuilee Lillyä, onhan hän hiukan erilainen vauva nenämahaletkunsa kanssa, naama täynnä teippiä, mutta joskus toivon että aikuiset ihmiset olisivat yhtä uskaliaita kun lapset, kun esim lapsi tulee neuvolassa suoraan ja kysyy, "mikä tuo on?" Ja osoittaa letkua. Kerron mielelläni, ainakin se on mieluisampaa kuin se että vaan tuijotetaan kun ollaan kävelty ohi ihan kun en mukamas huomaa. Koska joo, huomaan!! 

Toinen mitä en ymmärrä on kun lapsi kääntyy omalle vanhemmalleen ja kysyy "äiti/isä miksi tolla lapsella on tuollainen?" Ja vanhempi hyssyttelee lastaan. Joo, se voi olla "noloa" mutta kaikki vanhemmat tietävät että lapset kysyvät suoraan, arkailematta asiaa. Ja ne vanhemmat kenen lapset eivät vielä ole saavuttaneet sitä äänekkäästi pohtivaa ikää niin odottakaa vaan, joku päivä se tulee vastaan.

Jos et tiedä miksi lapsellani on letku mikä menee nenään, niin vastaa lapsellesi ihan rehellisesti että et tiedä. Jos olet uskaliaalla tuulella voit sanoa lapsellesi että "kysytäänpäs vauvan äidiltä". 

Uskon vahvasti että jos emme piilottele ja hyssyttelemme lapsillemme erillaisuuksia läpi heidän elämäänsä niin ehkei kaikki sitten "pelkäisi/kammoksusi" erillaisuutta niin paljon. Ehkä kiusaaminen vähentyisi. 

Joku päivä minun poika ja minun tytär joutuvat riisumaan vaatteensa luokkakavereiden edessä kun on liikuntatunti ja mä toivon että kun kaverit pohtivat heidän arpiaan että he sitten hyväksyvät lapsieni erillaisuutta. 

Älkää hyssytelkö asioita mitkä teitä tai teidän lapsia mietityttää. Ainakaan ne mitkä koskee meidän perhettä. Se loukkaa niin paljon enemmän kun kuiskataan selän takana kuin se että kysytään suoraan meiltä mitä mietitte.

Onhan meidän perheessä muitakin lapsia jotka aina välillä ihmettelevät Lillyn asioita. Hitto jo se että hän on tyttö ja muut meidän perheen lapsista on poikia ja hänellä on tyttöosia ja heillä poikaosia on jo niin iso ja jännä juttu! 

Jopa meidän keskimmäinen 1, 9 v osoittaa Lillyn letkua ja sanoo dricka eli juoda. Jepp, sitä kautta menee Lillyn juoma. 

Joten kysykää, me vastaamme kyllä! :)