perjantai 3. kesäkuuta 2016

Sellanen perjantai


Normaalisti sitä stressaa kauheesti kun järjestää vauvan jonkin sortin nimenjulistamis juhlat on se sitten kastejuhlat, nimiäiset, vai mitkä. 
Että vauvalla ja itsellä on oikeat juhlavaatteet, tarjottavat ovat tarpeeksi hienot ja hyvältä maistuvat ja että niitä on tarpeeksi, ennen stressattiin että nimi pysyisi salassa kunnes pappi sen kertoi, että päivä on oikea jotka mahdollisimman moni pääsisi paikalle eli kutsu pitää lähettää ajoissa.
Arvatkaa mitä? Tällä kertaa minun ainoo huolenaihe oli että kaksosten kummit pääsisi paikalle nimijuhliin, koska missasivat jo itse kasteen. Ja olin kyllä kovasti odottanut että saisimme lähiperheeen kanssa sytyttää kastekynttilät, juhlistaa kaksosten syntymä ja heidän nimensä, juhlistaa kummivanhemmat. Olin odottanut näitä kun kuuta nousevaa koska se olisi se hiukan "normaali" asia se juhla mitkä kaikki uudet vauvaperheet, kaikki normaalit vauvaperheet pitävät. Mun yhdessä mamma ryhmässä seuraan kun kaikkien muiden vauvat joilla oli laskettu aika maaliskuussa nyt pitävät heidän nimijuhlat julkaisevat kuvia päivänsankarista jonka nimi on vihdoin paljastunut ja olen niin odottanut että minäkin saan kunnolla juhlia tämän asian. Että minäkin saan julkaista kuvia meidän iloisesta/onnellisesta päivästä. 

Meillä piti sunnuntaina olla nimijuhlat mutta se on hiukan vaikeeta sellaiset pitää kun toinen päivänsankareista vieläkin makaa ULS3 osastolla. 
Lillyllä on nyt todettu korvatulehdus, ja jokin hengitystie infektio. Häneen pistetään klexanea nyt sillä aikaa kun onosastolla, vain varatoimeenpiteen ä kun hän ei oikeestaan liiku mihinkään. Hänen happisaturaatio laskee 73:een kun hän itkee kovasti ja vaikka hän vielä sen hienosti korjaa itse kun rauhoittuu, niin haluavat seurata että se jatkuu nyt niin kauan kun hänellä on infektiot päällä. Olisivat päästäneet kotiin sunnuntaina muutamaksi tunniksi jos päätyvät siihen että pitävät hänet koko viikonlopun osastolla, mutta me vanhemmat päätimme ettäse on vain liian masentavaa ja surullista hakea hänet vain juhlien ajaksi. Ei oikeen olisi juhla tuulella.
Joten päätimme siirtää juhlat. Mille päivälle ei ole mitään hajua, taas tuli muistutus siitä miten päivä päivältä elämme Lillyn kanssa. 



Mulla on ihan järkyttävä ikävä mun tyttöä!! Olen viimeksi nähnyt häntä maanantaina. 

3 kommenttia:

On opettajia...ja sitten on OPETTAJIA

Viikko sitten tapasin lapsuudenystäväni ketä en ole 8 vuoteen nähnyt, mutta niin kun aina niin juttu luisti yhtä hyvin kun ennen ja ihan kui...