Miten voitte?

On kysymys mitä meille jatkuvasti esitetään. Kaikki haluavat tietää, kaikki haluavat kuulla että asiat menee paremmin tai hyvin tai edes okoosti.

Usenmiten vastauksemme on Lilly voi vakaasti tai olosuhteiden nähden hyvin. 

Ne on varmaan ne parhaimmat vastaukset koska niistä ihmiset ovat tyytyväisiä, varsinkin "Lilly voi olosuhteiden nähden hyvin". Tottahan se on. 

Hänen sydän ja keuhkot voivat olosuhteiden nähden hyvin, hän on vakaa juuri nyt.

Mutta, sitten on se toinen puoli. 

Henkinen puoli.

Jo näin pieni vauva oireiee siitä mitä sairaalassa tapahtuu. 

Kun Lilly kotiutui ekan kerran pari ensimmäistä viikkoa hän halusi viettää vain sylissä, lähellä meitä. Hän itki selällään ja vaipanvaihtojen aikana. Vihasi sitä! Ajan kanssa hän tottui niihin ja noin kuukauden päästä oli jo niin tyytyväinen että välillä jopa jutteli kanssani vaihdon aikana, hymyili ja oli tyytyväinen. Istui sitterissä ja hänen jalkoihin ja käsiin sai koskea. Hymyili kosketuksesta. Sitten hän joutui muutamaksi päiväksi uls3 osastolle ja taas vaipanvaihdot olivat yhtä huutoa. 

Mutta nyt, toisen kerran saman osaston olemisen jälkeen, Lilly huutaa kun hinaaja kun hänet laittaa selälle, hän vetää heti kädet rintaa päin ja pienillä käsillään tarttuu bodyynsa kiinni ja vetää jalat ylös vatsaan päin koukkuun ja ristii jalat, ihan niin kun ilmoittaisi että et varmastikaan riisu minua. Älä vaan erehdy koskemaan häneen tai hän huutaa taas.

 Nimijuhlissa hän istui sitterissään ja katsoi kummitätiään joka jutteli hänelle, sitten kummitäti teki virheen ja siveli sormensa varovaisesti tytön käden yli. Heti alkoi kauhea huuto!

Taas tulee viemään aikaa että tyttäremme huomaa että kosketuksemme eivät johda pistelyihin. Etteivät ne satu. Vaan koskemme rakkaudella. 

Ehdimme luultavasti juuri ennen seuraavaa leikkausta totuttaa hänet siihen ettemme tee hänelle pahaa. Ja sitten olemme taas samassa pisteessä. 

Juuri nyt Lilly ei halua että koskemme häneen, hän ei pahemmin viihdy sylissä mutta haluaa kuitenkin että olemme jatkuvasti läsnä. Hän viihtyy parhaiten keinussaan mutta vaikka nukkuukin siinä hän huomaa heti jos poistumme viereltä. 

Kuvitelkaa kun silität vauvasi päätä ja hän huutaa koska pelkää että pistät kanyylin sinne. 

Tai kun muutama viikko sitten tyttö hymyili ja jutteli isoveljilleen, miten heille selität miksi hän huutaa jos he edes tulevat lähelle. 

Miten voimme?

Henkisesti tällä hetkellä meillä kaikilla on rankkaa.