Montakohan kertaa olen meinannut kaataa meidän maitoa tuttipulloihin, tai yksi aamu kun piti kaataa kahvi termoskannuun ja samalla omaan mukiin, ja sitten kaataa maitoa kahvimukiini niin meinasin sen sijaan kaataa maitokin sinne termariin.
Kun lämmitän vauvojen maito lasken aina hitaasti seitsemään. Mutta vähän väliä vaan lasken, ja lasken ja lasken vielä pidemmälle ja lopulta en muista miksi seison keittiössä laskemassa.
Öisin ne ihmeellisimmät asiat tapahtuvat. Mieheni ei herää kenenkään lapsen itkuihin enään, ei vaikka ne huutaisi ihan kiinni hänen korvassaan. Kestää ikuisuus töniä häntä hereille, ja kun hän vihdoin nousee hän jumittuu paikalleen eikä liikahda mihinkään suuntaan.
Itselleni syötöt eivät ole mikään ongelma, mutta kun nukun voin välillä sepitää jotain ihan ihmeellisiä, useinmiten vauvoihin liittyen.
Olen mm miehelle sanonut että voiko hän rauhoittaa Lillyä kun minulla on Liam vielä sylissä. Molemmat vauvat tuolloin rauhassa ja hiljaa nukkuneet omissa sängyissään.
Tai olen pyytänyt rauhoittamaan Liamia vaikka Lilly on ollut se joka itkee.
Mutta tähän asti voiton vei mieheni!
Viime yönä pyysin hänet syöttämään Lillyä kun en millän päässyt ylös, hän meni keittiöön mutta aloin ihmettelemään kun mikron ääntä ei kuulu vaikka hän tovi oli siellä. Hän tuli takaisin tyhjin käsin ja kysyin missä tytön maito. "Ai niin" oli vastaus. Haki maidon syötti tytölle vain puolet ja laittoi tytön takaisin sänkyyn mutta jätti kapalon ihan auki.
Aamulla selvisi mitä hän on keittiössä tehnyt sen sijaan että lämmitti maitoa.
Hän on avannut jauhelihapaketin ja laittanut sen tyhjään hedelmävihannespussiin.
Mammaa ja pappaa vähän väsyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti