sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Itsensä syyttäminen


Itsensä syyttäminen on normaali reaktio kun jotain tälläistä sattuu elämässä, ainakin ammattilaisten mukaan kenen kanssa olen keskustellut.
Mä olen kova syyttämään itseäni tapahtuneesta. Mies jatkuvasti muistuttaa ettei mikään ole minun vika, mutta joka kerta kun sattuu jokin vastoinkäyminen syytän itseäni siitä. 

Aloitetaan itse sydänviasta.
Syytän itseäni siitä koska jostain olen lukenut että burana voisi aiheuttaa sydänvikaa sikiölle. En muista mistä tämän olen lukenut tai milloin mutta kun toista lasta odotin minulla oli jatkuvasti migreeniä ekalla kolmanneksella, ja lääkärin luvalla sain ottaa satunnaisesti buranaa kipuihin. 
Ja niin olen muissakin raskauksissa tehnyt jos migreeni on iskenyt olen ottanut buranaa ja panadolia samaan aikaan saadakseen sen pois. 
Mies yrittää sanoa mulle että jos johtuisi siitä niin muilla lapsillammekin olisi sydänvika eikä vain kahdella. Itse olen sitä mieltä että ehkä nämä kaksi, toisiks vanhin ja nuorin,  olivat alttiimpia reagoimaan siihen ja siten minun vika. 

Syytän itseäni siitä että tyttö nyt on takaisin teholla. 
Minulla on apc-resistenssi ja kerran teholla pohdin että aloittavatkohan klexane hoidon tytölle että onko hänellä myös sama geeni, mutta koska naistenkliniikalla jo puhuivat kaksosten testaamista jos heillä on apc-resistenssi niin ajattelin että kyllä heillä on homma hanskassa. 
Kun tyttö pääsi osastolle aloitti osastolääkäri heti klexanehoidonja oli ihmetellyt miksi sitä ei aloitettu jo teholla.
Jos vain olisin avannut suuni!!!!

Jos vain olisin sillon kun Liamin napatynkä irtosi kysynyt onko Lillyn napatynkä irronnut jo niin kun olin ajatellut tehdä, niin ehkei hänen napa edes ois ehtinyt tulehtua. 

Maitoni on hiipumassa, en millään jaksais pumpata enään, masentaa mua vain entistä enemmän ja siten maitoa tulee vain vähemmän koko ajan. Määrät eivät lähelläkään riitä edes Lillyn syöttämiseksi. Liam on saanut korviketta jo pitkään. Haluaisin lopettaa pumppaamisen että olisi yksi vähempi asia stressattavana, mutta jos jotain sitten sattuisi niin syyttäisin varmaan taas itseäni koska en pumpannut hänelle äidinmaitoa, kun aina vaan kuulee miten se vauvoja pitää terveenä. 
Valitettavasti se ei sydänvikoja pysty korjaamaan.  

Koska minä aloin kvittelemaan tytön kotiutumista ja pohdin mitä hänelle puen kun kotiudutaan sairaalasta niin tuli tämä takapakki. 

Älkää huoliko. Tiistaina on jälleen minulla/meillä keskusteluhetki psykhoitajan kanssa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

On opettajia...ja sitten on OPETTAJIA

Viikko sitten tapasin lapsuudenystäväni ketä en ole 8 vuoteen nähnyt, mutta niin kun aina niin juttu luisti yhtä hyvin kun ennen ja ihan kui...