Nyt ollaan oltu viikon verran täällä osastolla yhdessä.
Ja aika hyvin olemme molemmat jaksaneet täällä vaikka koti ikävä on valtava.
Mutta nyt, tänään, mua itkettää, koko ajan.
dreenipakit olivat kai muistaakseni kaksi päivämäärää. Mä en itse edes pysy päivissä enään mukana mitä tapahtuu millonkin joten ihan sama, kirjoitan vaan miten on meillä mennyt sunnuntaista lähtien.
Sittten vaihdettiin pakit deenipusseihin ja tyttö pääsi liikkeelle. Oih se onnen määrä kun saa taas kävellä. pitkin käytäviä Vuori osastolla ravataan, ei edes leikkihuone kelpaa, hädin tuskin silloin kun kaksoisveli on käynyt täällä, mielummin lilly vaan kävelee, tai sitten leikitään vähän omassa huoneessa prinsessa duploilla tai piirellään.
Eilen kardiologi katsoi että dreenit erittäneet vain vasemmasta 35 ml vuorokauden aikana ja 70 ml oikeasta eli yhdestä tai jopa kahdesta voisimme luopua. tänään oli jo ottamassa pois koska olisi vuorokaudessa tullut vain 30 ja 35 , kun hoitaja laski vähän uudestaan ja totesi että hän sai 70 ja 80 niistä vuorokauden aikana. eli ei otettukaan.
Eilen vähennettiin nesteenpoistolääkitykset, tänään nostettiin taas. Lisähappea pitää sängyssä olla mutta muuten saa olla ilman.
Kipulääkitys aloitettiin taas ivn kautta eilen, tässä välissä se meni pari päivää suun kautta mutta neiti ole heti kivuliaampi eikä enään oikeen syönyt tai juonut mitään. Eilen alkoi uudestaan suonen kautta kipulääkitys ja heti alkoi myös ruoka maistumaan. Kuitenkaan ei ole nesteistä mennyt tarpeeksi ja tänään illalla sitten joutuivat laittamaan nenämahaletkun.
Tämä päivä on ollut rankin tähän asti täällä. On ollut niin paljon, psyykkisesti rankkaa tavaraa vaikka yksi asia näistä tai jopa kaksi kerran päivässä ei ole mitään mutta nämä kaikki tekee sen vaikeaksi. Päivä alkoi lillyn itkulla ja hän istki periaatteessa ensimmäiset neljä tuntia. labrat otettu, ekg otettu ja jouduttiin taas repimään dreeniteippiä pois jotta saatiin ekg lätkät paikoilleen, iv kanyyli meni umpeen ja jouduttiin uusi laittamaan, kolme kertaa pistivät ja ronkkivat ennen kun kolmannella sai sen paikalleen. sitä tytän huudon ja itkun määrää ja voimaa on sanoin kuvaamaton. siellä sitten istut ja pidät kiinni pienestä päästä yhdellä kädellä samalla kun toisella silität tytön kättä ja sanot purista vaan mamman sormesta niin kovaa kun pystyt ja tyttöhän puristaa, lohdutat että kohta ohi, kohta ohi. samalla kun kiroilet mielessässi että saakaa nyt se hemmetin vehje sinne suoneen, ja katsot lääkärin täriseviä käsiä kun hän epätoivoisesti yruttää uittaa kanyylin suoneen. Tiedät ettei se ole helppoa, etkä oikeasti ole hänelle vihainen, hän tekee parhaansa, vaan koko tilanne vituttaa. Sitten kardologi yrittää ja mikä helpotuksen huokaus susta tulee kun veri roiskuu ulos kanyylin päästä sotkien tyttärfesi kauniita hiuksia. Mitkä muuten taas jouduttiin höylällä ajaa, kahdesta ihan tyhmästä paikasta niin ettei niitä voi siististi peittää. Hoitaja opiseklija yruttää lohduttaa että hiukset kasvaa onneks ulos, mutta kun lillyn kutrit kestänyt jo kolme vuotta kasvattaa siitä kun he viimeksi ajoivat höylällä hänelle parkkiruudut ohimoille!!
Mun äiti ja sisko kävi, ja se olisi pitänyt piristää vähäsen mutta olin jo silloin niin loppu etten tiedä auttoiko se minua ollenkaan, no siskoni tuoma suklaalevy kyllä varmasti lohduttaa mua tänään illalla. Olin mä iloinen että tulivat tänne, saa vähän muuta tekemistä, mutta visiitti meni kyllä kieltämättä vähän sumussa. Lillylle teki hyvää että kävivät.
Hoitajat täällä ovat kyllä ihan mainiot! Miten he elävätkin meidän hetkissä mukana ja yrittävät parhaansa auttaa kaikessa. Päivähoitaja soitti iltapäivällä ravitsemusterapeutille ja hankki meille kalkkunanakki luvat, ja sitten kardiologille että saatiin osastola postumis lupa, sitten käski mut lähteä kaupalle ostamaan taas jotain mitä ehkä voisi lillylle maistua. Eli hain niitä nakkeja ja riisiä ja rakettispagettia. Hoitaja sanoi että käskytän sitten vaan heitä mennä keittämään spagetit kun niitä haluan saada tytölle. Sitten tuli iltahoitaja ja päivähoitaja pyysi hänet hommaamaan meille viikonlopulle kulkuluvat että päästään isolle lasten leikkiosastolle liikkumaan ja huomenna jos sää sallii menemme ULOS! Tänään jo menimme sinne leikkiosastolle ja siellä ei ehditty kuin joku 10 in olla niin dreeniletku irtosi yhdestä liitinkohdasta, ja nopeasti taitoin sen heti kun huomasin ettei pääsisi ilmaa letkuun ja keuhkoihin ja sitten mietin että jaa, mitä nyt teen. yksin täällä pitää saada nostettua tyttö vaunuihin mikä on jo ilman tälläisiä ongelmia ihan tarpeeksi vaikeeta kun ei kainaloiden alta saa nostaa. ja letkut mukana vielä vaikeampaa saati yksi katki ja yksi käsi joka pitää lektua taitettu. Helvetti. keksin teipata sen kiinni irti olevan letkun toiseen liitoskohtaan niin että se oli taitettu vieläkin ja sitten jollain tapaa sain tytön vaunuihin. Kun tulin takaisin ja ilmoitin että se hemmetin letku irtosi taas tuli hoitajiin kiire kun luulivat että se on irronnut lillyn kyljestä. Sain isot kiitokset ripeästä toiminnastani ja pakko myöntää että tuntui aika hyvältä.
Sitten laitettiin jo se nenämaha letku paikoilleen ja sen jälkeen lilly yllätti minut syömällä ensin puolikkaan viiliksen sekä juomalla desin kuplavettä. Ja huom, söihän hän oikeen innolla nakin ja mikroriisiä ketsupilla, ihan kun se olisi herkullisinta mitä hän koskaan on saanut.
tämä päivä on ollut ihan perseestä suoraan sanottuna enimmäksen mutta nyt kun tuo pieni kuorsaaja on tuossa vieressä omassa sängyssään ja mä tätät kirjoitan ja välillä katselen ulos ikkunasta josta näkyy tuo vanha lastenklinikka, niin surullinen näky se on jotenkin, tulee mieleen ne hyvät asiat tässä huonossa päivässä ja miten hyvin meillä on asiat täällä loppupeleissä. Hoitajat, mahtavat hoitajat, erinomaiset lääkärit ja tuo tyttö sisukkuutensa kanssa itse.
(tää teksti on kirjoitettu kahdessa eri osassa siksi hyppii vähän erillaila)
Mutta nyt, tänään, mua itkettää, koko ajan.
dreenipakit olivat kai muistaakseni kaksi päivämäärää. Mä en itse edes pysy päivissä enään mukana mitä tapahtuu millonkin joten ihan sama, kirjoitan vaan miten on meillä mennyt sunnuntaista lähtien.
Sittten vaihdettiin pakit deenipusseihin ja tyttö pääsi liikkeelle. Oih se onnen määrä kun saa taas kävellä. pitkin käytäviä Vuori osastolla ravataan, ei edes leikkihuone kelpaa, hädin tuskin silloin kun kaksoisveli on käynyt täällä, mielummin lilly vaan kävelee, tai sitten leikitään vähän omassa huoneessa prinsessa duploilla tai piirellään.
Eilen kardiologi katsoi että dreenit erittäneet vain vasemmasta 35 ml vuorokauden aikana ja 70 ml oikeasta eli yhdestä tai jopa kahdesta voisimme luopua. tänään oli jo ottamassa pois koska olisi vuorokaudessa tullut vain 30 ja 35 , kun hoitaja laski vähän uudestaan ja totesi että hän sai 70 ja 80 niistä vuorokauden aikana. eli ei otettukaan.
Eilen vähennettiin nesteenpoistolääkitykset, tänään nostettiin taas. Lisähappea pitää sängyssä olla mutta muuten saa olla ilman.
Kipulääkitys aloitettiin taas ivn kautta eilen, tässä välissä se meni pari päivää suun kautta mutta neiti ole heti kivuliaampi eikä enään oikeen syönyt tai juonut mitään. Eilen alkoi uudestaan suonen kautta kipulääkitys ja heti alkoi myös ruoka maistumaan. Kuitenkaan ei ole nesteistä mennyt tarpeeksi ja tänään illalla sitten joutuivat laittamaan nenämahaletkun.
Tämä päivä on ollut rankin tähän asti täällä. On ollut niin paljon, psyykkisesti rankkaa tavaraa vaikka yksi asia näistä tai jopa kaksi kerran päivässä ei ole mitään mutta nämä kaikki tekee sen vaikeaksi. Päivä alkoi lillyn itkulla ja hän istki periaatteessa ensimmäiset neljä tuntia. labrat otettu, ekg otettu ja jouduttiin taas repimään dreeniteippiä pois jotta saatiin ekg lätkät paikoilleen, iv kanyyli meni umpeen ja jouduttiin uusi laittamaan, kolme kertaa pistivät ja ronkkivat ennen kun kolmannella sai sen paikalleen. sitä tytän huudon ja itkun määrää ja voimaa on sanoin kuvaamaton. siellä sitten istut ja pidät kiinni pienestä päästä yhdellä kädellä samalla kun toisella silität tytön kättä ja sanot purista vaan mamman sormesta niin kovaa kun pystyt ja tyttöhän puristaa, lohdutat että kohta ohi, kohta ohi. samalla kun kiroilet mielessässi että saakaa nyt se hemmetin vehje sinne suoneen, ja katsot lääkärin täriseviä käsiä kun hän epätoivoisesti yruttää uittaa kanyylin suoneen. Tiedät ettei se ole helppoa, etkä oikeasti ole hänelle vihainen, hän tekee parhaansa, vaan koko tilanne vituttaa. Sitten kardologi yrittää ja mikä helpotuksen huokaus susta tulee kun veri roiskuu ulos kanyylin päästä sotkien tyttärfesi kauniita hiuksia. Mitkä muuten taas jouduttiin höylällä ajaa, kahdesta ihan tyhmästä paikasta niin ettei niitä voi siististi peittää. Hoitaja opiseklija yruttää lohduttaa että hiukset kasvaa onneks ulos, mutta kun lillyn kutrit kestänyt jo kolme vuotta kasvattaa siitä kun he viimeksi ajoivat höylällä hänelle parkkiruudut ohimoille!!
Mun äiti ja sisko kävi, ja se olisi pitänyt piristää vähäsen mutta olin jo silloin niin loppu etten tiedä auttoiko se minua ollenkaan, no siskoni tuoma suklaalevy kyllä varmasti lohduttaa mua tänään illalla. Olin mä iloinen että tulivat tänne, saa vähän muuta tekemistä, mutta visiitti meni kyllä kieltämättä vähän sumussa. Lillylle teki hyvää että kävivät.
Hoitajat täällä ovat kyllä ihan mainiot! Miten he elävätkin meidän hetkissä mukana ja yrittävät parhaansa auttaa kaikessa. Päivähoitaja soitti iltapäivällä ravitsemusterapeutille ja hankki meille kalkkunanakki luvat, ja sitten kardiologille että saatiin osastola postumis lupa, sitten käski mut lähteä kaupalle ostamaan taas jotain mitä ehkä voisi lillylle maistua. Eli hain niitä nakkeja ja riisiä ja rakettispagettia. Hoitaja sanoi että käskytän sitten vaan heitä mennä keittämään spagetit kun niitä haluan saada tytölle. Sitten tuli iltahoitaja ja päivähoitaja pyysi hänet hommaamaan meille viikonlopulle kulkuluvat että päästään isolle lasten leikkiosastolle liikkumaan ja huomenna jos sää sallii menemme ULOS! Tänään jo menimme sinne leikkiosastolle ja siellä ei ehditty kuin joku 10 in olla niin dreeniletku irtosi yhdestä liitinkohdasta, ja nopeasti taitoin sen heti kun huomasin ettei pääsisi ilmaa letkuun ja keuhkoihin ja sitten mietin että jaa, mitä nyt teen. yksin täällä pitää saada nostettua tyttö vaunuihin mikä on jo ilman tälläisiä ongelmia ihan tarpeeksi vaikeeta kun ei kainaloiden alta saa nostaa. ja letkut mukana vielä vaikeampaa saati yksi katki ja yksi käsi joka pitää lektua taitettu. Helvetti. keksin teipata sen kiinni irti olevan letkun toiseen liitoskohtaan niin että se oli taitettu vieläkin ja sitten jollain tapaa sain tytön vaunuihin. Kun tulin takaisin ja ilmoitin että se hemmetin letku irtosi taas tuli hoitajiin kiire kun luulivat että se on irronnut lillyn kyljestä. Sain isot kiitokset ripeästä toiminnastani ja pakko myöntää että tuntui aika hyvältä.
Sitten laitettiin jo se nenämaha letku paikoilleen ja sen jälkeen lilly yllätti minut syömällä ensin puolikkaan viiliksen sekä juomalla desin kuplavettä. Ja huom, söihän hän oikeen innolla nakin ja mikroriisiä ketsupilla, ihan kun se olisi herkullisinta mitä hän koskaan on saanut.
tämä päivä on ollut ihan perseestä suoraan sanottuna enimmäksen mutta nyt kun tuo pieni kuorsaaja on tuossa vieressä omassa sängyssään ja mä tätät kirjoitan ja välillä katselen ulos ikkunasta josta näkyy tuo vanha lastenklinikka, niin surullinen näky se on jotenkin, tulee mieleen ne hyvät asiat tässä huonossa päivässä ja miten hyvin meillä on asiat täällä loppupeleissä. Hoitajat, mahtavat hoitajat, erinomaiset lääkärit ja tuo tyttö sisukkuutensa kanssa itse.
(tää teksti on kirjoitettu kahdessa eri osassa siksi hyppii vähän erillaila)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti