No niin. Nyt on päivät pakko kerrata itselleen koska mä olen jo ihan sekaisin. Eli leikattiin maanantaina joten nyt kolmas, neljäs, viides ja kuudes päivä leikkauksesta olisi torstai, perjantai, lauantai ja sunnuntai.
Torstaina kun menimme lillyn luokse hän pääsi eroon dreeneistään ja oli jo kovin puhelias, sekä myös itkuinen koska ei päässyt syliin. Luettiin peppi kirjaa, sekä laulettiin laulukirjasta minkä olin hankkinut. Vein hänelle hänen sairaalahiiri mistä hän ilahtui kovin paljon, halasi sitä oikeen kovasti, ja se on kulkenut kainalossa mukana koko ajan sen jälkeen.
Puhuttiin että hän luultavasti siirtyy osastolle vuori seuraavana päivänä joten valmistauduin "muuttamaan" sairaalaan muutamaksi päiväksi.
Perjantaina tosiaan soitimme aamulla ja vahvistivat että lilly pääsee osastolle. Ja keskellä päivää saavuimme aika samaan aikaan huoneeseen. Saatiin vielä sama huone mistä tuttu sydänperhe muutama tunti aiemmin ehti kotiutua.
Kun tyttö tuli huoneeseen hyvä että saivat edes sängyn paikalle ennen kun hän jo hokesi että haluaa syliin. Olinhan minä luvannut että sitten toisella osastolla missä mekin saamme nukkua hän pääsisi minun syliini. Ja siellä hän sitten istui kolmisen tuntia. Ja mikä kiukku syntyi kun oli pakko laskea takaisin sänkyyn. Vaikka nämä uudet huonekalut tässä hienossa huoneessa ovat todella hyvät niin on se aika rankkaa monta tuntia istua 12 kg painava letkeä lapsi sylissä.
Suun kautta otettavat lääkkeet oksensi kerran kunnolla, oli niin paljon limaa ja sitten menikin lääkkeet vuorokaudeksi sekaisin, tai myöhässä. Ekana yönä täällä herättiin alle tunnin välein, joko ottamaan lääkkeitä, suoniverinäytteitä, saamaan erilaisia tippajuttuja, tai muuten vaan kipuun ja kiukkuun. Aamu kolmelta otin hänet syliin ja nukuttiin sitten tuolissa.
Launatai tuntui menevän kuin vähän sumussa. Lilly söi ruokaa kahdesti, ja vaikka on kyse siitä että hän syö vain esim 4 lusikallista tai 9 haarukallista niin se on jo todella hieno saavutus. Toiveena olisi että hän söisi joka päivä hiukan suurempia määriä. Lauantaina myös juomamäärät suureni kun sai maitoa ja cokista. Ja leikkimään pääsi lattialle, jalat ei kauheen hyvin kannattele vielä, muutama askeleen otti mutta pääasiassa istui lattialla leikkimatolla. On jo tarpeeksi rankkaa jaksaa istua.
Sitten kävi kardiologi katsomassa häntä launtaina ja päätti ottaa ultran. Onneks teki koska keuhkojen ympärillä oli kovin runsasti nestettä ja tänään keskellä päivää vietiin tyttö sitten nukutukseen että saivat tyhjentää nesteen pois ja laittaa dreenit uudestaan paikalle. dreeneistä on tullut jo melkein 700 ml nestettä että en ihmettele että hän on valittanut kipua ja on ollut huono olla missä asennossa tahansa melkein.
Sydän voi kuitenkin hyvin ja kardiologi oli tyytyväinen leikkauksen tulokseen, keuhkot vetää juuri oikean määrän vertaa ja extra menee oikeaan eteiseen "ikkunan" kautta niin kuin pitääkin.
Tänä aamuna ennen tuota toimenpidettä hän nukkui taas kolmisen tuntia sylissäni, päätin etten lähde sitä tappelemaan sillä nyt kun dreenit on hänen pitäisi yrittää olla sängyssä. Leikittiin myös hetken prinsessa duploilla taas.
Vaikka tämä toimenpide stressasi kauheesti ja tuntui pahalta että takapakkia tuli niin on kyllä ihanaa nähdä miten rauhallisesti hän nyt nukkuu, hengitys taas niin tasaista eikä rohise ja krohise ja yski niin kuin viime yönä. On niin rauhallinen että joudun jatkuvasti katsoa monitoriin varmistaakseni että hän on hengissä. :D
Nyt toivotaan että jatkossa menisi suunta vain parempaam ilman lisää takapakkeja.
Tesktini on varmaan aika sekavan tuntuinen, mutta niin on minun päänikin.
Torstaina kun menimme lillyn luokse hän pääsi eroon dreeneistään ja oli jo kovin puhelias, sekä myös itkuinen koska ei päässyt syliin. Luettiin peppi kirjaa, sekä laulettiin laulukirjasta minkä olin hankkinut. Vein hänelle hänen sairaalahiiri mistä hän ilahtui kovin paljon, halasi sitä oikeen kovasti, ja se on kulkenut kainalossa mukana koko ajan sen jälkeen.
Puhuttiin että hän luultavasti siirtyy osastolle vuori seuraavana päivänä joten valmistauduin "muuttamaan" sairaalaan muutamaksi päiväksi.
Perjantaina tosiaan soitimme aamulla ja vahvistivat että lilly pääsee osastolle. Ja keskellä päivää saavuimme aika samaan aikaan huoneeseen. Saatiin vielä sama huone mistä tuttu sydänperhe muutama tunti aiemmin ehti kotiutua.
Kun tyttö tuli huoneeseen hyvä että saivat edes sängyn paikalle ennen kun hän jo hokesi että haluaa syliin. Olinhan minä luvannut että sitten toisella osastolla missä mekin saamme nukkua hän pääsisi minun syliini. Ja siellä hän sitten istui kolmisen tuntia. Ja mikä kiukku syntyi kun oli pakko laskea takaisin sänkyyn. Vaikka nämä uudet huonekalut tässä hienossa huoneessa ovat todella hyvät niin on se aika rankkaa monta tuntia istua 12 kg painava letkeä lapsi sylissä.
Suun kautta otettavat lääkkeet oksensi kerran kunnolla, oli niin paljon limaa ja sitten menikin lääkkeet vuorokaudeksi sekaisin, tai myöhässä. Ekana yönä täällä herättiin alle tunnin välein, joko ottamaan lääkkeitä, suoniverinäytteitä, saamaan erilaisia tippajuttuja, tai muuten vaan kipuun ja kiukkuun. Aamu kolmelta otin hänet syliin ja nukuttiin sitten tuolissa.
Launatai tuntui menevän kuin vähän sumussa. Lilly söi ruokaa kahdesti, ja vaikka on kyse siitä että hän syö vain esim 4 lusikallista tai 9 haarukallista niin se on jo todella hieno saavutus. Toiveena olisi että hän söisi joka päivä hiukan suurempia määriä. Lauantaina myös juomamäärät suureni kun sai maitoa ja cokista. Ja leikkimään pääsi lattialle, jalat ei kauheen hyvin kannattele vielä, muutama askeleen otti mutta pääasiassa istui lattialla leikkimatolla. On jo tarpeeksi rankkaa jaksaa istua.
Sitten kävi kardiologi katsomassa häntä launtaina ja päätti ottaa ultran. Onneks teki koska keuhkojen ympärillä oli kovin runsasti nestettä ja tänään keskellä päivää vietiin tyttö sitten nukutukseen että saivat tyhjentää nesteen pois ja laittaa dreenit uudestaan paikalle. dreeneistä on tullut jo melkein 700 ml nestettä että en ihmettele että hän on valittanut kipua ja on ollut huono olla missä asennossa tahansa melkein.
Sydän voi kuitenkin hyvin ja kardiologi oli tyytyväinen leikkauksen tulokseen, keuhkot vetää juuri oikean määrän vertaa ja extra menee oikeaan eteiseen "ikkunan" kautta niin kuin pitääkin.
Tänä aamuna ennen tuota toimenpidettä hän nukkui taas kolmisen tuntia sylissäni, päätin etten lähde sitä tappelemaan sillä nyt kun dreenit on hänen pitäisi yrittää olla sängyssä. Leikittiin myös hetken prinsessa duploilla taas.
Vaikka tämä toimenpide stressasi kauheesti ja tuntui pahalta että takapakkia tuli niin on kyllä ihanaa nähdä miten rauhallisesti hän nyt nukkuu, hengitys taas niin tasaista eikä rohise ja krohise ja yski niin kuin viime yönä. On niin rauhallinen että joudun jatkuvasti katsoa monitoriin varmistaakseni että hän on hengissä. :D
Nyt toivotaan että jatkossa menisi suunta vain parempaam ilman lisää takapakkeja.
Tesktini on varmaan aika sekavan tuntuinen, mutta niin on minun päänikin.
<3 kuvasta voi tuntea kuinka uupunut olet, silti täynnä taistelijan voimaa loppuun asti
VastaaPoista