päivä kaksi leikkauksesta

Eilen neiti nukkui lähes koko ajan kun olimme siellä, tänään oli hiukan enemmän hereillä.
Kun tulimme oli silmät auki ja suuri itku tuli kun näki meidät.
Sain hetken olla se maailman tärkein ihminen taas, kysyin haluaako hän pitää minua kädestä kiinni (eli minun etusormestani) ja siihen kun hän tarttui ei halunnut enään päästää irti. Vaikka nukahti jos yritin vaihtaa asentoa niin hän puristi heti kovempaa. Muutamat kerrat näki pahaa unta ja pelästyi ja itki kauheesti mun perään. Halusi kovasti syliin mutta kun ei vielä voi. Lilly lisäksi vahtii koko ajan, heti kun kuuluu uusi ääni huoneessä hän avaa silmät ja katsoo kuka ja miten lähellä. vähän väliä tarkistaa olemmeko siellä, tai jos hoitajan ääni kuuuu hän tarkistaa missä hän on ja mitä tekee. Jos laitteet piippaa niin hän on jo kovasti varuillaan että mitä tekevät hänelle nyt. On rankkaa nähdä toinen niin pelokkaana, ja kun ei voi ottaa syliin ja lohduttaa, vain silittää tai pitää kädestä kiinni ja toinen huutaa itkien "mamma jag vill dej!" eli haluan sun luokse äiti.
Pääsin laulamaan hänelle vähän pepin tuutulaulua ja kerran hän jopa käskytti isäänsä että "sluta!" -lopeta, kun hän jotain nauroi. Se on niin meidän lilly. Nämä asiat on ne mitkä saa jaksamaan kun se meidän oikea pieni määrätietoinen vahva neiti näkyy läpi.
Kun hän nukahti kunnolla hiivittiin syömään ja kahville sekä pikku kävelylle niin kauan kun lääkärinkierto oli. Kun tulimme takaisin oli tyttö ihan outo. Hän oli kauheesti itksenyt meidän molempien perään, oli ollut kivulias joten oli saanut vähän morfiinia ja nyt vaan tuijotti eteensä. Ei regaoinut mihinkään. Mieheni heilutti kättään hänen kasvojen edessä ja hän ei räpsyttänyt silmiään edes, tuli heti paniikki että nyt hänellä on epilepisa kohtaus, se minun yksi suurin pelko. Hoitaja silitti vähän päätä ja kysyi jotain johon hän pudisti päätään ihan vähän ja sitten pisti pää tyynyyn. Hoitaja sanoi että hän reagoi samalla tavalla aamullakin lääkkeeseen, mutta hyi kamala millainen pelko tuli. Ilmeisesti se paistoi minusta läpi koska hoitaja tarkisti myös pupillit valolla jolloin lilly heti nipisti silmät kiinni ja käänsi pään pois. Pienessä pöhnässä, mutta tuossa hänen tilanteessa se on kyllä myös sallittu.
Kuitenkin mua stressaa vieläkin tuo lasittunut katse ja tulee varmaan sen tekemään kunnes näen itse että kaikki on hyvin.

 Nyt yrittävät tänään lopettaa lisähappea ja morfiinia, ja jos ei sitten enään sen jälkeen tule kauheesti nestettä niin ajatus olisi ottaa dreenit pois huomenna.
Saturaatio oli 96 suurin osa päivästä tänään, kun hän itkee se tippuu kunnolla, eilen meni vielä 65teen mutta tänään tippui vain 70neen. Toki se lisähappi myös vaikuttaa siihen että se on noin hyvä mutta kyllä se on noussut huimasti ja alkaa muutkin huomaamaan värieron kuvista kuin vain me. Tänään oli jo vaaleanpunaiset huulet!
Albumiinia annettiin hänelle myös, ja glukoosia nostettiin. Eilen oli syönyt sosepurkillisen ja juonut hyvin tänään sitten ei ole oikeen mikään maistunut.
Päivä kerrallaan eteenpäin.