Ja näin on vihdoin saavutettu rv 25 virstapylvään. Olen helpottunut että pääsin tähän asti ja vointi on ollut suht koht hyvä. Nyt olen päivittäin enemmän ja enemmän rikki. Vatsa painaa ja selkää särkee, jos teen edes yhden väärä liikkeen venäytän selän tai jotain, enkä pysty kumartumaan eikä jalat oikeen tottele. Iskias vaivaa vieläkin ja liitoskivut tekee että käveleminen on välillä todella vaikeeta. Lisäksi ne järkyttävät repäisykivut vatsan alhaalla sivuilla.
Ei raskaus mikään helppo juttu ole koskaan ollut, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa että tämä kaksosten kasvattaminen on kyllä vielä rankempaa.
"Pojat" viihtyvät keskellä mahaani hyvin lähekkäin ovat sillä sydänäänet ovat ihan vierekkäin ja en välillä kyllä erota potkuja toisistaan. :)
Ensi viikon torstaina on seuraava ultraus ja toivon mukaan saan nähdä ketkä masussani potkii. Mutta koska mieheni ei halua tietää sukupuolia ennen syntymää jäänee se omaksi tiedokseni kunnes vauvat syntyvät. Se että siis kutsun heitä "pojiksi" ei tarkota että sitä he ovat, vielä en edes tiedä ketä siellä on.
Mutta nyt on mieli kuitenkin huojentuneempi kun tietää että nyt jo heillä on hyvät mahdollisuudet selvitä jos syntyisivät, ja että heitä autetaan jos tulevat liian etuajassa. Nyt pidetään sitten vaan peukut että saavat vielä viikkoja olla turvassa yksiössään. :) ja mammaa ei pelota enään yhtä paljon.
Kaksi. Kaksi vauvaa! <3 <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti