TwinWin : meidän perhe

Meidän perheessä ei ole koskaan hiljaista, eikä koskaan tylsää. Vanhemmilla pojilla riittää tarinoita, ja niiden leikkejä on kivoja seurata. Nimenomaan seurata. Minä en ole vanhempi joka leikkii lasteni kanssa. Mies välillä yrittää jolloin useinmiten tiuskivat mene pois! Jos meillä olisi vain yksi lapsi niin ehkä asia olisi eri, mutta he leikkivät keskenään tai yksin. Luen heille, lauletaan yhdessä paljon, joskus askarrellaan tai leivotaan mutta aivan liian harvoin. Legoilla/ duploilla voin rakentaa heidän kanssaan mutta sekin loppuu kun olen rakentanut talon tmv valmiiks niin alkavat sitten vain leikkimään ja minut sivutetaan :D Totta puhen niin istun pääosin sohvalla ja seuraan heidän touhujaan. Joskus lehti kädessä, joskus kudon jotain, aika usein valitettavasti pädi kädessä. Mutta heti kun joku tulee minun luokse lasken alas tai laitan pois mitä mitä minulla on käsissäni. (Tämä blogiteksti kesti myös yli kolme tuntia raapustaa alas koska jatkuvasti minua keskeytetään. :) syy miksi en kauheen usein blogia päivittele)

Ketä meidän perheeseen sitten kuuluu?
Minä 31 vuotias mamma, mieheni 29 v, ja karhukoplamme Viggo 3 v 11 kk, Milian 2 v 10 kk ja Tristan 1 v. Lisäksi vielä kaksi labradorinoutajamme Jekku 5 ja hänen siskonpoika Laku 3v. Meillä on aina vilskettä. Hiljaista on ainoastaan öisin. Ja rankkaa tämä usein on. Mutta myös niin ihanaa! Mitään en vaihtaisi pois. Ainoo toive on että meillä olisi varaa laajentaa taloa hieman kun nyt vielä perheeseen on kaksi lisää tulossa, mutta no, ennen vanhaankin ihmiset ovat pärjänneet monta henkilöä pienessä talossa. Toinen vessa olisi kyllä kieltämättä luksusta ja kunnon pyykkihuone. :) yövieraita tänne ei kauheesti mahdu mutta totta puhuen mua ei haittaa, en pahemmin sellaisista tykkää. Tykkään vieraista mutta tykkään myös siitä kun lähtevät kotiin ja saa laittaa "pierukalsarit" päälle ja heittää rintsikat nurkkaan. Heittäytyä löhösti sohvalle ja sylikkäin omassa rauhassa miehen kanssa katsoa frendejä miljoonannen kerran. Joten vieraat tervetuloa meille, kunhan jossain vaiheessa myös lähdette kotiin :D
Meidän koti on sotkuinen, taapetit revitty eikä huonekalut sovi kauheen hyvin yhteen. Haaveilen maalaistyylisestää kodista, mutta olen pääättänyt alkaa muodostamaan sitä haavekotia vasta kun lapset ovat niin vanhoja etteivät enään revi tapetteja tai piirrä seiniin tmv. Joku päivä kun ei kompastui leluihin mihin suuntaan vaan sitä kääntyy. Nyt eletään pikkulapsi arkea. Ja nautitaan siitä! :)

Lopetan muutamaan kuvaan ja tämän päivän aamukeskusteluun M:n kanssa joka oli kyllä hupaisa taas. :)

M seisoo sohvassa pää alaspäin peppu ilmassa.
Minä:mitä sä teet?
M: mamma mulla on peppu!
Minä: onko sulla peppu! Et oo tosissaan!
M: jooo-o! On mulla! (Ihan onneissaan!) Ja kike! Mulla on peppu ja kike! Onko sulla peppu ja kike mamma?
Minä: on mulla peppu, mutta ei kikeä.
M: onhan sulla kike! katotaanko missä sun kike on?
Minä: no ei katota! Eikä minulla ole sellaista tytöillä ei ole kike.
M: et sä ole mikään tyttö, sä oot mamma!
Minä: joo, en mä ole tyttö, olen nainan.
M: et sä ole mikään nainen! (Nyt jo huolissaan) Sä olet MUN MAMMA!