Pakkaamista

Miten voi kestää kolme päivää että saa pakattua lapsiperheen tavarat 5 päivän reissulle? Ehkä koska kiinnostus pakkaamiseen on nolla! Pääosa vaatteista on kuitenkin jo pakattu, enään ulkovaatteet ja kengät ja sit kaikki pikkujutut hammasharjat, vitamiinit ym sellaset. Lisäks kammottaa istua autossa 4 tuntia, mutta päämäärä on kovin odotettu. Lähdetään koko perheen voimin sydänlapsi perheiden sopeutumisvalmennuskurssille. Ihan mahtava paikka, vaikka onkin kurssi ja kelloaikoja mistä pitää kiinni niin jollain tavalla mieli lepää siellä. Lapset saavat leikkiä muiden lasten kaa ja me saadaan keskustella aikuisten kanssa. Mikä on mulle harvinaista herkkua, varsinkin rauhassa keskusteleminen ilman jaloissa pyöriviä lapsia. :D
Matkaan pitää lähteä 4:30 ettei tarvii stressata ja on aikaa pysähtyäkin. Toivon mukaan pojat tällä kertaa malttais nukkua autossa, kesällä eivät nukahtaneet mutta toki oli valoisaakin, nyt on pilkkopimeetä jten ehkä nukkuminen onnistuu paremmin.

Miten itse voin. Huonosti. Oksettaa vähän väliä ja muutenkin huono olo, ei ihme kun kaksi masussa ahkerasti myllertää :) mutta tunnen olevani todella onnekas vaikka onkin rankkaa. Välillä mietin että miten rakkautta tulee riittämään näille kahdelle vielä kun T sai "ylipaljon" kun luulin että hän olisi viimeinen. Mutta sitten mieheni saa mut kiinni siitä kun seison hymy naamassa ja silittelen mahaa omissa ajatuksissa, ja minä taas katson miehen kostuneita silmiä ja leveetä hymyä kun hän juttelee vauvoille tiedän että rakkautta kyllä löytyy.  Olen lisäksi tajunnut että rakastan lapsiani yhtä paljon, minulla ja T:llä on vain erityinen side koska hän on ollut niin "mamis" alusta asti. Jännittää miten hän hyväksyy asian että tulee kaksi lisää.

Eilen kuvattu kun oli 26 viikkoha täynnä

No, kai sitä on nyt pakko alkaa pakkaamaan taas.

Rv 25+5 Ultra

Kävin tänään ultrassa katsomassa kaksosten kasvua. Hienosti kasvavat. Vauva näillä viikoilla kuuluisi olla n 800 g. Meidän "pojat" ovat painoarvioltaan A 820 g ja B 840 g. Istukat olivat nyt siirtyneet ja "sulautuneet yhteen", mutta ei tarvitse huolestua siitä sanoi lääkäri. Virtaukset oli oikein hienot molemmilla. 

Kuvassa olen yrittänyt näyttää miten tänään makoilivat mahassani (ja muutenkin tuntemusten mukaan näin ovat pääosin ajasta). Päät vastakkain / vierekkäin. A potkii alaspäin rakolleni ja B vasemmalle sivulle. Poikittain ovat nyt mutta vielä on tilaa kääntyä ja pyöriä. Aika oikein olen veikannut miten he siellä olevat. :) kuvaan olen myös liittänyt päivän ultrakuva. Siinä näkyy vauvojen päänlaet, Bn pieni käsi on hänen pään vieressä. 

Kuva mahastani ei ole tänään otettu, olin liian laiska ottaakseni kuvaa :D

Rv 25

Ja näin on vihdoin saavutettu rv 25 virstapylvään. Olen helpottunut että pääsin tähän asti ja vointi on ollut suht koht hyvä. Nyt olen päivittäin enemmän ja enemmän rikki. Vatsa painaa ja selkää särkee, jos teen edes yhden väärä liikkeen venäytän selän tai jotain, enkä pysty kumartumaan eikä jalat oikeen tottele. Iskias vaivaa vieläkin ja liitoskivut tekee että käveleminen on välillä todella vaikeeta. Lisäksi ne järkyttävät repäisykivut vatsan alhaalla sivuilla.

Ei raskaus mikään helppo juttu ole koskaan ollut, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa että tämä kaksosten kasvattaminen on kyllä vielä rankempaa. 

"Pojat" viihtyvät keskellä mahaani hyvin lähekkäin ovat sillä sydänäänet ovat ihan vierekkäin ja en välillä kyllä erota potkuja toisistaan.  :)

Ensi viikon torstaina on seuraava ultraus ja toivon mukaan saan nähdä ketkä masussani potkii. Mutta koska mieheni ei halua tietää sukupuolia ennen syntymää jäänee se omaksi tiedokseni kunnes vauvat syntyvät. Se että siis kutsun heitä "pojiksi" ei tarkota että sitä he ovat, vielä en edes tiedä ketä siellä on. 

Mutta nyt on mieli kuitenkin huojentuneempi kun tietää että nyt jo heillä on hyvät mahdollisuudet selvitä jos syntyisivät, ja että heitä autetaan jos tulevat liian etuajassa. Nyt pidetään sitten vaan peukut että saavat vielä viikkoja olla turvassa yksiössään. :) ja mammaa ei pelota enään yhtä paljon. 

Kaksi. Kaksi vauvaa! <3 <3

Herkulliset sämpylät!

Alkoi yhtäkkiä tekemään mieli sämpylöitä ja päätin kokeilla leipäkoneen avulla niiden tekoa. Se on niin iso pelastus kun mun ranteet ei kestä sitä taikinan vaivaamista, kone saa tehdä sen mun puolesta.
Otin reseptin lidl:in resepti sivuilta mutta muokkasin sitä jonkun verran.

3 dl kädenlämpöistä vettä

1 prk kermaviiliä

50 g  voita sulatettuna

4 dl  kaurahiutaleita

noin 4-5 dl puolikarheita vehnäjauhoja

2 dl ruisjauhoja

1 tl suolaa

1 rkl sokeria

 1 ps kuivahiivaa

Pinnalle:

kaurahiutaleita

Laitoin ainekset leipäkoneeseen siinä järjestyksessä miten olen ne kirjoittanut. Sitten kone päälle ja annoin vaivata taikinaa n 5 min, tarkistin tarviko lisää jauhoja ja annoin vaivata 5 min lisää.

Tämän jälkeen nostin leipäkoneen vuoka seisomaan kulhoon jossa oli lämmintä vettä, laitoin pyyhe päälle ja annoin kohota tupla kooksi.

Kun taikina oli kohonnut, vaivasin sen hetken pöydällä, tein pitkän pötkön ja leikkasin siitä n 5 cm paloja. Pyöritin niitä ja laitoin ne pellille jälleen pyyhkeen alle kohomaan 10 min. 

Sitten voitelin sämpylät vedellä ja ripottelin kaurahiutaleita pinnalle. 

Uuni 220 astetta 10-15 min

Näitä tehdään uudestaan! :)

Äideille. :)

kopsasin fbstä tekstin mikä osui ja upposi. :)

Onko joskus (aina) huono omatunto jostain tekemisestä/ tekemättä jättämisestä? Niin arvelinkin...
 Lukekaahan tämä teksti!

Naisena oleminen on melkoinen missio. Etenkin jos on valinnut vielä Äitiyden. Naisen on oltava Kaikki. Lapset on kasvatettava terveellisesti ja turvallisesti ja oppikirjojen ohjeiden mukaan, virikkeitä ja luomuruokaa ja kestovaippoja ja vauvajoogaa on oltava. Olet suurennuslasin alla aina ja kaikkialla. Neuvolantädin ankarien silmien edessä tunnet suunnatonta pienuutta, kun lapsi on yli tai ali maagisten kasvukäyrien. Kun potalla käynti ei onnistu vielä yksivuotiaanakaan. Jos on tutti ja pullo. Jos on päiväkodissa tai ei ole. Kasvunkansioihin tallennetaan lapsen kasvu ja kyvykkyys ja meriitit. Isää harvoin nähdään tai kuullaan vasu-keskustelujen pyörteissä. Äidin on hankittava jälkikasvulleen kasa kehittäviä, virikkeellisiä harrasteita jotta lapsesta kasvaa kunnon ihminen. Vanhempainillat ja toimikunnat kuuluvat asiaan. Myyjäisiin on leivottava. Hampaat on muistettava pestä aamuin illoin, rakkaat lapset jumalauta, sillä äitiä vedetään hampilääkärissä turpaan jos mukulalla on muumikarkkireikiä jo ennen kouluikää. Äidin pitää valmistaa terveellistä, puhtoista, egologista luomulähiruokaa pilteilleen omin käsin ja rakkaudella, sillä Saarioisten ruokia eivät ole väsänneet äidit, vaan koneet. Äläkä KOSKAAN unohda, että jos laiminlöit rintaruokinnan ja sorruit Tutteli-syntiin, lapsestasi voi tulla sarjamurhaaja! Tai sosiopaatti ainakin. Muista luoda uraa, äläkä ole töistä pois jos lapsi sairastaa. Hoida kuitenkin mieluiten lapsesi kotona kouluikään saakka, mutta koita samalla käydä töissä että olisit kunnioitettu veronmaksaja. Tajuatko kuinka kallista päivähoito todellisuudessa onkaan yhteiskunnalle ja miten isot kustannukset on kotihoidontuella lorvivista nykyäideistä?! Lapsilisiin upoaa miljardeja vain siksi, että SINÄ itsekkäästi menit lisääntymään vaikka maailma on täynnä orpoja katulapsia. Oletko sortunut joskus abortin verisyntiin, nainen? Miksi teit sen? Murhaaja. Synnytitkö isättömän lapsen, kuinka kehtasit? Ja meillä kun on ollut e-pillerit jo ikuisuuden herranen aika! Muista huolehtia parisuhteestasi nainen. Älä mene aviovuoteeseen pyjamassa, sillä miehesi ei ansaitse sitä. Ole seireeni ja syöjätär ja pikkutyttö ja mikä-vaan. Älä unohda sheivata! Muista harrastaa, huolehdi kunnostasi, tutki rintasi, liiku, rasvaa ja kuori ja pese ja usein ja tarpeeksi. Lakkaa kynnet. Muista juurikasvu! Meikkaa äläkä ikinä unohda pestä meikkejä illalla. Käy värianalyysissa. Lue kehittävää kirjallisuutta ja tilaa Avotakka. Nainen, sinä voit olla mitä vaan!! Mieti, Angelina Joliella on lauma mukuloita, eikä hän ole läski ja kulahtanut. Miksi sinä olisit?! Tee joulukortit itse. Ja lahjat. Ja koristeet. Säilö marjat. Muista kaikkien synttärit ja nimpparit ja valmistujaiset ja rippijuhlat ja vuosipäivät. Nainen. Muista että markkina-arvosi romahtaa samaan tahtiin kun tissisi alkavat roikkua. Heitä on tuolla pilvin pimein, nuorempia ja kauniimpia ja lahjakkaampia. Jonain päivänä sinua ei muista tai tarvitse enää kukaan. Lepää silloin nainen Hymiö grin! Vanhainkodissa on sinua varten 0,5 hoitajaa odottamassa. Äitienpäivänä saat ruukkuruusun. Ehkä.

Odotettua postia

Äitiyspakkaukset tuli! 

Mä tykkään kovasti tämän vuoden väreistä! Ihanan pirteät kevät värit sopii meidän lopputalvi/alkukevätvauvoille. Ja värikäs pöllökuosi on ihana! Tai ylipäätänsä söpöt eläimet jotka seikkailee vaatteissa. Isot tämän vuoden vaatteet ovat. Jopa 50 koon keltainen potkupuku vaikutti reilulta. Mutta vieläkin olen sitä mieltä että parempi niin päin, liian isoja vaatteita voi hyvin käyttää liian pieniä ei.  

Todella kätevät haalarit tänä vuonna joiden jalat saa myös pussiksi. :) 

Tuplasti vaatteita! 

Rakastunut olen pussilakanoiden kuosiin.

Perheen isä sai tällä kertaa avvata oman laatikon, ei kyllä jaksanut muuta katsoa kuin haalarin monikäyttöisyys, sitten siirtyi muovipussiin missä oli kirja, vauvan hammasharja, purulelu, hiusharja ym ja otti sieltä "isän tavarat".  Tärkeimmät ensin :D

Bonuskuvat mun masuvahdista. Laku-pekka

Rv 24

Raskausviikko 24 tänään, ja tähän asti päivä ei ole kovin mukava ollut. Mua sattuu. Sattuu ihan kaikkialta niin että tekisi mieli vain itkeä. Mutta sillon mulla ois vielä päänsärkyäkin. Mä en pysty kävellä tai seisoa, en istua enkä oikeen makaamaankaan.  Mies lähdössä tänään "viihteelle", pohti jo kotiinjäämistä, sanoin että ei jää. Äitini tulee tänne avuksi hetken illalla. Nyt makaan sängyssä, tukisukat jalassa. Oon ottanut särkylääkkeen ja ajattelin yrittää nukkua vähän. Toivottavasti uni tulisi ja olo olisi parempi sen jälkeen. 

Vauvat ainakin liikkuu ja dopplerin mukaan vaikuttavat olevan aika keskellä mun vatsassa hyvin lähekkäin <3

meidän perhe

Meidän perheessä ei ole koskaan hiljaista, eikä koskaan tylsää. Vanhemmilla pojilla riittää tarinoita, ja niiden leikkejä on kivoja seurata. Nimenomaan seurata. Minä en ole vanhempi joka leikkii lasteni kanssa. Mies välillä yrittää jolloin useinmiten tiuskivat mene pois! Jos meillä olisi vain yksi lapsi niin ehkä asia olisi eri, mutta he leikkivät keskenään tai yksin. Luen heille, lauletaan yhdessä paljon, joskus askarrellaan tai leivotaan mutta aivan liian harvoin. Legoilla/ duploilla voin rakentaa heidän kanssaan mutta sekin loppuu kun olen rakentanut talon tmv valmiiks niin alkavat sitten vain leikkimään ja minut sivutetaan :D Totta puhen niin istun pääosin sohvalla ja seuraan heidän touhujaan. Joskus lehti kädessä, joskus kudon jotain, aika usein valitettavasti pädi kädessä. Mutta heti kun joku tulee minun luokse lasken alas tai laitan pois mitä mitä minulla on käsissäni. (Tämä blogiteksti kesti myös yli kolme tuntia raapustaa alas koska jatkuvasti minua keskeytetään. :) syy miksi en kauheen usein blogia päivittele)

Ketä meidän perheeseen sitten kuuluu?
Minä 31 vuotias mamma, mieheni 29 v, ja karhukoplamme Viggo 3 v 11 kk, Milian 2 v 10 kk ja Tristan 1 v. Lisäksi vielä kaksi labradorinoutajamme Jekku 5  ja hänen siskonpoika Laku 3v. Meillä on aina vilskettä. Hiljaista on ainoastaan öisin. Ja rankkaa tämä usein on. Mutta myös niin ihanaa! Mitään en vaihtaisi pois. Ainoo toive on että meillä olisi varaa laajentaa taloa hieman kun nyt vielä perheeseen on kaksi lisää tulossa, mutta no, ennen vanhaankin ihmiset ovat pärjänneet monta henkilöä pienessä talossa. Toinen vessa olisi kyllä kieltämättä luksusta ja kunnon pyykkihuone. :) yövieraita tänne ei kauheesti mahdu mutta totta puhuen mua ei haittaa, en pahemmin sellaisista tykkää. Tykkään vieraista mutta tykkään myös siitä kun lähtevät kotiin ja saa laittaa "pierukalsarit" päälle ja heittää rintsikat nurkkaan. Heittäytyä löhösti sohvalle ja sylikkäin omassa rauhassa miehen kanssa katsoa frendejä miljoonannen kerran.  Joten vieraat tervetuloa meille, kunhan jossain vaiheessa myös lähdette kotiin :D
Meidän koti on sotkuinen, taapetit revitty eikä huonekalut sovi kauheen hyvin yhteen. Haaveilen maalaistyylisestää kodista, mutta olen pääättänyt alkaa muodostamaan sitä haavekotia vasta kun lapset ovat niin vanhoja etteivät enään revi tapetteja tai piirrä seiniin tmv. Joku päivä kun ei kompastui leluihin mihin suuntaan vaan sitä kääntyy. Nyt eletään pikkulapsi arkea. Ja nautitaan siitä! :)

Lopetan muutamaan kuvaan ja tämän päivän aamukeskusteluun M:n kanssa joka oli kyllä hupaisa taas. :)

M seisoo sohvassa pää alaspäin peppu ilmassa.
Minä:mitä sä teet?
M: mamma mulla on peppu!
Minä: onko sulla peppu! Et oo tosissaan!
M: jooo-o! On mulla! (Ihan onneissaan!) Ja kike! Mulla on peppu ja kike! Onko sulla peppu ja kike mamma?
Minä: on mulla peppu, mutta ei kikeä.
M: onhan sulla kike! katotaanko missä sun kike on?
Minä: no ei katota! Eikä minulla ole sellaista tytöillä ei ole kike.
M: et sä ole mikään tyttö, sä oot mamma!
Minä: joo, en mä ole tyttö, olen nainan.
M: et sä ole mikään nainen! (Nyt jo huolissaan) Sä olet MUN MAMMA!

Joskus meilläkin on rauhallista.

Isot pojat haettu viikonloppuvietosta famon luota. Nuorin nukkunut 3,5 h päikkärit ja on hyvin pirteä! 

Tänään viikkoja 23+2. Kaksosten ekat "samisvaatteet" kokoa 50, niin pientä! 

Meidän höpöt.

tsemppiä tsemppiä!

Otin muutama päivä sitten kuvan mahasta mikä oikeesti alkaa ehkä oikeuttamaan mahani kokoa. Jostain syystä se näyttää aina pienemmältä kuvissa kun mitä oikeessa elämässä on, vaikka eikö se pitäisi mennä juuri toisinpäin?
Oma vointi alkaa kyllä huononemaan aika vauhdilla. Ihme hyvätuulinen olen kuitenkin omasta mielestä pysynyt. En sitten voi puhua mieheni puolesta. Mutta kieltämättä olo on sellainen että mietin miten ihmeessä mun pitäisi jaksaa vielä (toivon mukaan) ainakin 14 viikkoa!?! Tällä hetkellä jostain syystä huoli on suuri että kai pienet jaksavat viikolle 25 asti, ehkä koska ollaan niin lähellä sitä tärkeetä virstanpylvästä. Sen jälkeen siis vauvoja hoivataan vaikka syntyisivät niin vähillä viikoilla. Ennen sitä ei tehdä mitään.
Selkä on nyt pari päivää särkenyt ihan kauheesti! Mitenkään ei ole hyvvä olla, ei istuen, seisoen eikä maaten. Olo on samanlainen kun on loppuvaiheessa ollut aiemmissa raskauksissani. Onneksi tässä on paljon jota odottaa tulevina viikkoina/kuukausina. Joten aika menee kai nopeasti :)

rv 22+1

Jälleen yksi raskausviikko takana. Tällä hetkellä jännittää kovasti loppuraskaus. Nyt kun supistuksia tulee helpommin ja seuraava ultra on vasta kuukauden päästä jännittää jaksavatko he masussa, eivät kai yritä liian aikaisin ulos sieltä. Huolettaa kun en tunne B:n liikkeet juuri ollenkaan, järki sanoo että hän on vain kääntynyt niin etten niitä tunne, mutta huolestuttaa kuitenkin. Onneksi on doppleri millä voin kuunnella sydänäänet. Niin se hiukan huojentaa hermoja. Kiirettä on pitänyt meillä, lauantaina vietettiin nuorimmaisen synttärit ja perjantaina kun piti siivota sain päähän alkaa muuttamaan kodin järjestystä. Sen jälkeen en pystynytkään liikkumaan melkein ollenkaan. Ei fiksu veto. Lauantaina sitten nopeasti siivottiin. Ja leivoin pari täytekakkua. Tänään olen sitten pääosin maannut kun kroppa särkee viikonlopusta. Mieskin alkuviikosta satutti selkänsä joten en ole voinut kauheesti nuorimmaisen nostelut hänelle sysätä vaan alkuviikosta purin hampaat yhteen ja yritin pääosin hoitaa pojat yksin. Joten rankka viikko ollut.

Masu viime viikolla

Meidän karhukopla <3

T:llä ja mulla oli kahdenkeskeistä aikaa tänään melkein koko päivän :)