Perhepäivähoito

Meidän kaksi vanhinta aloittivat eilen perhepäivähoidon tutun tädin luona.

Pph siksi ettei niin kauheesti pöpöjä toivon mukaan tulisi Lillyn luokse kotiin ja tämä sattuu vielä asumaan kävelyetäisyyden päässä meidän luota. 20h/viikko ovat nyt siellä, jos on tarvetta saamme lisätä tunteja kun meillä on tää pieni erityistilanne, niin monta pientä lasta ja sitten vielä Lillyn sairaus jossa on omat haasteensa.

Maanantaina kävin toisiksi vanhimman kanssa kaupassa ostamassa hänelle hoitorepun, hän sai itse valita. Esikoisella oli jo reppu minkä koristelin hänelle pari vuotta sitten kun hän aloitti seurakunnan päiväkerhon. Sillon kierrettiin kaupat eikä mikään kelvannut, sillä hän halusi Gruffalo (mörkyli) repun. Joten loppujen lopuksi ostinvärikkään perusrepun, tein itse Gruffalon ja hiiren ja ommelsin ne kiinni reppuun. 

Toisiks vanhin kun oli mun kanssa kaupassa näytin lasten reput ja sitten simppelit normi reput ilman mitään lastenohjelmien hahmoja, ja poika valitsi Anna ja Elsa repun! Anna on hänen ehdoton lempihahmo ja olin varma että se on se reppu minkä hän tulee valitsemaan. Ja niin hän sai sen. Hän oli niin ylpeä kun sai laittaa muut ostamamme tavarat reppuun ja hän sai kantaa se selässä kaupasta autolle. Hyvä ettei mennyt nukkumaan yöunet reppunsa kanssa, ja eilen illalla oli kova surku kun olimme jättäneet reput hoitoon odottamaan seuraavaa päivää. Tänään kun sinne pääsimme niin eka asia mitä hän hoitotädille sanoi oli että hän haluaa ottaa reppunsa mukaan kotiin. 

Tänään sitten lähdin yksin koko 5 lapsen kanssa viemään kaksi vanhinta hoitoon. 30 min meiltä kestää kävellä lasten tahdissa ilman pysähtymisiä. 

Päivä aiemmin olimme etsineet seisomalautaa tai no mies sai luvan sen etsiä kun hänen ja poikien jäljeltä se oli kadonnut.  Sillonjo pidin puenen puheen kuinka tärkeetä se on minulle että asiat löytyvät mistä pitää ja toimivat niinkun pitää jotta mun päivä viiden lapsen kanssa sujuu mahdollisimman mutkattomasti. Olemme tämän keskustelut pitäneet monesti. 

olimme ilmeisesti aikamoinen näky taas aamulla, yksi autoilija jopa hidasti vauhtia niin paljon että melkein pysähtyi ja tuijotti niska pitkänä ja niin että pää kääntyi seuraamaan meitä. 

Tänään aamulla etsimme pipoja ja hanskoja, löysimme esikoisen pipo ja hanskat, toisiks vanhimman hanskat mutta pipo oli kadoksissa ja keskimmäisen pipo ja hanskat olivat kadoksissa. Löysin pari ohkasta talvipipoa ja pistin ne poikien päihin. Sitten hanskat keskimmäiselle,  hänelle sai kelvata minun sormikkaat, onneks ne ovat aika pieniä muuten ja venyvät kun pistät ne käteen. 

Hyvä. Hoputinkaksi vanhinta pukeutumaan, puin liamin, ja sitten tristanin,lopuksi lillyn ja vein hänet ensin ulos. Poikien tossut olivat sekaisin, milian oli jälleen ottanut yhden hänen ja yhden viggon. Selvittelin sitä, tristan livahti ulos, enkä ehtinyt estää häntä ennen kun hän oli tarttunut aamukosteaan lapioon, hanskat märät. No ei voinut mitään. Vaunut alas terassilta ja seisomalaudan kiinnitys niihin. Äääh, hiekka ja kosteus ovat vaikeuttanert kiinnityksen. Kesti minuutteja saada sen kiinni ja kun vihdoin sain sen kiinni niin piti yrittää säätää laudan tasaiseksi. Sivu ruuvit eivät liikkuneet mihinkään suuntaan. Helvetin paska! Lauta pois, mikä ei ollut helpooa kun sen kinnitys oli jumittunut, ja sisään hakemaan istuinosa vaunuihin sekä manduca. Liam pois vaunukopasta ja manducaan kyljelleni. Vaunukoppa ja istuinosan vaihto ja Tristan istumaan vaunuhin. Juuri kun olimme lähdössä tajusin että pitää viedä koppa vielä sisälle suojaan. Sitten menoksi. Työnsin 16kg+6kg plus vaunujen oma paino ei hajuakaan miten paljon. Kannoin 9 kg plus että kaksi vanhita jotka pitivät kiinni vaunujen molemmin puolin suurin osa matkasta roikkuivat siinä kiinni ja sain työntövoimalla ne vetää mukanani. Selkä huusi kun pääsimme perille, matkaa varmaan n 2 km. 

Pääsimme varmaan perille siksi että työnsin vaunuja silkasta kiukusta mieheeni kohtaan! Puhisin koko matkan että iltapäivällä pistän hänet hakemaan lapset muut kolme mukanaan, kantaen liamia manducassa ja työntäen muut kaksi. Ehkä hän kohta sittenymmärtäisi miksi on niin tärkeetä ettei minun suunnitelmiin kun mun pitää lähteä jonnekin koko köörin kanssa tule muutoksia. 

Kotimatka sujui hienosti. Stressasin yhtä ylämäkeä josta on rankkaa työntää pelkästään kaksoset ylös, ja tiesin etten mitenkään tule jaksamaan työntää vaunua ylös tristan siinä ja liam kyljelläni. Sanoin tristanille että kunpäästään isollemäelle liam tulee hänen paikalle vaunuihin ja hän saa kävellä kotiin.

Ja niinteimme. Hienosti jaksoi meidän kohra 2 v kävellä kilometrin kotiin. Ja oli ihanaa, hieno ilma ja tallustelimme rauhassa hänen tahdissaan, ihaillen kiviä, traktoreita, puita ja lehtiä maassa. 

Kotimatkalla mieleni hiukan rauhoittui, ja nyt iltapäivällä päätin itse lähteä pojat hakemaan, mutta menen yksin koiran kanssa.

Kotimatka vain kolmen lapsen kanssa