Ollaan kotiuduttu perjantaina kuntoutuskurssilta. Mukavaa oli hyvän porukan seurassa. Saatiin jälleen rinnehuvila majoituspaikaksi. Luksusta! Harmi vain niin tulin itse kipeeksi ilta ennen matkalle lähtöä ja oli koko viikon aivan järkyttävän huono olo. Esikoinen ja nuorinkin oli kipeenä taas, ja mies ilta ennen kotiinlähtöä. Mutta hauskaa oli. Lapsetkin viihtyi mahtavasti, sydänpoikamme varsinkin kun viime kerralla ei oikeen saanut tehdä mitään leikkauksen jälkeisten rajoitusten takia. Tällä kertaa kiipeili puolapuissa ihan korkeimmalle, juoksi, pomppi ja riehui. Kävi kaksi kertaa uimassakin kerran isänsä kanssa ja kerran ohjaajien kanssa.
Keskiviikkona oli rantasauna lämmitetty, mutta itse olin niin kipeä sinä päivänä etten mennyt saunomaan, torstaina pääsivät vain vanhemmat syömään illallista ilman lapsia. Käytiin frisbeegolfaamassa ja lapset pääsivät rakentamaan lumiukot yksi päivä kun oli satanut lunta. Lapsilla oli yksi päivä piparipajaa ja joku toinen päivä olivat tehneet tonttukoristeet. Ohjaajat järjesti yksi päivä meille mahdollisuuden ottaa perhejoulukuvat. Nautittu siis ollaan, mutta oli se mukavaa päästä kotiin omaan rauhaan sairastelemaan.
Sitten raskaus kuulumisia. Jälleen olemme viikon päästy eteenpäin, rv 27 aukesi eilen. Tänään heräsin aivan järkyttävään kutinaan koko vartalossa. Välillä on päivän aikana rauhoittunut mutta sitten alkaa taas. Heti huomenna aamulla pitää soittaa neuvolaan että saan lähetteen verikokeisiin tarkistamaan ettei kyseessä ole raskaushepatoosi. Saa nähdätuleeko uni ollenkaan tänä yönä kutinan takia. :(
Nykyään on sitten tukala olo, eikä jaksa olla hyvä tuulinen enään. Vatsaan sattuu kun nahkaa kiristää, ja on niin pinkeä ettei "lässähdä" patjaan kun makaan kyljellä vaan törröttää vaan suoraan eteenpäin. Toivon voimia koko mun perheelle kun yhä helpommin ärsyynnyn ja ärähdän, erityisesti miehelleni että hän jaksaa rakastaa ja katsoa mua vaikken ehkä ole tällä hetkellä se henkilö kuka normaalisti olen.
Vauvat toivon mukaan voivat hyvin. Tänään oli vaikeaa löytää sydänäänet enkä ole varma löysinkö mlempien ovat nähtävästi niin lähekkäin. B peputtaa itsensä ylös ihan keskelle mun mahaa niin että oikeen sattuu. A en kauheen hyvin taas tunne, potkii varmaan jotenkin selkääni päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti