Painoa oli huimat 4350 g ja pituutta 55 cm. Poikamme teki meistä maailman onnellisimmat vanhemmat! Kopioin suoraan synnytyskertomukseni mammaryhmästä, joten tämä on siis muutama päivä synnytyksen jälkeen kirjoitettu. Tähän asti tämä oli rankin synnytys, saa nähdä muuttuuko mieli kaksosten syntymän jälkeen. Epiduraalipuudutus ei toiminut kunnolla vaan tunsin pääosin ajasta kakki kipu ja ponnistaminen. Kesti pisin aika palautua synnytyksen jälkeen, sain tulehduksenkin tikattuihin kohtiin. Mikä onneks lähti heti antibioottikuurilla. Mutta kaikki oli vaivan arvoista!
(Ja joo, pahin synnytyksessä on vieläkin tikkien laitto jälkeenpäin. Ja supistuskivut mulla on jokaisessa synnytyksessä ollut todella kipeita ja tulleet tosi tiheästi alusta asti. Kun ne alkaa kunnolla tulee muutama "lepposampi" sitten jo sattuu aivan s**tanasti. Eikä paikat lähde kunnolla avautumaan vasta kun saan puudutteen, epiduraali ei siis toiminut kahdessa muussa olen spinaalin ottanut mikä on toiminut täydellisesti ja avautuminen sen jälkeen on tapahtunut hyvin nopeasti.)
 |
| Vuorokauden ikäinen |
 |
| 4 vuotias |
 |
| Päivän lahjalla |
"supistukset olivat maanantaina jo 20 maissa epäsäännöllisiä, ja koko yön ne valvoitti minua.. joskus 3 maissa sain unta, silloin ne lakkasivat hetkeksi, 4 maissa yöllä kuului poks ääni (ja tuntui) alapäässä, nousin ylös menin vessaan ja jotain lorahti pönttöön..takasin sänkyyn ja silloin ne supistukset voimistuivat ja kunnolla.. kuudelta herätin mieheni ja ilmoitin että luulen että vedet meni pari tuntia sitten, ja nyt supistelee jo aika säännöllisesti..soitin synnärille, vastaus ota panadolia ja lämmin suihku auttaa.. Mentiin ulos koiran kanssa kävelylle, sitten menin suihkuun ja panadooliakin sain laitettua naamaan..ei auttanut mikään.. 8 maissa soitin että nyt tullan tarkistuttaan tilanne, minä en kestä kipuja enään...synnärillä oltiin 9 maissa, lapsivedet oli mennyt mutta olin vain sentin auki ja kohdunkaulaakin jäljellä vielä.. Toisin supistukset olivat niin kovat että kätilö suositteli että jäätäisiin sinne, mentäisiin kävelylle siellä jorvin ympärillä.. joten jäätiin sinne mutta joskus 11-12 maissa kun tehtiin uusi tarkistus minulle olin vain 2 cm auki.. olin siinä vaiheessa jo niin kipeä että itkin kivusta, joten he antoivat jotain kipua lieventävää, mikä ei auttanut yhtään.. Kun vihdoin olin 3 cm, siirryttiin synnytyssaliin ja antoivat minulle epiduraali-puudutuksen.. sekään ei auttanut kunnolla, ei ottanut koko kipua pois vaikka oli ihan oikein asennettu, lievensi kipua kuitenkin niin paljon että pärjäsin sen läpi.. tosin en olisi pärjännyt ilman ilokaasua siinä päälle..avautuminen kesti ikuisuuksia, en meniannut millään avautua neljästä sentistä, ja puhuivat jo siinä yhdessä vaiheessa että jos ei nyt rupee tapahtumaan kun nostavat oksitosiinitipan määrää niin tulee leikkaus..Onneks määrää lisäämällä lähti käyntiin synnytys ja avauduin yhtäkkiä kuuteen senttiin.. kello 20:00 totesin että tämä vauva ei tule tänään, vasta 6 senttiä ja synnytys mennyt niin hitaasti.. noh, lisäsivät puudutusta ja yhtäkkiä alkoi tapahtumaan..
22:30 olin jo kokonaan auki ja ponnistusvaihe alkoi.. se sitten loppui kello 23:09 kun poika syntyi..loppuvaiheessa huoneessa oli 6 kätilöä auttamassa poikaa maailmaan, kun hän oli niin iso niin heillä oli hieman ongelmia auttaa hänet ulos..Leikkasivat napanuoran ja veivät nopeasti vieresieen huoneeseen jossa imivät nenän ja suun limasta, ja antoivat vähän lisähappea..sitten poika pääsi rinnalleni ja kätilö alkoi ompelemaan.. en tiedä monta tikkiä sain, mutta kyllä tuntuu että alapää on tikattu.. :/
Koko kokemuksesta ei ole jäänyt mitään huonoja fiiliksiä..kätilö kysyi jälkeenpäin että mikä olo, niin olin kuulemma vastannut että tämä tehdään uudestaan..:) tiedän että kivut olivat aivan kamalat, mutta en muista niitä..jokaisen supistuksen välissä tiesin että mua on sattunut mutta unohdin miten paljon joten pystyin täysin rentoutumaan supistuksien välissä..jos en olisi siinä onnistunut olisi varmaan kokemus ollut paljon kamalampi..Ponnistusvaiheesta muistan sen että supistukset sattui aivan jumalattomasti, mutta itse ponnistamisen tarve tunne ei häirinnyt, vaan sai mua jaksamaan.. Olin niin väsynyt ponnistaessani että mies sai työntää mua selästä eteenpäin, en edes jaksanut lopussa vetää itseni ollenkaan eteenpäin, keskityin ja laitoin kaikki voimat vaan ponnistamiseen..loppuvaiheessa yks kätilö piti kiini toisesta jalastani ja mieheni toisesta ja minä vain ponnistin..
Pahin oli tikkien laitto..se jäi mieleen ja jos jostain tulee synnytyksessä kammo niin tämä oli se minulle..tikit..muuten synnytyksestä ei jäänyt mitään kammoa tai pelkoa.. vaikka sattui niin paljon kun teki niin ei jäänyt pelkoa ja siitä olen onnellinen.. :)
rankka kokemus siinäkin mielessä että kun poika syntyi en ollut 36 tuntiin nukkunut muuta kuin sen yhden tunnin yöllä, tämän takia myös kivut ehkä tuntuivat niin pahalta kätilön mukaan.."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti