lauantai 12. joulukuuta 2015

Rv 28


Jälleen raskausviikko takana. Onneksi! Huomaan kyllä nyt laskevani viikkoja että pääsisin synnyttämään. Kivut koko vartalossa ovat päivittäin niin kovia etten kauheesti enään pysty mitään tekemään. Tällä hetkellä istun sohvalla, selkään sattuu ihan järkyttävästi, ja jalat ei toimi kunolla liitoskipujen takia. Ylävatsa on kipeenä koska eilinen oli liian rankka. Mitä eilen tein? Kävin äidin luona juhlimassa siskoni syntymäpäivää, mies oli töissä joten mun piti itse saada pojat autoon ja pois pari kertaa. Äitini luona pääosin sain rauhassa istua ja muut juoksivat karhukoplani perässä, kuitenkin olin niin rikki eilen kun vihdoin lapset nukkui, etten vieläkään tiedä miten saada vartalo toimimaan. Tänään pitäisi siivota ja valmistella huomisia syntymäpäiviä varten. Siivoomiset jää jälleen miesparalleni kun se tulee töistä klo 18 jälkeen.
Yhä enemmän ja enemmän mun täytyy sysätä hänen päälle. Mä niin odotan että viikot menee nopeasti, toivon normaalia synnytystä että nopeammin pystyn taas tekemään asioita täällä kotona. Odotan niin että pääsen kävelylle! Kunnon kävelylle! Kohta en uskalla istua alas enään kun mies ei ole kotona koska mä en kohta enään pääse ylös itse. Olen niin kiitollinen mun miehestäni!!! <3

Viikkoja on nyt 28 ja olen saman kokoinen kun olin odottaessa meidän pikkujättiä viikoilla 40. Eli iso!!! Mun masussa on noin 2 kiloa vauvaa. Vähän päälle vuosi sitten oli yli 5 kiloa. Ja 4 vuotta sitten odotin kuumeisesti että esikoisemme syntyisi. Laskettu aika oli 8.12 ja luciapäivänä poika tuli maailmaan. <3

Kuva lainattu google/babycentre.com

Tein eilen tämän kuvan kun tajusin että samoissa mitoissa ollaan vaikka ihan eri raskausviikoilla. Kun katson mahaani en ymmärrä miten se enään pystyy venymään. Nahka on nyt jo niin kireellä että sattuu. Ja vielä se jotenkin pitäisi pystyä venymään. 


Tästä postauksesta tuli nyt pelkästään valitusta. Mutta kun kaikki jatkuvasti kysyvät miten voin ja sanon no ihan ok niin tässä on kai sitten totuus. Kun mies on kotona voin kieltämättä paljon paremmin. Kiitos rakkaani siitä että jaksat meidän molempien puolesta ja jaksat vielä siihen päälle tsempata mua ja jatkuvasti kehua ulkonäköäni! <3 <3 <3

2 kommenttia:

On opettajia...ja sitten on OPETTAJIA

Viikko sitten tapasin lapsuudenystäväni ketä en ole 8 vuoteen nähnyt, mutta niin kun aina niin juttu luisti yhtä hyvin kun ennen ja ihan kui...