Uusi vuosi

Pitkästä aikaa taas kirjoittelen. 

Meidän sairastelut jatkuvat vaan, vieläkin. Ei tähän tunnu loppua näkyvän. Saatin joulun olla terveitä niin kun toivoinkin, mutta sen jälkeen ei ole monta tervettä päivää ollut. On ollut perus normi pikkuflunssaa, mutta on myös ollut kahdesti angiina peräkkäin koko perheellä. Koiralla kynsi katkennut kokonaan eli eläinlääkäri juttu, miehellä meni selkä ja oli 2-3 viikkoa saikulla sen takia ja vanhimmalla pojalla kyynärpään nivel pois paikoiltaan eli tuli leikkaus ja kipsi neljäksi viikoksi. 

Kalenteri on myös ollut täynnä erillaisia normi lääkärikäyntejä, neuvolakäyntejä, lillyn fysioterapiat, koulu ja päiväkotitapaamisia, ja mun keikkavurooja sekä vertaistukivalmennus mihin olin ilmoittautunut mukaan ja innolla odotin. 

Suurin osa näistä olen joutunut perumaan, osan saanut siirrettyä. 

Minulla on vieläkin minun työssäoppimispävät käymättä, en ole edes yrittänyt saada ne kalenteriin kun jatkuvasti joudun perumaan myös ne muutamat keikkavuorot mitä minulla ois. En kestä sitä koulustressiä juuri nyt. 

Juuri nyt meillä on jälleen menossa joku ärhkkämpi flunssa päällä, itse veikkaan kyllä rs virusta, lillyn ja liamin yskät kuullostaa siltä. 

Vatsatauti enään puuttuu, sellainen joka käy läpi koko perheen, ja sekin aivan sata varmasti kohat tulee. En yritä maalata piruja seinälle, se on meillä joka vuosi ainakin kerran, yritän enemmän valmistautua henkisesti kaikkeen mitä voi vielä tulla. 

Coronavirus pelottaa aivan sairaan paljon!!

Mutta samalla yritän ajatella että ehkä se tuo mukanaan jotain hyvää. Sen että ehkä ihmiset huolehtisi käsihygieniastaan vähän paremmin nyt. Ja toiveena on että nää muutkin taudit tästä helpottuisi nopeasti. 

Kyllä mä tiesin että päiväkoti kun alkaa niin tulemme sairastelemaan enemmän, mutta en kyllä näin paljon voinut uskoa!

no jotain hyvääkin tässä välissä. 

Lilly sai tiistaina uuden potan apuvälinekeskuksesta jotta hänellä olisi helpompi usklataa mennä siihen. Heti seuraavana päivänä tuli monta pisua sekä kakat pottaan, mutta nyt sitten taas ei suostu. Toisaalta näin lilly on jokainen asia opetellut, kun yksi päivä jotain osaa niin sen jälkeen hän ottaa muutama viikko tekemättä sitä asiaa ollenkaan enään ja vaan prosessoi tätä uutta asiaa pään sisällä. Sitten taas jatkaa siitä mistä jäi. Eli en stressaa tuota potta asiaa vieläkään ettei vaan sitten tule se vaihe ettei todellakaan halua!

Ollaan vihdoin saatu hänelle kaikki vaipat kunnalta, housuvaippoja päiväsaikaan ja teippareita yöksi. 

Saatiin muuten kaksi pottaa, toinen meni päiväkotiin että hänellä oisi tismalleen samanlainen siellä jotta harjoittelu ehkä olisi helpompi. Samalla kun haettiin potta vietiin seisomateline ja dallari takaisin. 

Hain myös uuden vammaistuen hänelle, viimeksi saimme 2 vuodeksi putkeen, ja oli ihanaa kun ei jatkuvasti tarvinnut hakea. Nyt saimme 3 kuukaudeksi! Koska kuntoutuskäynti on tulossa ja sitten sen jälkeen täytyy uudestaan hakea. Mä en voi ymmärtää miksi minun täytyy kokonaan uudestaan hakea, eikö se voisi vaan riittää laittaa pelkästään se uusin teksti neurologilta sitten sinne kelalle ja jatkaisivat automaattisesti tukea. 

Mitä muuta. 

Meidän esikoiselle olen nyt myös hakenut uudestaan omaishoidon tukea. viime vuonna emme sitä saaneet,en valituksenkaan jälkeen ja syyt miksi emme saaneet olivat aivan väärät perusteet. Joten nyt saimme uuden lääkärilausunnon missä jopa lukee että se oisi suositeltavaa että saisin sen, mutta katsotaan nyt mitä päättävät tällä kertaa. 

Olen myös hakenut LAKU kuntoutukseen, toivon että päästäisiin mukaan ja että se onnistuu ruotsinkielellä.

Vammaistukea olen myös hakenut esikoiselle taas. Sitäkin odottaessa mitä päättävät.

Meidän tosiksi vanhin tutkitaan tällä hetkellä ADHDn kannalta. Mitä minä olen jo hänen ollessaan hyvin pieni epäillyt. Ja nyt sain jo tietää että pisteet kyllä sitä tukee hyvin paljon mutta diagnoosia odotellaan vielä että ovat myös esikoulussa käyneet ja puhuneet siellä opettajienkin kanssa. Mikä on omasta mielestä hyvä, etteivät liian hepposesti anna diagnoosia vaan kunnolla tutkivat. Ei meidän lapsi muutu mikskään oli diagnoosia tai ei mutta me voimme toivon mukaan helpottaa hänen elämää ja ymmärtää häntä paremmin. 

Olen tällä hetkellä aika kiukkuine ja väsynyt vaan kaiken sairastelun takia. Olemme mieheni kanssa varanneet matkan krakovaan toukokuussa, saimme lapsiasiat järjestetty, ja löydettiin edullinen matka muutamaksi päiväksi. Vietämme 10 vuotta yhdessäoloa toukokuun lopussa jotein tuntui hyvältä hetkeltä lähteä kun emme koskaan millekään häämatkalle päässeet, ja lillyn leikkaukset ovat ohi tällä kertaa. Tarvitaan tää matka, tää yhdessäolo toisessa maassa missä oikeesti voi sitten heittää pois ne ajatukset meidän stressistä, toivon mukaan.  Olemme odottaneet tätä kuin kuuta nousevaa, itse lukenut kaiken mahdollisen krakovasta ja sen ympäristöstä ja mieheni katsoo youtubesta ruokavideoita mitä kaikkea siellä voi ja kannattaa syödä. Mutta sitten iski corona ja suoraan sanottuna mä en tiedä uskallanko matkustaa.

Jos meidän perheessä kaikki olisi perusterveitä niin miettisin kuitenkin kaksi kertaa mutta nyt kun meidän perheessä kaikki ei sitä ole niin en tiedä miten toimia. 

Tällä hetkellä mennään päivä kerrallaan, ja luetaan uutisia. Ehkä se ei ole meidän päätettävissä edes sitten kun sen aika koittaa, ehkä homma on rauhoittunut ( wishful thinking) tai ehkä on matkustuskielto päällä. Päivä kerrallaan.