21.10. 2014

Meillä vietetään tänään 1 vuotis synttärit! Vuosi sitten klo 17:15 meille vihdoin syntyi raskausviikoilla 41+3, pieni rakas poikamme. Sen kunniaksi ajattelin kopioida tähän aiemmin kirjoitettu synnytystarina.
(En tiedä miksi tekstiin ilmestyy osaan valkoinen tausta enkä saa sitä pois. Pahoittelut)

Lapsivesi meni 20.10.2014 klo 4 maissa aamuyöllä. Heräsin siihen kuinka jotain lorahti ja ripeästi nousin sängystä kun ajattelin että se on taas sitä vetistä valkkaria, oli pelkät yöhousut päällä, jotka oli ihan märät kun pääsin vessaan. Laitoin alkkarit ja siteen ja menin takas nukkumaan. Aamu 7 maissa kun pojat herätti oli side litimärkä vaaleanpunaista tavaraa, soitin synnärille jotka meinas että on lapsivettä ja meidän piti käydä siellä viimeistään 20 illalla jos ei tapahdu mitään ennen sitä. 

Ilmoitin miehelleni ja äidillenikin varmuuden vuoksi ja jatkoin päivää poikien kaa. Muutama pieni supistus tuli siellä täällä mutta ei mitään kauheen kovia eikä todellakaan säännöllisiä. Mieheni piti lopettaa klo 13 mutta tuli 11 kotiin kun alkoi stressaamaan niin paljon. Kun hän tuli mä lähdin koirien kaa lenkille jos saisin jotain tapahtumaan, mutta ei tuottanut tulosta. Kävelyllä tunsin kuinka poika selvästi kiinnittyi, koska tuli järkyttävä paineen tunne ja lisäks lapsiveden tiputtelu loppui kokonaan. Vietiin pojat ilta 19 äidilleni ja lähettiin lohjalle päin. 

Kun päästiin sinne pääsin käyrälle, mitään supistuksia ei oikeen tullut ja pojalla kaikki hyvin, liikkui ja oikeen hienot sydänäänet, niin passittivat takaisin kotiin. Seuravaksi aamuksi saatiin labraaika klo 08:00 jonka jälkeen piti mennä takaisin synnytysosastolle. Lähdettiin kotiin miehen kaa viettämään kahdenkeskeinen yö ensimmäinen melkein kolmeen vuoteen, pojat jäivät siis äidilleni. Syötiin nopea iltapala ja sitten nukkumaan, mies sohvalla ja minä valtaisin sängyn yksin kaikkein tyynyjeni kanssa. Otin pokkana vielä panadolia ettei varmastikaan jää mitään suppareita häiritsemään uniani jos ne ei kuitenkaan ole oikeita.

21.10.2014 herätys aamu 6, nopea suihku, aamiainen ja lohjalle päin. Labrassa selvisi että ei kukaan ollut varannut mulle mitään aikaa mutta pääsin kuitenkin jonon ohi. :) yläkertaan synnärille ja käyrälle. Makasin siellä noin tunnin, kätilömme (joka sattui olemaan sama ketä saattoi M mailmaan) ehti jo puhua siitä että ehkä joudun kotiin mutta sitten tuli lääkäri käymään, kyseli mun veritulppageenistä, kysyi jos mun äidillä on joskus ollut ja vastasin että muistaakseni sillä on ollut jolloin lääkäri tutki paikkoja ja päätti että voivat puhkaista kalvot. Pinni vauvan päähän ja taas käyrälle. 30 min puhkaisusta kesti ennen kun vedet yhtäkkiä valui. (YÖK!) ja sen jälkeenhän sitä tuli koko ajan.. :D 

Noin tunnin jälkeen housut päälle ja kävelylle pari tuntia. Jos vaan supistukset lähtis itsestään käyntiin. Mentiin taas lidlissä ja cittarissa käymään, samoin kun tehtiin M:n synnytyksessä jolloin iso mäki sairaalaalueelta kaupoille pisti suppareihin vauhtia, nyt se ei auttanut. Kahden tunnin kävelyllä sain yhteensä 6 supistusta eikä mikään niistä ihan kauheen kauheen kivulias. 

12:00 palattiin sairaalaan ja sain lounaan jonka jälkeen mentiin takaisin kätilön luo. Suoraan saliin ja oksitosiinitippa käteen klo 13:45. Nyt alkoi heti tapahtumaan! Supistuksia alkoi tulemaan tiheämmin ja kivuliaasti! Meidän seuraan liittyi kätilöopiskelija joka oli koko synnytyksen salissa kanssamme kun kätilömme juoksi edes takaisin. Ensin ajattelin että eikö se koskaan poistu mutta aika nopeasti se oli ihan mukavaa että se oli siellä, sai mieskin jutella jonkun kanssa kun minä en pystynyt ja oli eri tavalla vielä prempaa tukea nyt kun joku oli siellä koko ajan mukana. 

14:56 on merkitty että ilokaasu aloitettu. Nousin myös sängylle polvilleni nojamaan säkkituolia päin, haarat levällään jossa mulla on "hyvä olla" supistusten aikana.

15:15 on ilokaasumäärä nostettu koska supistukset ovat todella kovia ja tulevat hyvin tiheästi. Kohdunsuun tilanne tutkittu ja todetaan että se on 3 cm auki ja hyvin myötäävä ja pehmeä reuna. Tekee mieli itkeä että tää ei koskaan synny! VAIN 3 cm!!

15:36 Tulee todella kipeitä supistuksia, huudan kivusta kun ne on niin pitkiä enkä pysty hengittämään ilokaasua loppuun asti kun pää menee niin sekaisin. Sitten kätilö kertoo että voin hetken hengähtää ilmaa ja sitten jatkaa ilokaasun käyttöä saman supparin aikana. Sitä en tiennyt ja se auttaa vähän mutta lisää lääkettä tarvitaan. Spinaaliin päädytään kätilön neuvojen mukaan. Ihanaa kun tuntee että pystyy luottamaan 100% hoitohenkilökuntaan! Niin hyvät fiilikset samasta kätilöstä aiemmalla synnytyksellä.

15:50 (ote kätilön kertomuksesta ) "Lääkärin laittaessa spinaalia, Yvonne hengitellyt ilokaasua 70 %, tämän aikana sulkenut silmänsä ja uskonut että nukahtnut. Tästä hätääntynyt ja itkuinen, rauhoitettu ja rauhoittunut. Ei kipua selässä laisinkaan, vaan kokee kun nähnyt hetken pahaa unta lapsiensa kuolemasta. Saadaan jatkettua spinaalin laittoa. (Oikeasti ei tuntunut miltään unelta vaan tuntui kun olisin itse kuollut ja siten menettänyt lapseni, olin pilkkopimeässä ja yritin kurkku suoraan vaan huutaa mutta mitään ääntä ei tullut. Todellisuudessa se ääni kyllä tuli ja huusin ja huusin silmät kiinni)

15:55 spinaali laitetaan.

16:30 Kohdunsuun tarkistus, hyvin tullut eteen vain 4-5 cm auki. Pääsen vihdoin pissalle, jonka jälkeen menen takaisin seisomaan polviseisonta asentoon säkkituolia nojaten. Sanon villelle että jos haluat syödä tai käydä vessassa tee se nyt kun olen kivuton ja hyvällä tuulella. Ville aloittaa heti lihiksen syöminen, mutta ehtii vain puoleen väliin. Alkaa tuntumaan järkyttävää paineen tunnetta klo 16:45 ja haluan jo ponnistaa.Kohdunsuun tilannetta tarkistetaan ja reunaa vielä jäljellä, lisäksi vain 7 cm auki. Pakko siirtyä pois polvienseisonta asennosta koska muuten ponnistaisin, menen kylkimakuulle. Ponnistamisen tarve jatkuu ja tarkistavat taas kohdunsuun tilanne klo 17:00. Kätilöopiskelija saa viimeinen reuna siirrettyä pois ja 17:05 saan luvan alkaa ponnistamaan. Vauvan pää syntyy hyvän ponnistus tyylin takia nopeasti (kätilöopiskelija avustaa tässä), napanuora on kaulan ympäri jolloin kätilöopiskelija ja kätilö vaihtavat nopeasti paikkaa ja kätilö saa sen pujotettua hartioiden yli. Hartiat syntyvät ponnistuksen ja kätilön avustuksella, ja T syntyy 17:15. Hetken virvoittelua ja sitten pääsee poika rinnalleni.

Sen jälkeen kun minut on paikattu pääsen suihuun ja sillä välillä kätilö ottaa vauvan mitat. Istun jakkaralla syihkussa käun hän oven läpi huutaa että "istutko Yvonne alas?" Vastaan juu jolloin hän sanoo: "oli tämä poika hiukan isompi kun mitä luulimme, arvaa paljon hän painaa? 5320g! Todella hienon työn teit!"

Synnytyksen kesto yhteensä oli 3 tuntia 15 min ja ponnistusvaihe oli 10 min

Pieni iso poika 5320 g, 54 cm ja py 38 cm

Parin päivän ikäisenä

Pari päivää sitten