18 + 0

Maha se jatkaa kasvuaan. Taas vertailukuvana edellisestä raskaudesta kuva paljon pidemmillä viikoilla. Tällä viikolla iski sitten kivut ja säryt. Tiistaina mammajumpassa oli tarkoitus seistä koiraasenossa ja ojentaa jalka taaksepäin. Kun sen varovasti tein niin vihlasi oikeen kunnolla nivusessa ja huomasin että liitoskivut ovat tehneet paluun. Niitä kyllä en ole odottanut yhtään. Sen jälkeen sitten ovat päivittäin olleet vaivana, samoin kun iskiaskipu. Siihen päälle vielä kohdun kasvukiput, repäisykivut ja jomotukset/kireys. Lisäksi vielä alakerta on jotkut päivät niin kipeä että seisominen tai istuminen tekee han järkyttävän kipeetä! Kiristää, jomottaa, turvottaa. Tekisi mieli tukea alkkarit täynnä jääpaloja suoraan sanottuna! Siihen päälle vielä sukkapuikkokivut siellä niin olen itsekin ihmeissäni etten itke päivät pitkät! Eihän tässä mitään, onhan näitä kipuja ollut jo aiemmissa raskauksissa, mutta ei ihan näin kovana ja suurin osa niistä vasta tullut reilusti puolen välin jälkeen. Kauhistuttaa ajatus siitä kuinka monta kk tälläisiä kipuja tulee olemaan. Mutta onhan se taas jälleen kaiken arvoista! :)

Rv 25+1 T:n odotus

Tänään

Olen onnellinen siitä että mieheni on tässä raskaudessa ollut paljon enemmän tukena tähän asti kun aiemmissa raskauksissa. Kun surkuttelen miten iso olen ja miten iso minusta vielä tulee, valitan että kohta en mahdu meidän vessanovesta sisälle, niin hän lohduttaa uudestaan ja yhä uudestaan että kannat kaksi vauvaa! Hieroo selkää, jalkoja ja kipeitä pakaroita. Suutelee mahaa ja puhuu vauvoille. Ja mikä parasta! Ottaa paljon vastuuta ja hoitaa isompia poikia jotta minä saan levätä. <3

 

Rv  15 + 3

Ajatukset ovat myös pyörineet tulevassa. Ihme kyllä en ole ollut stressaantunut siitä miten pärjätään kaikkien 5 kanssa vaan enemmän sellaisia ajatuksia mitä varmaan jokainen kaksosia odottava stressaa. Miten pärjäämme kahden vauvan kanssa samaan aikaan?! Miten se onnistuu?! Ja synnytyskin pyörii jatkuvasti ajatuksissa. Keisarinleikkaus? Kaksi normaalisti alakautta mutta jos toinen onkin perätilassa? Kauhuskenaario tällä hetkellä on se että A syntyisi normisti mutta sitten B täytyisi hätäsektiolla tulla. Joka ikinen synnytystapa pelottaa aivan järkyttävästi! Mikä tuntuu todella vieraalta minulle koska ennen olen vain stressannut että ehdinkö ajoissa sairaalaan? Onneks rakenneultran samana päivänä on myös pelkopoli varattu minulle jotta pääsen vähän keskustelemaan synnytyksestä. 

Tänään

Rakenneultraan on enään 2,5 viikkoa! Ja sitä edeltävää päivää käydään sikiötutkimusyksikössä katsomassa miltä kaksosten sydämet näyttää.  Jännittää todella paljon! Onneks mies tulee tueksi mukaan. Syy miksi käymme tarkistamassa heidän sydämet on siis koska meidän keskimmäisellä on synnynnäinen sydänvika.

Kaksoset vaikuttavat voivan hyvin. Aamulla tosin pelästyin kun laitoin dopplerin kohtaan missä B on ollut viimeiset viikot eikä kuulunut yhtään mitään! Etsin ja etsin mutta ei sydänääniä eikä liikkeitä kuulunut. Lopulta siirsin doppleria reilusti ylöspäin ja heti kuului tuttu tumpstumpstumpstumps ääni. Ai että mikä helpotus! Luultavasti pieni nukkui sillä minuutin sain rauhassa kuunnella ennen kun liikahti ja kadotin äänet. A:kin oli nyt ylempänä kuin alkuviikosta enkä häntäkään siis heti löytänyt. Esikoinen sai myös kuunnella A:n sydänäänet, mutta en tiedä kuuliko hän vai sanoiko hän vain kuulevansa, sillä kun sain kuulokkeet takas eivät äänet kuuluneet enään.  Lupasin ensi kerralla uudestaan että hän saa kuunnella.