olotila huononee

Sunnuntai illalla yhtäkkiä koko vartalo tuntui "huonolta". Olin kesken ruuantekoa ja mies passitti minut makuulle kesken kaiken. Enään ei riitä levot kun nuorin nukkuu päikkärit ja kaks muuta leikkivät ja välillä tappelevat, vaan nyt pitää lepo olla sitä luokkaa ettäsaan olla ihan yksin rauhassa. Olen kauheen turvoksissa, juon liian vähän varmaan ja olo on todella raskas. Iltasin supistelee kivuliaasti mikä tässä raskaudessa on hyvin pelottavaa. Ihan sama millanen olo itsellä on, kunhan pienet pysyisivät vielä kuukausia masussa.

rv 21+1

Kasvaa kasvaa kasvaa. Viime viikon aikana potkuja on tuntunut ympäri mahaa. B on kuitenkin pysynyt samalla kohdalla kun mitä on ollut viimeiset kahden viikon ajan. Sydänäädet kuuluvat joka kerta samasta kohtaa. Nyt kun hän on löytänyt seuraa mahassani vaikuttaa olevan tyytyväinen. A taas on alkanut liikkumaan enemmän kun pääsi Bn viereen. En tiedä onko jokin vastakaiku Bn liikkeisiin. 

Kävin perjantaina neuvolassa, hb oli hiukan matala joten rautaa syön, muuten kaikki oli oikein hyvin. Sydänäänet kummallakin vauvalla 140 paikkeilla. 

Otettiin sf mittaa ekan kerran ja purskahdin nauruun kun näin merkinnän neuvolakortissa. 

Minun sf mitta on siis tuossa pisteen kohdalla. Normaali raskauksissa mun sf mitta on mennyt keski- ja yläkäyrän välillä koko ajan. 

Näky kun katson alas :D

1 vuotis neuvola

Käytiin tänään pojan kaa 1 vuotis neuvolassa hakemassa kolme piikkiä. Saa nähdä millaiset oireet tulee ja tuleeko niitä. Samalla kysyin minulle ja sydänpojalle influenssarokotteista, ja sain tietää että koko perhe voidaan rokottaa kun M kuuluu riskiryhmään. Pyysin samalla lähetteen että saadaan M:lle vesirokkorokote.

No takaisin asiaan. T:llä oli charmi taas päällä niin kun aina, oli oma iloinen aurinko, jutteli ja esitteli taitojaan neuvolatädille. Saatiinhan me vähän mittojakin otettu. Pikkujätti painaa nyt 13,86 kg ja on 83,5 cm pitkä. :) pöydässä siis ruoka aikana.

Mitä hän "osaa":

Konttaa
Seisoo tukea vastaan osoittain myös ilman mutta lähellä huonekaluja että saa kiinni jostain kun horjahtaa.
Kävelee tukea vasten ja taaperokärryillä/kädestä pitäen.
Puhuu omaa kieltään jatkuvasti. Muutamia sanojakin tulee esim: mamma, pappa, ta (tack), dä! (där) joka onselkeesti lempisana. Osoittaa koko ajan asioita etusormellaan ja hokee dää!
Syö itse pääosin kädellä mutta lusikka on mukana toisessa kädessä.
Ääntelee esim kissaa ja ajoneuvojen äänet.
Ainakin 11 hammasta suussa, 12 juuri tulossa.

21.10. 2014

Meillä vietetään tänään 1 vuotis synttärit! Vuosi sitten klo 17:15 meille vihdoin syntyi raskausviikoilla 41+3, pieni rakas poikamme. Sen kunniaksi ajattelin kopioida tähän aiemmin kirjoitettu synnytystarina.
(En tiedä miksi tekstiin ilmestyy osaan valkoinen tausta enkä saa sitä pois. Pahoittelut)

Lapsivesi meni 20.10.2014 klo 4 maissa aamuyöllä. Heräsin siihen kuinka jotain lorahti ja ripeästi nousin sängystä kun ajattelin että se on taas sitä vetistä valkkaria, oli pelkät yöhousut päällä, jotka oli ihan märät kun pääsin vessaan. Laitoin alkkarit ja siteen ja menin takas nukkumaan. Aamu 7 maissa kun pojat herätti oli side litimärkä vaaleanpunaista tavaraa, soitin synnärille jotka meinas että on lapsivettä ja meidän piti käydä siellä viimeistään 20 illalla jos ei tapahdu mitään ennen sitä. 

Ilmoitin miehelleni ja äidillenikin varmuuden vuoksi ja jatkoin päivää poikien kaa. Muutama pieni supistus tuli siellä täällä mutta ei mitään kauheen kovia eikä todellakaan säännöllisiä. Mieheni piti lopettaa klo 13 mutta tuli 11 kotiin kun alkoi stressaamaan niin paljon. Kun hän tuli mä lähdin koirien kaa lenkille jos saisin jotain tapahtumaan, mutta ei tuottanut tulosta. Kävelyllä tunsin kuinka poika selvästi kiinnittyi, koska tuli järkyttävä paineen tunne ja lisäks lapsiveden tiputtelu loppui kokonaan. Vietiin pojat ilta 19 äidilleni ja lähettiin lohjalle päin. 

Kun päästiin sinne pääsin käyrälle, mitään supistuksia ei oikeen tullut ja pojalla kaikki hyvin, liikkui ja oikeen hienot sydänäänet, niin passittivat takaisin kotiin. Seuravaksi aamuksi saatiin labraaika klo 08:00 jonka jälkeen piti mennä takaisin synnytysosastolle. Lähdettiin kotiin miehen kaa viettämään kahdenkeskeinen yö ensimmäinen melkein kolmeen vuoteen, pojat jäivät siis äidilleni. Syötiin nopea iltapala ja sitten nukkumaan, mies sohvalla ja minä valtaisin sängyn yksin kaikkein tyynyjeni kanssa. Otin pokkana vielä panadolia ettei varmastikaan jää mitään suppareita häiritsemään uniani jos ne ei kuitenkaan ole oikeita.

21.10.2014 herätys aamu 6, nopea suihku, aamiainen ja lohjalle päin. Labrassa selvisi että ei kukaan ollut varannut mulle mitään aikaa mutta pääsin kuitenkin jonon ohi. :) yläkertaan synnärille ja käyrälle. Makasin siellä noin tunnin, kätilömme (joka sattui olemaan sama ketä saattoi M mailmaan) ehti jo puhua siitä että ehkä joudun kotiin mutta sitten tuli lääkäri käymään, kyseli mun veritulppageenistä, kysyi jos mun äidillä on joskus ollut ja vastasin että muistaakseni sillä on ollut jolloin lääkäri tutki paikkoja ja päätti että voivat puhkaista kalvot. Pinni vauvan päähän ja taas käyrälle. 30 min puhkaisusta kesti ennen kun vedet yhtäkkiä valui. (YÖK!) ja sen jälkeenhän sitä tuli koko ajan.. :D 

Noin tunnin jälkeen housut päälle ja kävelylle pari tuntia. Jos vaan supistukset lähtis itsestään käyntiin. Mentiin taas lidlissä ja cittarissa käymään, samoin kun tehtiin M:n synnytyksessä jolloin iso mäki sairaalaalueelta kaupoille pisti suppareihin vauhtia, nyt se ei auttanut. Kahden tunnin kävelyllä sain yhteensä 6 supistusta eikä mikään niistä ihan kauheen kauheen kivulias. 

12:00 palattiin sairaalaan ja sain lounaan jonka jälkeen mentiin takaisin kätilön luo. Suoraan saliin ja oksitosiinitippa käteen klo 13:45. Nyt alkoi heti tapahtumaan! Supistuksia alkoi tulemaan tiheämmin ja kivuliaasti! Meidän seuraan liittyi kätilöopiskelija joka oli koko synnytyksen salissa kanssamme kun kätilömme juoksi edes takaisin. Ensin ajattelin että eikö se koskaan poistu mutta aika nopeasti se oli ihan mukavaa että se oli siellä, sai mieskin jutella jonkun kanssa kun minä en pystynyt ja oli eri tavalla vielä prempaa tukea nyt kun joku oli siellä koko ajan mukana. 

14:56 on merkitty että ilokaasu aloitettu. Nousin myös sängylle polvilleni nojamaan säkkituolia päin, haarat levällään jossa mulla on "hyvä olla" supistusten aikana.

15:15 on ilokaasumäärä nostettu koska supistukset ovat todella kovia ja tulevat hyvin tiheästi. Kohdunsuun tilanne tutkittu ja todetaan että se on 3 cm auki ja hyvin myötäävä ja pehmeä reuna. Tekee mieli itkeä että tää ei koskaan synny! VAIN 3 cm!!

15:36 Tulee todella kipeitä supistuksia, huudan kivusta kun ne on niin pitkiä enkä pysty hengittämään ilokaasua loppuun asti kun pää menee niin sekaisin. Sitten kätilö kertoo että voin hetken hengähtää ilmaa ja sitten jatkaa ilokaasun käyttöä saman supparin aikana. Sitä en tiennyt ja se auttaa vähän mutta lisää lääkettä tarvitaan. Spinaaliin päädytään kätilön neuvojen mukaan. Ihanaa kun tuntee että pystyy luottamaan 100% hoitohenkilökuntaan! Niin hyvät fiilikset samasta kätilöstä aiemmalla synnytyksellä.

15:50 (ote kätilön kertomuksesta ) "Lääkärin laittaessa spinaalia, Yvonne hengitellyt ilokaasua 70 %, tämän aikana sulkenut silmänsä ja uskonut että nukahtnut. Tästä hätääntynyt ja itkuinen, rauhoitettu ja rauhoittunut. Ei kipua selässä laisinkaan, vaan kokee kun nähnyt hetken pahaa unta lapsiensa kuolemasta. Saadaan jatkettua spinaalin laittoa. (Oikeasti ei tuntunut miltään unelta vaan tuntui kun olisin itse kuollut ja siten menettänyt lapseni, olin pilkkopimeässä ja yritin kurkku suoraan vaan huutaa mutta mitään ääntä ei tullut. Todellisuudessa se ääni kyllä tuli ja huusin ja huusin silmät kiinni)

15:55 spinaali laitetaan.

16:30 Kohdunsuun tarkistus, hyvin tullut eteen vain 4-5 cm auki. Pääsen vihdoin pissalle, jonka jälkeen menen takaisin seisomaan polviseisonta asentoon säkkituolia nojaten. Sanon villelle että jos haluat syödä tai käydä vessassa tee se nyt kun olen kivuton ja hyvällä tuulella. Ville aloittaa heti lihiksen syöminen, mutta ehtii vain puoleen väliin. Alkaa tuntumaan järkyttävää paineen tunnetta klo 16:45 ja haluan jo ponnistaa.Kohdunsuun tilannetta tarkistetaan ja reunaa vielä jäljellä, lisäksi vain 7 cm auki. Pakko siirtyä pois polvienseisonta asennosta koska muuten ponnistaisin, menen kylkimakuulle. Ponnistamisen tarve jatkuu ja tarkistavat taas kohdunsuun tilanne klo 17:00. Kätilöopiskelija saa viimeinen reuna siirrettyä pois ja 17:05 saan luvan alkaa ponnistamaan. Vauvan pää syntyy hyvän ponnistus tyylin takia nopeasti (kätilöopiskelija avustaa tässä), napanuora on kaulan ympäri jolloin kätilöopiskelija ja kätilö vaihtavat nopeasti paikkaa ja kätilö saa sen pujotettua hartioiden yli. Hartiat syntyvät ponnistuksen ja kätilön avustuksella, ja T syntyy 17:15. Hetken virvoittelua ja sitten pääsee poika rinnalleni.

Sen jälkeen kun minut on paikattu pääsen suihuun ja sillä välillä kätilö ottaa vauvan mitat. Istun jakkaralla syihkussa käun hän oven läpi huutaa että "istutko Yvonne alas?" Vastaan juu jolloin hän sanoo: "oli tämä poika hiukan isompi kun mitä luulimme, arvaa paljon hän painaa? 5320g! Todella hienon työn teit!"

Synnytyksen kesto yhteensä oli 3 tuntia 15 min ja ponnistusvaihe oli 10 min

Pieni iso poika 5320 g, 54 cm ja py 38 cm

Parin päivän ikäisenä

Pari päivää sitten

kaksoset 20+3

Vuosi sitten aamuyöstä meni vedet, mutta vielä jouduttiin yli vuorokausi odottamaan ennen kun T syntyi.
Tänään käytiin sikiötutkimusyksikössä katsomassa kaksosten rakenteet ja erityisesti sydämet, huominen rakenneultra lohjalla siis peruttu, mutta käyn pelkpolilla kuitenkin.
Kaikki näytti vauvoilla olevan oikein hyvin, A oli vieläkin aika rauhallinen ainakin verrattuna Beehen joka liikkui ihan jatkuvasti niin kun aina. Rakenteeltaan B oli hiukan sirompi vastasi viikoilta 19+1 ja A 20+1. Ihanaa oli nähdä ne taas ja että kaikki on heillä hyvin. Lääkäri määräsi miehelleni että tunti päivässä minun pitää saada olla rauhassa vain kaksosten kansaa ilman muita lapsia/ häiriötekijöitä, mieheni ilme oli kuvan arvoinen. :D

Siinä he ovat. Ei mitään ymmärrystä kumpi on kumpi. :D

Tallinna 18.10.2015

Käytiin päiväristeilyllä tallinnassa kahdestaan, niin tehtiin kesälläkin mutta sillon maissa oli vain 3-4 tuntia aikaa joten saimme hoputella paikasta toiseen. Tällä kertaa saavuimme tallinnaan klo 11 ja takaisin lähdimme 18 maissa. Oli kunnolla aikaa katsella ympäri rauhassa,mikä tulee tarpeen kun on raskas kantamus mahassa. Kävelin koko päivän ja takaisin laivalle menossa alkoi kyllä selässä ja lonkissa tuntua kunnolla. Onneks olin ottanut hytin matkalle koska laivalle takaisin päästyä käytiin vaan nopsaa tax freessa hakemassa jotain pojille ja sitten hyttiin makuasentoon. Mies nukahti muutaman minuutin sisällä, itse vasta kun oli n tunti jäljellä ennen kun saavuttiin takaisin helsinkiin. Todella mahtava päivä oli! En ole mikään kauheen aktiivinen valokuvaaja, nautin siitä että saan katsella rauhassa ympärilleni. Tässä kuitenkin muutama kuva reissusta. 

Käytiin katsomassa Linnahall, surullinen näkymä, joskus aikoinaan ollut aika mahtava näky varmasti. 

Piti googlesta kaivaa muutama kuva nähdääkseen miltä se ennen rapistumaa on näyttänyt.

Eilen otettu

Sama "allas" vielä muutama vuosi sitten (googlesta löydetty kuva) kun copetrline vielä lensi täältä helsinkiin. 

Rv 20 - puoliväli!

Puoliväli saavutettu, tai noh toivon ettei ihan 40 viikkoon asti (tai sen yli niin kuin edelliset raskaudet) menisi tämä raskaus. Kuitenkin että saisivat rv 38 asti hautoa mahassa ois mukavaa vaikka varmasti oma olo on hyvin tuskallinen siinä vaiheessa. 

Tässä tekstissä en aio yhtään valitella omaa oloa vaan enemmän vain keskittyä löytämään positiiviset ajatukset ja asiat raskaudesta. :) 

1. Niitä on kaksi! Kaksi vauvaa! 4 jalkaa, kaksi nenää, tuplasti vauvatuoksua <3 <3

2. Hyvin iso raskausmaha vikaa kertaa joten mies joka rakastaa mun raskausvartaloa saa siitä nyt kunnolla nauttia :D 

3. Kaksinverroin potkuja ja liikkeitä mahassa. :)

4. Se ilo mikä heillä on toisistaan loppuelämänsä. 

5. Isoveljien innostus siitä että mamman masussa on KAKSI vauvaa on sanoinkuvaamaton!

6. Tuplasti rakkautta, tuplasti ketä rakastaa.

7. Heidän varttuessa saa seurata kaksi samanikäistä höpsöä, tekevätkö he kaiken yhdessä vai erikseen, matkivatko toisiaan, ekat vauvakeskustelut jne.

Lista on pitkä, tässä vain muutama asia. 

Sitten masuun. Yritin taas hienosti osoittaa missä sydänäänet kuuluvat todellisuudessa vielä lähempänä toisiaan kun kirjaimet näyttää, ovat vetäytyneet lähemmäksi toisiaan mun mahassa, ainakin verrattuna miten olivat n kuukausi sitten, ihan eri puolilla kaukana toisistaan. Nyt sainoisin että heillä on päät toisiaan päin ja jalat poispäin toisistaan. A:n potkut tuntuu sinne sivulle miten nuoli näyttää, B:n potkut vastakkaiseen sivuun tai kylkiluideni alle.  Mutta tämä kaikki on miten itse kuvittelen heitä siellä köllivän dopplerin ja liikkeiden avulla päätetty. Ensi viikolla on ultrat ja päästään vihdoin taas "poikia" katsomaan. 

Selvitämmekö onko siellä poikia vai ei? Se asia on vielä keskusteluiden alla täällä kotona. Mies ei haluaisi tietää, minä taas haluan. Kolme edellistä ollaan otettu selvää. Kolmas kerrottiin myös muille jotka kysyivät kumpi tulossa, väsyimme siihen että kun muista sanottiin että emme kerro niin ihmiset eivät antaneet periksi vaan jatkoivat arvailuja ja "kerro nyt! Älä ole tuollainen! Miksi et voi kertoa!" oli yleistä. Helvetin ärsyttävää suoraan sanottuna! No tässä raskaudessa voi käydä niin että mies ei ota selvää minä taas se teen tai sitten molemmat joko otamme selvää tai ei. 

Jännittää pieniä kuitenkin nähdä, tiistaina käydään tsekkaamassa sydämet, ja keskiviikkona on rakenneultra. Pitäkää peukut että kaikki on niin kun pitää kaksosilla. :)

Huomenna lähdetään kahdestaan miehen kaa päiväks tallinnaan, saatiin ystävältä matkalahjakortti. Suuri kiitos hänelle! :) Varmaan vika kahdenkeskeinen kokopäivä meno pitkään aikaan. Anoppi tulee vahtimaan taloa,lapsia ja koiria siks aikaa. 

Kaksosten vaunut, rv 19 ja vähän muutakin

Viikko sen jälkeen kun saimme tietää kaksosista ostettiin jo vaunut heille. Löysin fb kirppiksestä edulliset vaunut kaikilla "herkuilla" melkein käyttämättömät joten pakkohan ne oli ostaa. Tässä nopea läpikäynti niistä kuvineen. Väri on siis hopeanharmaa/lime. Vaikka en normisti oikeen pidä kummastakaan väristä, vaunuissa ne sopii hyvin yhteen ja omasta mielestä näyttävät upeilta! :)

Vaunukopan kiinnityskiskot ovat hiukan pyöreät joten lattialle laittaessa se keinuu hieman. Vaunuissa on iso tavaratila mikä meidän perheessä tulee tarpeen. 

Vaunut taittuu hyvin ja pieneen tilaan yhteen, leveät ne kieltämättä kyllä ovat! Ainoo löytämäni miinus tähän asti. Ratasosa jalkapeitteellä ja Lakukin änki kuvaan. :)

Ylävasen: sekä vaunukopassa että ratasosassa on hyönteisverkkoinen ikkuna minkä saa peitettyä vetoketjullisella lippaalla.
Oikea: vaunuihin kuului kaksi kaukaloa jalkapeitteillä ja adapterit että ne saa vaunuihin kiinni.
Alavasen: ratasosa ja vaunukoppa (kaikki osat saa käännettyä joko itseenpäin tai sitten menosuuntaan)

Ratasosa saa makuuasentoon ja katoksen ihan alas vaikka siellä nukkuisi lapsi sisällä niin ei häiritse. 

Mukava yllätys, vaunukopan pohja sai myös hiukan nostettua "istumaasentoon". 

Vaunukopan jalkapeite saa käännettyä ylöspäin niin että vauva on hyvin suojassa.

Mukaan settiin kuului vielä valjaat, sadesuojat ja kahdet pienet reput. Jokaisella osalla oli omat jalkapeitteet, vaunukopan sivut pystyy taittamaan alas joten ne saa säilytettyä pienessä tilassa ja mahtuu paremmin autoon. Kaukaloilla on isofix mahdollisuus mutta meidän tämänhetkisessä autossa ei. Mä olen ihan rakastunut tähän settiin, ja uskon että tulee palvelemaan meidän kaksosia oikeen hyvin! :)

No niin sitten masukuulumisia. Tällä viikolla oli lääkärineuvola, kaikki paikat ihan kiinni ja kanavaakin kunnolla jäljellä, mikä oli hyvin huojentava kuulla kun jonkun verran on supistellut. Ekaa kertaa saivat neuvolassa sydänäänet kuulumaan ja kummallakin oli vahvat äänet 150 paikkeilla. <3 <3 Musta tukivyö mikä muutama viikko sitten oli liian iso on nyt täynnä mahaa ja tukee hyvin joten aika paljon on masu kasvanut.  2,3 kg oli tullut painoa viime käynnistä noin kuukausi sitten mutta lääkäri totesi vain kun valitin että "niin mutta muista että kannat kaksosia"

Meidän Jekku koiruli leikki hiukan villisti naapuri koiran kanssa ja tässä tulos. Haava korvalehteen, 2 tikkiä ja tötterö päässä seuraavat kaksi viikkoa. Päivittäin pitää haavasidos vaihtaa, onneksi hän antaa kiltisti minun tehdä se. :)

Meidän esikoinen käy kaksi kertaa viikossa seurakunnan päiväkerhossa. Perjantaina kun hänet hain oli surullinen poika vastassa. Kysyin mikä on niin hän purskahti lohduttomaan itkuun ja kertoi että hänen tekemä enkeli oli tippunut lattiaan ja mennyt rikki kun hän oli laittamassa sitä reppuun. Siinä sitten lohduttelin häntä samalla kun yritin pitää omat kyyneleet poissa. Sitä lohduttaa ja sanoo että liimataan se mutta samalla tiedostaa että ei se ole sama asia. Hieno enkeli se kuitenkin on ja koristaa nyt meidän kirjahyllyä. :)

18 + 0

Maha se jatkaa kasvuaan. Taas vertailukuvana edellisestä raskaudesta kuva paljon pidemmillä viikoilla. Tällä viikolla iski sitten kivut ja säryt. Tiistaina mammajumpassa oli tarkoitus seistä koiraasenossa ja ojentaa jalka taaksepäin. Kun sen varovasti tein niin vihlasi oikeen kunnolla nivusessa ja huomasin että liitoskivut ovat tehneet paluun. Niitä kyllä en ole odottanut yhtään. Sen jälkeen sitten ovat päivittäin olleet vaivana, samoin kun iskiaskipu. Siihen päälle vielä kohdun kasvukiput, repäisykivut ja jomotukset/kireys. Lisäksi vielä alakerta on jotkut päivät niin kipeä että seisominen tai istuminen tekee han järkyttävän kipeetä! Kiristää, jomottaa, turvottaa. Tekisi mieli tukea alkkarit täynnä jääpaloja suoraan sanottuna! Siihen päälle vielä sukkapuikkokivut siellä niin olen itsekin ihmeissäni etten itke päivät pitkät! Eihän tässä mitään, onhan näitä kipuja ollut jo aiemmissa raskauksissa, mutta ei ihan näin kovana ja suurin osa niistä vasta tullut reilusti puolen välin jälkeen. Kauhistuttaa ajatus siitä kuinka monta kk tälläisiä kipuja tulee olemaan. Mutta onhan se taas jälleen kaiken arvoista! :)

Rv 25+1 T:n odotus

Tänään

Olen onnellinen siitä että mieheni on tässä raskaudessa ollut paljon enemmän tukena tähän asti kun aiemmissa raskauksissa. Kun surkuttelen miten iso olen ja miten iso minusta vielä tulee, valitan että kohta en mahdu meidän vessanovesta sisälle, niin hän lohduttaa uudestaan ja yhä uudestaan että kannat kaksi vauvaa! Hieroo selkää, jalkoja ja kipeitä pakaroita. Suutelee mahaa ja puhuu vauvoille. Ja mikä parasta! Ottaa paljon vastuuta ja hoitaa isompia poikia jotta minä saan levätä. <3

 

Rv  15 + 3

Ajatukset ovat myös pyörineet tulevassa. Ihme kyllä en ole ollut stressaantunut siitä miten pärjätään kaikkien 5 kanssa vaan enemmän sellaisia ajatuksia mitä varmaan jokainen kaksosia odottava stressaa. Miten pärjäämme kahden vauvan kanssa samaan aikaan?! Miten se onnistuu?! Ja synnytyskin pyörii jatkuvasti ajatuksissa. Keisarinleikkaus? Kaksi normaalisti alakautta mutta jos toinen onkin perätilassa? Kauhuskenaario tällä hetkellä on se että A syntyisi normisti mutta sitten B täytyisi hätäsektiolla tulla. Joka ikinen synnytystapa pelottaa aivan järkyttävästi! Mikä tuntuu todella vieraalta minulle koska ennen olen vain stressannut että ehdinkö ajoissa sairaalaan? Onneks rakenneultran samana päivänä on myös pelkopoli varattu minulle jotta pääsen vähän keskustelemaan synnytyksestä. 

Tänään

Rakenneultraan on enään 2,5 viikkoa! Ja sitä edeltävää päivää käydään sikiötutkimusyksikössä katsomassa miltä kaksosten sydämet näyttää.  Jännittää todella paljon! Onneks mies tulee tueksi mukaan. Syy miksi käymme tarkistamassa heidän sydämet on siis koska meidän keskimmäisellä on synnynnäinen sydänvika.

Kaksoset vaikuttavat voivan hyvin. Aamulla tosin pelästyin kun laitoin dopplerin kohtaan missä B on ollut viimeiset viikot eikä kuulunut yhtään mitään! Etsin ja etsin mutta ei sydänääniä eikä liikkeitä kuulunut. Lopulta siirsin doppleria reilusti ylöspäin ja heti kuului tuttu tumpstumpstumpstumps ääni. Ai että mikä helpotus! Luultavasti pieni nukkui sillä minuutin sain rauhassa kuunnella ennen kun liikahti ja kadotin äänet. A:kin oli nyt ylempänä kuin alkuviikosta enkä häntäkään siis heti löytänyt. Esikoinen sai myös kuunnella A:n sydänäänet, mutta en tiedä kuuliko hän vai sanoiko hän vain kuulevansa, sillä kun sain kuulokkeet takas eivät äänet kuuluneet enään.  Lupasin ensi kerralla uudestaan että hän saa kuunnella.