Torstaina soitin taas lastensairaalaan kysyäkseeni kauan odotettua MRI aikaa tytölle. Olin valmistautunut siihen että mun pitää jälleen kerran pitää kovasti puoliamme ja nyt vaatimalla vaatia tuota aikaa meille, joten kun vastaus oli että joo 30.1. tähän on merkitty ajaksi niin jouduin pyytämään hoitajaa pariin otteeseen toistamaan itseään kun en meinannut uskoa että nyt 4 kk siitä kun ensiksi meille sanottiin sen olevan se on oikeesti tulossa.
HETI aloin stressaamaan että miten ihmeessä pysymme terveenä jotta hän siihen päsee. nytkin ollut yli kuukauden kestoflunsassa tuo tyttö kun muut selättää sen viikko-parissa niin hänellä vaan jatkuu ja jatkuu räkäisyys ja limanen yskä. Helpottunut on mutta ei kokonaan poistunut. Tiedän etten kauheesti siihen pysty vaikuttamaan, tää aika vuoidesta on muutenkin vaikeeta aikaa pysyä terveenä ja jos lisäksi alkaa stressaamalla että ei saa sairastua niin varmasti osuu meidän kohdalle kaikki taudit. Mutta häntä nukutetaan MRItä varten ja flunssat ovat este nukutukselle.
Lisäksi vatsani alkoi heti melkein oireilemaan. muutenkaan en pysty syömään kaikkea, jotkut asiat aiheuttavat mulle kovia vatsakipuja ja teiniiästä jo ollut näin, mutta stressi pahentaa ja vatsaan koskee mitä ikinä sinne laitankaan.
Lilly on muutama viikko sitten saanut vetoketjuortoosit ja yhden kokonaisen yön olemme ne käyttäneet. Eihän nukkumisesta meinannut tulla mitään. Halusi minun viereen jo tunnin päästä ja nukkui todella levottomasti koko yön, potkien mua jatkuvasti kovilla "yötossuillaan". 4 aikaan yritin ottaa ne pois kun hän oli unessa mutta hän heräsi ja suuttui ja vaati että laitan takaisin jalkaan. Joten se oli ainkain hyvä että hän halusi ne pitää mutta tuo uni on niin tärkeetä hänelle. Sen jälkeen hän ei ole pitänyt ne yöllä vaan olemme menneet takaisin siihen että harjoittelemme niitä ennen nukkumanmenoa ja venyttelyjä tehdessä.
Dafot menemme parin viikon päästä teettämään, en tiedä saammeko ne samalla vai vasta myöhemmin. Sitten pitää taas löytää jotkut fiksut sisäkengät.
Viime viikkojen aikana hän on seisonut todella paljon ja varsinkin niin että on tehnyt jotain samalla esim lakaissut lattiaa. Se tekee niin hyvää hänen tasapainolleen että uskaltaa liikuttaa yläkroppaa samalla kun seisoo tuetta. Ottanut muutamia askelia myös mutta heti jos hän huomaa että joku katsoo niin sanoo "kan inte" ei osaa ja ojentaa kätensä että häntä tuettaisi. Jos en auta niin hän laskutuu ja konttaa loppumatkan.
Ehkä hän kohta kävelee.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti