Olin onnekas kesällä ja "voitin" hyväntekeväisyys valokuvauksen meidän eritysvauvasta. Ja kysyinkin jos onnistuisi kuvaus meidän molemmista vauvoista. Sain vastauksen että otetaan kaikista lapsista yhdessä jos vaan haluan.
Päätin olla toivomatta liikaa kuvauksesta, tai siis olin aika ilman omia ideoita, ja päätin antaa valokuvaajan itse ehdottaa millaiset kuvat otetaan ja mennä sen mukaan. Onneksi, koska niistä tuli todella onnistuneita omasta mielestäni.
Kuvaus ei mennyt ihan nappiin, mutta millon koskaan meidän perheen suunnitelmat niin menee? :D
Aamulla en löytänyt Lillyn pääpantaa missä oli rusetti joten nopeasti ekaa kertaa elämässäni, youtuben avulla, virkkasin hänelle valkoisen ruusupääpannan. Lisäksi juuri kun piti aloittaa kuvaus ja vaihdoin Lillyn vaatteet tajusin että olin unohtanut Lillyn mekko kotiin ja mies joutui lähtemään sitä hakemaan. Kun hän kotiin pääsi hän tajusi että kotiavain oli mulla ja joutui palamaan sitä hakemaan ja sitten uudestaan mekkoa hakemaan kotoolta.
Tällä kertaa meidän keskimmäinen, 2 vuotias Tristan, päätti että hän ei aio olla mukana kuvauksessa ollenkaan, ja yritti jatkuvasti karata. Joten monta kuvaa jossa esiintyi kaikki 5 ei saatu. Liamkin päätti että hänellä on känkkäränkkä päivä ja ei halunnut istua veljensä vieressä vaan heittäytyi jatkuvasti makaamaan. Hetken menikin niin että kun sain Tristanin istumaan niin Liam veti itsensämakaamaan ja kun hänet nostin istumaan niin Tristan veti itsensä makaamaan. Niiden välissä sitten vuorotellen pompin.
Kaksi vanhinta, Viggo ja Milian, tykkäsivät kovasti kuvauksesta, olivat innoissaan koko hommasta, ja suurin haadte oli normaali hymyileminen.
Lilly oli pääosin hyvätuulinen mutta lopulla alkoi toki väsymään ja lisäksi veljillä ei ole niin helppo häntä pidellä kun hän ei istu edes vielä itse mutta heille hän alkaa jo olla painava pitää sylissä.
Valokuvaajana toimi Saara Vuorjoki, aivan mahtava nainen! Todella mukava ja pitkäpinnainen. Onneksi! Mua hermostutti jonkun verran että miten tulee menemään kun tiedän millaisen kaaoksen meidän perhe osaa järjestää. Ja huolestutti että meneekö hänellä nopeasti hermot.
Mutta hän jaksoi hyvin meidän kanssa vaikka pitikin hakea mekkokin kesken kaiken ja kuvaus senkin takia venähti.
Iso kiitos meiltä kaikilta!
Tristankin nyt innoissaan näyttää että hän on kuvassa mukana. :)
Saatiin valita itsellemme neljä kuvaa ja näihin päädyttiin.
Lisäksi lisään kuvan minkä otin esikoisesta kun hän pyysi taas omaa aikaa Lillyn kanssa. Siitä huomaa kuinka veljeltä huokuu rakkautta siskoa kohtaan.
Päätin olla toivomatta liikaa kuvauksesta, tai siis olin aika ilman omia ideoita, ja päätin antaa valokuvaajan itse ehdottaa millaiset kuvat otetaan ja mennä sen mukaan. Onneksi, koska niistä tuli todella onnistuneita omasta mielestäni.
Kuvaus ei mennyt ihan nappiin, mutta millon koskaan meidän perheen suunnitelmat niin menee? :D
Aamulla en löytänyt Lillyn pääpantaa missä oli rusetti joten nopeasti ekaa kertaa elämässäni, youtuben avulla, virkkasin hänelle valkoisen ruusupääpannan. Lisäksi juuri kun piti aloittaa kuvaus ja vaihdoin Lillyn vaatteet tajusin että olin unohtanut Lillyn mekko kotiin ja mies joutui lähtemään sitä hakemaan. Kun hän kotiin pääsi hän tajusi että kotiavain oli mulla ja joutui palamaan sitä hakemaan ja sitten uudestaan mekkoa hakemaan kotoolta.
Tällä kertaa meidän keskimmäinen, 2 vuotias Tristan, päätti että hän ei aio olla mukana kuvauksessa ollenkaan, ja yritti jatkuvasti karata. Joten monta kuvaa jossa esiintyi kaikki 5 ei saatu. Liamkin päätti että hänellä on känkkäränkkä päivä ja ei halunnut istua veljensä vieressä vaan heittäytyi jatkuvasti makaamaan. Hetken menikin niin että kun sain Tristanin istumaan niin Liam veti itsensämakaamaan ja kun hänet nostin istumaan niin Tristan veti itsensä makaamaan. Niiden välissä sitten vuorotellen pompin.
Kaksi vanhinta, Viggo ja Milian, tykkäsivät kovasti kuvauksesta, olivat innoissaan koko hommasta, ja suurin haadte oli normaali hymyileminen.
Lilly oli pääosin hyvätuulinen mutta lopulla alkoi toki väsymään ja lisäksi veljillä ei ole niin helppo häntä pidellä kun hän ei istu edes vielä itse mutta heille hän alkaa jo olla painava pitää sylissä.
Valokuvaajana toimi Saara Vuorjoki, aivan mahtava nainen! Todella mukava ja pitkäpinnainen. Onneksi! Mua hermostutti jonkun verran että miten tulee menemään kun tiedän millaisen kaaoksen meidän perhe osaa järjestää. Ja huolestutti että meneekö hänellä nopeasti hermot.
Mutta hän jaksoi hyvin meidän kanssa vaikka pitikin hakea mekkokin kesken kaiken ja kuvaus senkin takia venähti.
Iso kiitos meiltä kaikilta!
Tristankin nyt innoissaan näyttää että hän on kuvassa mukana. :)
Saatiin valita itsellemme neljä kuvaa ja näihin päädyttiin.
Lisäksi lisään kuvan minkä otin esikoisesta kun hän pyysi taas omaa aikaa Lillyn kanssa. Siitä huomaa kuinka veljeltä huokuu rakkautta siskoa kohtaan.
Ihania kuvia. Suloisia lapsia :)
VastaaPoista