maanantai 23. tammikuuta 2017

Neurologi käynti



Lillyllä on oikea käsi ja jalka heikompi ja jäykempi kuin vasen puoli. Ollut jo hetken mutta koska jaloila potkii niin ajattelimme pitkään että hänen vasen puoli vaanon vahvempi kuin oikea mikä ei ole outoa kaksosilla. No,Glenn leikkauksen jälkeen eron alkoi huomaamaan kunnolla kun lilly alkoi viihtymään lattialla, ja pyysimme lähetteen fysioterapiaan. Siellä sitten sanoivat että oikea jalkakin on jäykempi eikä yhtä sulavaliikkeinen kuin vasen jalka. Ja siitä tuli sitten puhe että voisi olla jotain neurologista. Laittoivat kardiologille pyynnön että laittaisi neurologille lähete. Ja samalla pyynnön että saisimme jatkaa fysioterapiaa kerran viikossa. Ja se on kyllä tuottanut vähän tulosta, hiukan paremmin käyttää oikeaa kättä ja jopa itsenäisesti välillä eikä pelkästään sillon jos leluilla yrittää saada hänet sillä tarttumaan. 

Tänään sitten oli neurologilla aika varattu. Jännitti kovasti vaikka jo arvelin vähän että jotain siellä on.
Vahva epäilys toispuoleisesta halvauksesta. 
Ei kuitenkaan täysi halvaus ymmärtääkseni. 
Kysyin mitä se tarkoittaa. 
Fysioterapia tulee jatkumaan jollain tapaa loppuelämän, mutta ei ehkä aina kerran viikossa niin kuin nyt. 
Muuten eivät osaa sanoa suoraan että miten vaikuttaa koska pienten lasten aivot ovat muovautuvia ja jos jokin osa ei toimi niin toiset osat voi kompensoida.

Nyt odotamme että neurologi ottaa yhteyttä Lillyn kardiologiin ja keskustelevat voiko hänelle nukutuksen alla tehdä magneettikuvaus ja missä ja millon se siinä tapauksessa tehdään.

Kun tultiin hoitajan huoneesta menossa kotiin niin törmättiin sairaalaclowneihin tri Hoppson ja tri Sulaleima (ainakin näin päättelin kortin mukaan) ja vielä suomenruotsalaisiin sellaisiin. Tyttö joka oli jo hoitajan huoneessa nukahtamassa mun syliin villiintyi ihan, jalat ja toinen käsi vispasi kun hän yritti kuplia tavoitella ja saada pienestä positiivista kiinni. Ja clownit selkeesti yllättyi vauvasta joka heti valtavalla hymyllä charmasi heitä eikä yhtään pelottanut 😍  ja mikä noissa sairaalaclowneissa on kun äidille aina meinaa jossain vaiheessa tulla itku? 😂 (muok. klo 15:40 )


Luulin että olin jo niin valmistautunut asiaan että jostain neurologisesta on kyse että olin ihan fine asian kanssa, ja osastolla kun hoitaja kysyi millanen olo mulla on vastasin että aika tasainen, ei oikeastaan mikään olo ollenkaan. Mutta kun kotiin pääsin ja saanut asiat täällä fiksattua ja istuin alas hengittämään tuli taas sellanen voimaton surullinen olo kaikesta. 

Isoveli on kuvannut kaksi kuvista :) 

Muuten Lilly on kasvanut paljon kuukauden aikana. Pituutta on nyt 71 cm ja painoa 8030g. :) 


2 kommenttia:

On opettajia...ja sitten on OPETTAJIA

Viikko sitten tapasin lapsuudenystäväni ketä en ole 8 vuoteen nähnyt, mutta niin kun aina niin juttu luisti yhtä hyvin kun ennen ja ihan kui...