harvinaisen rankka syksy takana, valoa edessäpäin....

Lillyn leikkauksesta on kohta 5 kuukautta mennyt. Aika menee niin nopeasti.

Päästiin lokakuun alussa vihdoin sitä rasvatonta dieettiä purkamaan takaisin normaaliin ruokavalioon, ajatuksena että marraskuun alussa meidän piti olla normaalissa ruokavaliossa. (Niin kauan se siis kesti että nesteet oli kokonaan poistunut keuhkopusseista.) Ja mielummin siis vähän enemmän rasvaa tunkea tyttön taas sen jälkeen. Jotta se paino saatais nousemaan meidän luuviululla. ei hän ole ihan yhtä ruipelo enään, Mutta ei vieläkään paina enemmän kuin 12.4 kg. ja pituutta oli viimeksi muistaakseni 96 cm.
Purku meni hyvin ja on kyllä ihanaa nähdä miten paljon parempi ruokahalu hänellä on nykyään kuin ennen leikkausta.
Lääkkietä on vähän purettu mutta vielä niitä menee monta kertaa päivässä.

Marraskuussa kaksoset aloittivat päivähoidon, ja ajatus olikin sitten että minun piti myös aloittaa minun viimeinen työssäoppiminen että valmistuisin jossain vaiheessa. Liamin on tarkoitus olla hoidossa ma-pe ja lilly taas ma, ke ja pe koska tiistaisin ja torstaisin hänellä on fysiota ja sen jälkeen saa levätä. Tähän asti on vaikuttanut hyvältä idealta koska hän on kyllä niin naatti koko tiistain ja torstain ja lauantain.

Mutta kappas miten olemme sitten päivähoito aloituksen jälkeen sairastelleet. Aloitettiin totuttaminen hoitoon jo lokakuun lopussa, sekä lillyn että hoitopaikan työntekijöiden takia. Ja ei ehditty edes kunnolla aloittaa niin oli jo eka flunssa päällä. Meni ohi n viikossa niin iski influensa A versio vielä. Olin kuullut sivukorvalla kun koulussa puhuttiin että monilla on ollut päänsärkyä ja korkeaa kuumetta, joten kun lillyllä oli marraskuun alussa kuntoutuskartoitus uudessa lastensairaalassa pyysin sydänhoitajaa että voisko hän jostain löytää lillylle rokotteen, ja saimme sen onneks silloin, koska siitä noin 1,5 viikkoa niin meillä iski voimalla se influnessa. Lillyllä tuli kaikista lievin kiitos rokotteen, ihan tarpeeksi pahana hänelläkin se oli, joten onneksi luotin omiin vaistoihin että se oli se mikä oli kyseessä koulussa eikä mikään normi ärhäkkäämpi flunssa. Lapset selvisivät aika hyvin ilman jälkitauteja, yhdelle tuli korvatulehdus, yhdellä todella kova yskä mitä itse epäilen että hänelle on mahdolisesti kehittynyt infektioastma, tai jotain siihen suuntaan, mutta se on vielä selvittämättä. Mutta mulla oli aivan kauhea räkä ja limaisuus, ja todella kova yskä mikä kehittyi yhtäkkiä yön aikana ja kesti noin 1,5 viikkoa karistaa. Influnessa oli n 1 viikko ja sitten muutama päivä hyvä olla ja sitten tuo jälkitautina.
Mieheni joka on valittanut rokotteen ottamista joka vuosi mutta kiltisti on sen ottanut kuitenkin meidän sydänlasten takia, sanoi kyllä että koskaan enään ei valita kun on sen aika ottaa.
Onneksi me saimme itse influensa oireet eri aikaan mieheni kanssa, Hänen alkoi vasta kun minulla oli loppumassa tai en tiedä miten muuten oltais jaksettu.

Tämän perään tuli vatsatauti! Helvetti mikä tuuri! Lillyn INR alkoi nousemaan ja tässä nyt sitten mitattu sitä joka aamu ja päivittäin yritetty selvittää minne edes ottaa yhetytta, mistä saada tieto miten paljon lääkettä antaa.Tänä aamuna oli laskenut rajan sisälle taas ja unohdin soittaa ja kysyä paljon antaa,  päätin itse määrän ja huomenna kun on maanantai ja normi työpäivä voi taas selvittää homma tutun paikan kanssa.
 Miten se pelko ja huoli heti nousee taas pinnalle niin voimakkaaksi kun tulee tälläinen pieni muutos elämään, että kun se hiukan helpottuu tuntuu kuin olisi jyrän alle jäänyt.

Nyt toivon että vatsaongelmat alkais olemaan ohi, sormet ristissä, ja että saatais nyt hetken pysyä terveenä.
Edes joulun yli, kiltti!

Tätä biisiä mä laulelin itsekseni matkalla kotiin sairaalasta, ja muutenkin sen ympäristössä.

Mutta muokkasin tekstiä vähän.
"en tiedä miten saan sen toimii, mulla täytyy olla supervoimii."
Ja vähän hymyilytti taas.

Mutta mä luulen että mä muutama viikko sitten löysin mun uusin voimabiisi:

Tää päivä pimeni jo aikaisin, Taas tuntuu et mua koetellaa. Aina kun vähiten just kaipaisin Pois taakkaa hartioilta en saa

En anna maailman lannistaa mua kuitenkaan. Mä taistelen ja nousen aina uudestaan Ja tulee päivä taas kun voin vaan tuulettaa
Nyt saa tuulettaa Nyt saa tuulettaa, aa-ah Nyt saa tuulettaa Nyt saa tuulettaa, aa-ah Nyt saa tuulettaa Nyt saa tuulettaa, aa-ah Nyt saa tuulettaa Nyt saa tuulettaa

Vaikeet ajat väistyy kuitenkin Solmut aukee ajallaan. Odotus tuntuu pitkält tietenkin Mut koskaan ei saa luovuttaaTahon tai en se vaan on niin että Elämä on aina aaltoliikettä Ei muuta ku hommiin taas Ja ku ponnistaa Pian tuuletan onnesta
En anna maailman lannistaa mua kuitenkaan Mä taistelen ja nousen aina uudestaan Ja tulee päivä taas kun voin vaan tuulettaa
Nyt saa tuulettaa Nyt saa tuulettaa, aa-ah Nyt saa tuulettaa Nyt saa tuulettaa, aa-ah Nyt saa tuulettaa Nyt saa tuulettaa, aa-ah Nyt saa tuulettaa Nyt saa tuulettaa
Hei mitä mies siellä pillittää Älä sinne köysiin jää. Paa rintaa ulos, hartiat tää Hymyä naamaan kyl se jeesaa, joo Iskuja tulee, ja osa niist osuu Älä pasko housuu, älä rupee hosuu. Kato tuun bäkkii, ota siit mallii pää pystyy bro Voi taas tuulettaa
En anna maailman lannistaa mua kuitenkaan Mä taistelen ja nousen aina uudestaan. Ja tulee päivä taas kun voin vaan tuulettaa

Mutta kaiken paskan keskellä on ihmiset.
Ihmiset jotka tukee.
Auttaa.

Tsemppaa.
Perhe, suku, ystävät, läheiset, tutut, tuntemattomat. 

KIITOS!
Kiitos että olette olemassa, kiitos että potkitte eteenpäin.
Kiitos kun autatte jaksamaan.
Kiitos kun olette läsnä.
Kiitos kun autatte meitä juuri sillä tavalla miten pystytte.
Kiitos että olemme mielessänne, rukouksissanne.
Olette aina mielessäni.
Minä toivon että joku päivä mekin pystymme edes jotakuta auttamaan jollain tapaa.

Joku päivä mävielä taas tuuletan!!!