Joulumammat ❤️❤️❤️

Kun aloin esikoista odottamaan liityin ryhmään jonka nimi on Joulumammat 2011, kaikilla meillähän laskettu aika oli joulukuussa, osa lapsista sitten syntyi ennen tai jälkeen joulukuuta mutta ei väliä, kaikki me joulumammoja ollaan.
Liityin siinä mielessä ryhmään että saisin vertaistukea muilta mammoilta joilla tulee olemaan yhtä vanha vauva, osa heistä oli jo aiemmin saaneet lapsia, osalle kuten minulle, tämä oli eka. 

Mä en kuitenkaan koskaan voinut uskoa miten tärkeä ryhmä tulisi olemaan, ja miten paljon nämä mammat tulisi minulle merkitsemään.❤️

Muistan kyllä miten mieheni ärsyyntyi jo ekassa raskaudessa kun kaiken jaoin "mammojen" kaa, kaikki raskaus jutut alussa mutta nopeasti keskutelut sitten sukelsivat pintaa syvemmälle ja yhä syvemmälle. Olen kyllä paljastanut näille mammoille asioita mitä en kenellekään muulle.
Siellä uskalletaan sanoa asioista niin kuin ne on, välillä jonkun sanat loukkaa toista ja sitten otetaan hetken etäisyyttä. Kunnes hoksaa että "hei, sillähän on ihan hyvä pointti!" tai "nyt mä tajuun mitä se tarkoitti!" ( mun ajatukset on useinmiten nuo molemmat lauseet yhdessä. ) 😅

Mutta katsos ryhmä naisia, meidän akkalauma, kyllä välillä tunteet nousee voimakkaasti pintaan. Se mikä on uskomatonta on että saadaan asiat selvitettyä ja jatketaan taas eteenpäin yhä vahvempina.
 Ainakin minusta tuntuu siltä. 

Aina välillä voi tarvita pienen kevät tai syyssiivouksen ja sitten porskutetaan taas eteenpäin.

Mutta miten meillä on erimielisyysksiä meillä on vielä enemmän rakkautta, tuemme toistemme elämän mutkissa ja vaikeuksissa ja kannustetaan toinen toistamme. 😍

Ollaan oltu linjan toisessa päässä odottamassa ja tsemppaamassa toinen toistamme kun joulumurut syntyi, ja heidän pikkusisarukset. Tuettu menetyksissä. Iloittu uusista plussauksista, työpaikoista, kouluun pääsyistä, jne. Tuettu ja tsempattu elämänmuutoksissa.

 Laamat. 🤭

Kun ryhmään selvisi että ekat kaksoset on tulossa. Alla ote keskustelusta mikä käytiin silloin.

Ja kun selvisi että lillyllä olikin vaikea sydänvika, en pystynyt sisäistämään mammojen viestejä kunnolla mun omassa suuressa järkytyksessä ja surussa, mutta palaan aina välillä niitä lukemaan ja jokaisesta viestistä voi tuntea sen paniikin ja pelon mikä välttyy heiltäkin, samalla kun yrittävät lohduttaa ja tsempata.
Alla lyhyt ote siitä.

Osa meistä on tavannut toisiamme, osa meistä ei olla vieläkään nähneet toinen toistamme livenä, kun asutaan kuitenkin ympäri suomea ja on eri tilanteita perheissä jatkuvasti niin on aika vaikeata saada kaikki yhteen. Mökkireissuja ollaan useampi järjestetty ja olen onnellinen että olen päässyt yhteen mukaan, sekin oli lähellä mun osalta peruuntua koska lilly sairastui vain vähän ennen. 

Tänään yksi heistä yllättäen koputti oveeni. Lapset huusi mamma täällä on joku! Luulin että juksasivat, kunnes heidän into (rakastavat vieraita) vaan yltyi. Mies tuli sanomaan että sä saat kyllä mennä ulos ottamaan vastaan. Kun näin mamman meinas jo itku tulla. Voi luoja kun MINUN vuoksi tänne on tultu! Alkoi videofeedi muillekin mammoille, kauheesti yritin kasassa pysyä.
Mukanaan hänellä oli yllätys heiltä kaikilta ja minulta itku oli taattu. 😭❤️

Te, siis te olette NIIN upeita! Tulisin jokaikistä teistä livenä halaamaan jos mulla olisi tuo joulupukin porot ja reki lainassa. 

Mä niin rakastan teitä! Joka ikistä!❤️❤️❤️

Tää on teille...

❤️❤️❤️

Friends will be friends
When you´re in need of love they give you care and attention
Friends will be friends
When you´re through with life and all hope is lost
Hold out your hand

´Cause friends will be friends
Right ´til the end

❤️❤️❤️

harvinaisen rankka syksy takana, valoa edessäpäin....

Lillyn leikkauksesta on kohta 5 kuukautta mennyt. Aika menee niin nopeasti.

Päästiin lokakuun alussa vihdoin sitä rasvatonta dieettiä purkamaan takaisin normaaliin ruokavalioon, ajatuksena että marraskuun alussa meidän piti olla normaalissa ruokavaliossa. (Niin kauan se siis kesti että nesteet oli kokonaan poistunut keuhkopusseista.) Ja mielummin siis vähän enemmän rasvaa tunkea tyttön taas sen jälkeen. Jotta se paino saatais nousemaan meidän luuviululla. ei hän ole ihan yhtä ruipelo enään, Mutta ei vieläkään paina enemmän kuin 12.4 kg. ja pituutta oli viimeksi muistaakseni 96 cm.
Purku meni hyvin ja on kyllä ihanaa nähdä miten paljon parempi ruokahalu hänellä on nykyään kuin ennen leikkausta.
Lääkkietä on vähän purettu mutta vielä niitä menee monta kertaa päivässä.

Marraskuussa kaksoset aloittivat päivähoidon, ja ajatus olikin sitten että minun piti myös aloittaa minun viimeinen työssäoppiminen että valmistuisin jossain vaiheessa. Liamin on tarkoitus olla hoidossa ma-pe ja lilly taas ma, ke ja pe koska tiistaisin ja torstaisin hänellä on fysiota ja sen jälkeen saa levätä. Tähän asti on vaikuttanut hyvältä idealta koska hän on kyllä niin naatti koko tiistain ja torstain ja lauantain.

Mutta kappas miten olemme sitten päivähoito aloituksen jälkeen sairastelleet. Aloitettiin totuttaminen hoitoon jo lokakuun lopussa, sekä lillyn että hoitopaikan työntekijöiden takia. Ja ei ehditty edes kunnolla aloittaa niin oli jo eka flunssa päällä. Meni ohi n viikossa niin iski influensa A versio vielä. Olin kuullut sivukorvalla kun koulussa puhuttiin että monilla on ollut päänsärkyä ja korkeaa kuumetta, joten kun lillyllä oli marraskuun alussa kuntoutuskartoitus uudessa lastensairaalassa pyysin sydänhoitajaa että voisko hän jostain löytää lillylle rokotteen, ja saimme sen onneks silloin, koska siitä noin 1,5 viikkoa niin meillä iski voimalla se influnessa. Lillyllä tuli kaikista lievin kiitos rokotteen, ihan tarpeeksi pahana hänelläkin se oli, joten onneksi luotin omiin vaistoihin että se oli se mikä oli kyseessä koulussa eikä mikään normi ärhäkkäämpi flunssa. Lapset selvisivät aika hyvin ilman jälkitauteja, yhdelle tuli korvatulehdus, yhdellä todella kova yskä mitä itse epäilen että hänelle on mahdolisesti kehittynyt infektioastma, tai jotain siihen suuntaan, mutta se on vielä selvittämättä. Mutta mulla oli aivan kauhea räkä ja limaisuus, ja todella kova yskä mikä kehittyi yhtäkkiä yön aikana ja kesti noin 1,5 viikkoa karistaa. Influnessa oli n 1 viikko ja sitten muutama päivä hyvä olla ja sitten tuo jälkitautina.
Mieheni joka on valittanut rokotteen ottamista joka vuosi mutta kiltisti on sen ottanut kuitenkin meidän sydänlasten takia, sanoi kyllä että koskaan enään ei valita kun on sen aika ottaa.
Onneksi me saimme itse influensa oireet eri aikaan mieheni kanssa, Hänen alkoi vasta kun minulla oli loppumassa tai en tiedä miten muuten oltais jaksettu.

Tämän perään tuli vatsatauti! Helvetti mikä tuuri! Lillyn INR alkoi nousemaan ja tässä nyt sitten mitattu sitä joka aamu ja päivittäin yritetty selvittää minne edes ottaa yhetytta, mistä saada tieto miten paljon lääkettä antaa.Tänä aamuna oli laskenut rajan sisälle taas ja unohdin soittaa ja kysyä paljon antaa,  päätin itse määrän ja huomenna kun on maanantai ja normi työpäivä voi taas selvittää homma tutun paikan kanssa.
 Miten se pelko ja huoli heti nousee taas pinnalle niin voimakkaaksi kun tulee tälläinen pieni muutos elämään, että kun se hiukan helpottuu tuntuu kuin olisi jyrän alle jäänyt.

Nyt toivon että vatsaongelmat alkais olemaan ohi, sormet ristissä, ja että saatais nyt hetken pysyä terveenä.
Edes joulun yli, kiltti!

Tätä biisiä mä laulelin itsekseni matkalla kotiin sairaalasta, ja muutenkin sen ympäristössä.

Mutta muokkasin tekstiä vähän.
"en tiedä miten saan sen toimii, mulla täytyy olla supervoimii."
Ja vähän hymyilytti taas.

Mutta mä luulen että mä muutama viikko sitten löysin mun uusin voimabiisi:

Tää päivä pimeni jo aikaisin, Taas tuntuu et mua koetellaa. Aina kun vähiten just kaipaisin Pois taakkaa hartioilta en saa

En anna maailman lannistaa mua kuitenkaan. Mä taistelen ja nousen aina uudestaan Ja tulee päivä taas kun voin vaan tuulettaa
Nyt saa tuulettaa Nyt saa tuulettaa, aa-ah Nyt saa tuulettaa Nyt saa tuulettaa, aa-ah Nyt saa tuulettaa Nyt saa tuulettaa, aa-ah Nyt saa tuulettaa Nyt saa tuulettaa

Vaikeet ajat väistyy kuitenkin Solmut aukee ajallaan. Odotus tuntuu pitkält tietenkin Mut koskaan ei saa luovuttaaTahon tai en se vaan on niin että Elämä on aina aaltoliikettä Ei muuta ku hommiin taas Ja ku ponnistaa Pian tuuletan onnesta
En anna maailman lannistaa mua kuitenkaan Mä taistelen ja nousen aina uudestaan Ja tulee päivä taas kun voin vaan tuulettaa
Nyt saa tuulettaa Nyt saa tuulettaa, aa-ah Nyt saa tuulettaa Nyt saa tuulettaa, aa-ah Nyt saa tuulettaa Nyt saa tuulettaa, aa-ah Nyt saa tuulettaa Nyt saa tuulettaa
Hei mitä mies siellä pillittää Älä sinne köysiin jää. Paa rintaa ulos, hartiat tää Hymyä naamaan kyl se jeesaa, joo Iskuja tulee, ja osa niist osuu Älä pasko housuu, älä rupee hosuu. Kato tuun bäkkii, ota siit mallii pää pystyy bro Voi taas tuulettaa
En anna maailman lannistaa mua kuitenkaan Mä taistelen ja nousen aina uudestaan. Ja tulee päivä taas kun voin vaan tuulettaa

Mutta kaiken paskan keskellä on ihmiset.
Ihmiset jotka tukee.
Auttaa.

Tsemppaa.
Perhe, suku, ystävät, läheiset, tutut, tuntemattomat. 

KIITOS!
Kiitos että olette olemassa, kiitos että potkitte eteenpäin.
Kiitos kun autatte jaksamaan.
Kiitos kun olette läsnä.
Kiitos kun autatte meitä juuri sillä tavalla miten pystytte.
Kiitos että olemme mielessänne, rukouksissanne.
Olette aina mielessäni.
Minä toivon että joku päivä mekin pystymme edes jotakuta auttamaan jollain tapaa.

Joku päivä mävielä taas tuuletan!!!