Ekaa kertaa yö kahdestaan!

Mä en keksi aloitusta tälle tekstille. 

On ollut niin paljon viime aikoina, tai ainakin tuntuu siltä, etten jotenkin tiedä mistä aloittaa. 

Meillä oli noro. Jepp. 7 hengen perheessä norovirus, ja 1 vessa! Onneksi alussa saieastui kaksi lasta kerrallaan, sitten Lilly ja mies lopussa ja minä heti kun mies oli tarpeeksi parantunut. 

Norovirus=emetofoobikon painajainen. 

Mulla siis on emetofobia, mutta jollain tavalla kestin tämän hienosti. Vasta kun mies alkoi oksentamaan aloin pelkäämään niin paljon että halusin käpertyä nurkkaan silmät suljettuna, kädet korvilla ja hyräillä jotain. 

Tämä noro kesti viikon. Nyt toivon todella ettei uusintakierrosta tule kun vanhin poika aloittaa päiväkodissa 2.5. Samalla 2 vuotias siirtyy hänen paikalleen perhepäivähoitajalle.

Ja kaksoset jää minun kanssa kotiin. 

Kuvittelin että saan enemmän aikaa tehdä kotitöitä, mutta nämä kaksi ovat niin liikkuvaisia jo, jopa Lilly joka menee matona eteenpäin. 

Ulkonakin ollaan oltu. Liam harjoittelee kävelemistä kengissä. Lilly viihtyy hiekkalaatikossa istuen vaikkei itse siellä mitään saa tehtyä paksut hanskat päällä. Kesää odotellaan kovasti ja lämpimiä kelejä että hänkin pystyisi ulkona liikkumaan. 

Otin yksivuotiaskuvat kaksosista muutama päivä sitten.

Meidän talon vieressä on venäläinen Kabanovin riemukaari mikä on sodan ajoilta jäänyt. 

Tämä on minun lapsuudestani muisto, tykkäsin kovasti käydä kävelyllä mummoni kanssa kaarelle, sillon heidän (nykyään meidän ) talolta meni pieni traktoritie joka kulki suoraan kaarelle. Se on nykyään umpikasvanut. 

Äitini ja hänien siskot ovat lapsina kiivenneet riemukaaren toisesta päästä toiseen päähän. 

Joten kun mieheni ehdotti että otetaan yksvuotiskuvat kaksosista sen kohdalla, tartuin heti ideaan. 

Itse olen kaikki lapset paitsi keskimmäisen yks vuotis kuvat ottanut. Hänen kohdalla hänenveljellään sattui olemaan kerhokuvaukset juuri sillon kun hän täytti yksi ja saimme hänetkin kuvattu. 

Voi jos oltais kaikkien kuvat otettu riemukaaren kohdalla.

Eilen oli eka yö ilman yhtään lasta kotona 2,5 vuoteen! 

Käytiin mieheni kanssa viikinkiravintola haraldissa syömässä ja oikein hyvää oli! Sitten olin suunnitellut nukkuvani kun tukki heräämättä koko yönä, meni kyllä toisin, nukuin todella huonosti, jotenkin olin kuitenkin koko illankin kuulevani lasten itkua vaikka tiesin etteivät ole kotona. 

Ehhkä olllsi onnistunut paremmin jos emme itse oltais oltu kotona. 

Mutta aamu oli ihana! Kun kerrankin sain rauhassa nousta, ja hiljaisuudessa tehdä vain itselleni aamupalaa. Normaalisti meidän kodissa on täysi huuto kun kaikilla lapsilla on kauhee nälkä ja valittaa tai itkee aamupalan perään.