Neurologi käynti

Lillyllä on oikea käsi ja jalka heikompi ja jäykempi kuin vasen puoli. Ollut jo hetken mutta koska jaloila potkii niin ajattelimme pitkään että hänen vasen puoli vaanon vahvempi kuin oikea mikä ei ole outoa kaksosilla. No,Glenn leikkauksen jälkeen eron alkoi huomaamaan kunnolla kun lilly alkoi viihtymään lattialla, ja pyysimme lähetteen fysioterapiaan. Siellä sitten sanoivat että oikea jalkakin on jäykempi eikä yhtä sulavaliikkeinen kuin vasen jalka. Ja siitä tuli sitten puhe että voisi olla jotain neurologista. Laittoivat kardiologille pyynnön että laittaisi neurologille lähete. Ja samalla pyynnön että saisimme jatkaa fysioterapiaa kerran viikossa. Ja se on kyllä tuottanut vähän tulosta, hiukan paremmin käyttää oikeaa kättä ja jopa itsenäisesti välillä eikä pelkästään sillon jos leluilla yrittää saada hänet sillä tarttumaan. 

Tänään sitten oli neurologilla aika varattu. Jännitti kovasti vaikka jo arvelin vähän että jotain siellä on.

Vahva epäilys toispuoleisesta halvauksesta. 

Ei kuitenkaan täysi halvaus ymmärtääkseni. 

Kysyin mitä se tarkoittaa. 

Fysioterapia tulee jatkumaan jollain tapaa loppuelämän, mutta ei ehkä aina kerran viikossa niin kuin nyt. 

Muuten eivät osaa sanoa suoraan että miten vaikuttaa koska pienten lasten aivot ovat muovautuvia ja jos jokin osa ei toimi niin toiset osat voi kompensoida.

Nyt odotamme että neurologi ottaa yhteyttä Lillyn kardiologiin ja keskustelevat voiko hänelle nukutuksen alla tehdä magneettikuvaus ja missä ja millon se siinä tapauksessa tehdään.

Kun tultiin hoitajan huoneesta menossa kotiin niin törmättiin sairaalaclowneihin tri Hoppson ja tri Sulaleima (ainakin näin päättelin kortin mukaan) ja vielä suomenruotsalaisiin sellaisiin. Tyttö joka oli jo hoitajan huoneessa nukahtamassa mun syliin villiintyi ihan, jalat ja toinen käsi vispasi kun hän yritti kuplia tavoitella ja saada pienestä positiivista kiinni. Ja clownit selkeesti yllättyi vauvasta joka heti valtavalla hymyllä charmasi heitä eikä yhtään pelottanut 😍  ja mikä noissa sairaalaclowneissa on kun äidille aina meinaa jossain vaiheessa tulla itku? 😂 (muok. klo 15:40 )

Luulin että olin jo niin valmistautunut asiaan että jostain neurologisesta on kyse että olin ihan fine asian kanssa, ja osastolla kun hoitaja kysyi millanen olo mulla on vastasin että aika tasainen, ei oikeastaan mikään olo ollenkaan. Mutta kun kotiin pääsin ja saanut asiat täällä fiksattua ja istuin alas hengittämään tuli taas sellanen voimaton surullinen olo kaikesta. 

Isoveli on kuvannut kaksi kuvista :) 

Muuten Lilly on kasvanut paljon kuukauden aikana. Pituutta on nyt 71 cm ja painoa 8030g. :) 

Valokuvausta

Olin onnekas kesällä ja "voitin" hyväntekeväisyys valokuvauksen meidän eritysvauvasta. Ja kysyinkin jos onnistuisi kuvaus meidän molemmista vauvoista. Sain vastauksen että otetaan kaikista lapsista yhdessä jos vaan haluan.
Päätin olla toivomatta liikaa kuvauksesta, tai siis olin aika ilman omia ideoita, ja päätin antaa valokuvaajan itse ehdottaa millaiset kuvat otetaan ja mennä sen mukaan. Onneksi, koska niistä tuli todella onnistuneita omasta mielestäni.

Kuvaus ei mennyt ihan nappiin, mutta millon koskaan meidän perheen suunnitelmat niin menee? :D
Aamulla en löytänyt Lillyn pääpantaa missä oli rusetti joten nopeasti ekaa kertaa elämässäni, youtuben avulla, virkkasin hänelle valkoisen ruusupääpannan. Lisäksi juuri kun piti aloittaa kuvaus ja vaihdoin Lillyn vaatteet tajusin että olin unohtanut Lillyn mekko kotiin ja mies joutui lähtemään sitä hakemaan. Kun hän kotiin pääsi hän tajusi että kotiavain oli mulla ja joutui palamaan sitä hakemaan ja sitten uudestaan mekkoa hakemaan kotoolta.

Tällä kertaa meidän keskimmäinen, 2 vuotias Tristan, päätti että hän ei aio olla mukana kuvauksessa ollenkaan, ja yritti jatkuvasti karata. Joten monta kuvaa jossa esiintyi kaikki 5 ei saatu. Liamkin päätti että hänellä on känkkäränkkä päivä ja ei halunnut istua veljensä vieressä vaan heittäytyi jatkuvasti makaamaan. Hetken menikin niin että kun sain Tristanin istumaan niin Liam veti itsensämakaamaan ja kun hänet nostin istumaan niin Tristan veti itsensä makaamaan. Niiden välissä sitten vuorotellen pompin.
Kaksi vanhinta, Viggo ja Milian, tykkäsivät kovasti kuvauksesta, olivat innoissaan koko hommasta, ja suurin haadte oli normaali hymyileminen.
Lilly oli pääosin hyvätuulinen mutta lopulla alkoi toki väsymään ja lisäksi veljillä ei ole niin helppo häntä pidellä kun hän ei istu edes vielä itse mutta heille hän alkaa jo olla painava pitää sylissä.

Valokuvaajana toimi Saara Vuorjoki, aivan mahtava nainen! Todella mukava ja pitkäpinnainen. Onneksi! Mua hermostutti jonkun verran että miten tulee menemään kun tiedän millaisen kaaoksen meidän perhe osaa järjestää. Ja huolestutti että meneekö hänellä nopeasti hermot.
 Mutta hän jaksoi hyvin meidän kanssa vaikka pitikin hakea mekkokin kesken kaiken ja kuvaus senkin takia venähti.
Iso kiitos meiltä kaikilta!
 Tristankin nyt innoissaan näyttää että hän on kuvassa mukana. :)


Saatiin valita itsellemme neljä kuvaa ja näihin päädyttiin.

Lisäksi lisään kuvan minkä otin esikoisesta kun hän pyysi taas omaa aikaa Lillyn kanssa. Siitä huomaa kuinka veljeltä huokuu rakkautta siskoa kohtaan.