Kiitollinen, siunattu, onnellinen

Lilly kävi tänään isänsä kanssa kontrollissa, ja vika lääkitys lopetettiin! 

Tällä hetkellä hän voi niin hyvin ettei hän tarvitse lääkkeitä! 

Marevan hänellä vielä menee kyllä, mutta se ollaan tiedetty että loppuu 25.11 kun leikkauksesta on kulunut 3 kk. 

Ei lääkkeitä. 

Oikeesti. 

Ei tätä meinaa uskoa. Ja pelottaa! Lilly on kahden päivän iästä tähän päivään saanut varmaan enemmän lääkkeitä kun minä elämäni aikana, joka kerta kun joku lääke on lopetettu olen ollut riemuissani mutta samalla on pelottanut. Mitä jos hän sittenkin niitä tarvitsee, mitä jos lääkärit lopettavat ne liian aikasin. 

Se mikä pitäisi olla normaali lääketön elämä on nyt taas muuttunut omasta mielestä epänormaaliksi. Olen jo viimeisestä kontrollista hämmästellyt että menee vain kaksi lääkettä, on tuntunut epänormaalilta päivittäin ja kohtako mun pitäisi tajuta ettei hän tarvitse yhtäkään lääkettä. Tyttö jonka saattohoitoa meille "tyrkytettiin" kun hän diagnoosin sai. 

Uskomatonta!

Ei lääkkeitä!

Joo tiedän että tämä voi olla vain hetkittäistä, tilanne voi millon tahansa muuttua, uskokaa pois, kyllä me sen asian muistamme. Mutta yritämme olla ajattelematta sitä. Ja nautimme siitä kohta ettei tarvitse jatkuvasti seurata kelloa ja katsoa listalta että mikä lääke menikään nyt. 

Painoakin ja pituutta on tullut. Kuukauden aikana yhteensä 680 g ja 2 cm lisää. 

Nyt olivat mitat 6980 g ja 66,5 cm. 

Lilly on aktiivinen selällä keinuja, yrittää kovasti sivuille kurottautua myös ja varpaitaan repii. Tää tyttö lähtee vauhdilla heti kun hänellä on riittävästi voimia. Päätäkin kannattelee jo paremmin mutta saatiin lähete fyssarille lastenklinikalle kun pyysimme. Joten sinne parin viikon päästä. 

Ja Liam. 

Hän on oppinut istumaan vaikka keinuukin paljon vielä. Ja nousee konttausasentoon, on myös vihdoin löytänyt varpaansa mistä lääkäri oli huolissaan. Pah meillä mitään motoriikkaongelmia ole, vaan rauhassa edetään. :)