Kaksi vuotta sitten tänään....

Tasan kaksi vuotta sitten tänään, vein tytön hänen kolmanteen avossydänleikkaukseen. Ikää hänellä oli 6 kk ja 1 viikko. 

Hän oli niin pieni!

Tämä kerta oli erilainen sen takia koska tämä oli eka kerta ku vein hänet itse sairaalaan ja jätin sinne. Edelliset kerrat kun hänet oli leikattu hän oli jo siellä odottamassa, ei ollut koskaan edes käynyt kodissamme. 

Kohta olemme siinä pisteessä jälleen. 

Selailin noita kuvia hänen ekasta 6 kk ja päätin läväyttää muutama tänne, vähän terapeuttisessa mielessä itselleni. Jonkin sortin valmistautumista tulevaan.

Kun hän syntyi hän oli ilmetty isoveljensä joka on meidän ensimmäinen sydänsoturi. 

Samana päivänä kun sydänvika löytyi, otettiin heti aikaisin aamulla, kun liam vielä nukkui ja lilly oli hereillä, kuva ja lähetettiin kotiin isille toivottaen hyvää 30 v syntymäpäivää. 

Myöhemmin samana päivänä illemmalla kun pääsimme tytön luokse teho osastolle. 

Siellä käytiin sitten mahdollisuuksien mukaan hoitamassa tyttöä 4 päivän ajan. 

7 vrk iässä hänet leikattiin ekan kerran. 

Leikkauksen jälkeen hän oli todella turvoksissa naamasta, ja emme meinanneet tunnistaa hänet omaksi tytöksemme. Syynä se että leikkauksen aikaa oli ollut kytkettyä sydän-keuhko koneeseen. Luultavasti hänen aivovaurio on tullut tässä leikkauksessa jo, joka on syy hänen spastiseen hemiplegiaan. Se toivottavasti selvinee muutaman kuukauden päästä. 

Hiljalleen hän alkoi taas näyttämään omalta itseltään. Pääsi hetken pois teholta tavalliselle sydönosastolle mutta saturaatio alkoi temppuilemaan, epäilivät että shuntti oli menossa tukkoon ja niin tuli yksi aamu soitto kirurgilta ettei uskalla enään katsoa pomppivaa saturaatiota vaan päättivät heti leikata hänet uudestaan.

3 viikon iässä oli taas leikkauksen aika. Tämän leikkauksen jälkeen hän ei ollut turvoksissa vaan näytti ihanasti omalta itseltään. Piuhoihin ja laitteisiin onneksi totuttiin aika nopeasti. Vaikein oli olla koskematta häneen. 

Tällä kertaa hän parani nopeammin ja pääsi jo muutaman teho päivän jälkeen osastolle takaisin. 

Saimme vihdoin nähdä ne ihanat suuret silmät taas. 

Ja 1 kk 5 päivän iässä hän pääsi kotii vihdoin loppuperheen luokse ja varsinkin liamin viereen. 

Masuvaivojen takia tämä kapistus oli meidän pelastus. Saatiin aina hetken levätä tytön kantamisesta, hytkyttömisestä, keiuttamisesta, pepun taputtamisesta ja kaikki samaan aikaan tehtiin välillä. 

Välillä oltiin infektioosastolla

Isin pikku kovistyttö

Rakastan tätä kuvaa. Jälleen kerran infektioosastolla. Lilly itki suurin osan ajasta mutta ne hetket kun hän päästi hymyn huulilleen, niin sulatti kyllä kaikki ympärillään. 

Menossa kolmanteen avosydänleikkaukseen 6 kk ja 1 viikon iässä

Kun pääsimme teho osastolle hänellä oli vielä hengitys putki, mutta siellä ollessamme hän alkoi virkoomana ja putki ärsytti häntä selvästi, jouduimme ulkopuolelle odottamaan kun poistivat putken. 

Ja happiviikset riittivät.
N 2 viikkoa kesti sairaalaaika kolmannella kerralla. 

Tämä muutama päivä sitte otettu. Sinertävä jälleen enemmän varsinkin nenä ja nenän ja suun välinen alue. Sormen ja varpaankynnetkin ovat alkaneet sinertämään. Hiljalleen tekevät meidät vielä enemmän tietoisia siitä että seuraava leikkaus on tarpeen kohta. 

Lillyn ja liamin kynsissä on kovasti eroa. 

Tänään aamulla otettu, juuri heränneenä. 

Tämän mä löysin netistä kolmannen leikkauksen kohdalla ja näin me pyrimme tekemään.
Nyrkit pystyssä!