Me saimme tytön vihdoin kotiin sairaalasta ekaa kertaa vuosi sitten. Sillon hän oli syntymästään asti viettänyt sairaalassa 1 kk ja 5 päivää.
Lyhyt aika joillekin, pitkä aika meille. Todella pitkä aika kun oli kuvitellut että vietämme synnytyksen jälkeen sairaalassa muutamasta päivästä korkeintaan viikkoon.
Tuossa ajassa hän oli kahdessa jaksossa teholla ja se oli yhteensä yli puolet ajasta.
Tää on niin uskomatonta!
Vieläkin päivittäin ajattelen miten lääkäri yritti saada meidät valitsemaan saattohoidon ja miten melkein sen teimme. Vain koska pelkäsimme mitä tulevaisuus tuo. Onhan tämä eka vuosi ollut rankka ja on vieläkin, mutta en kadu! En koskaan kadu! Sen sijaan olen niin kiitollinen sillä Lillyn myötä olen vielä enemmän oppinut olla murehtimatta tulevaa, kun ei voi ennustaa tulevaisuutta, en minä eikä lääkärit.
Nyt nautin tästä hetkestä perheeni kanssa!
Tää on niin uskomatonta!
Vieläkin päivittäin ajattelen miten lääkäri yritti saada meidät valitsemaan saattohoidon ja miten melkein sen teimme. Vain koska pelkäsimme mitä tulevaisuus tuo. Onhan tämä eka vuosi ollut rankka ja on vieläkin, mutta en kadu! En koskaan kadu! Sen sijaan olen niin kiitollinen sillä Lillyn myötä olen vielä enemmän oppinut olla murehtimatta tulevaa, kun ei voi ennustaa tulevaisuutta, en minä eikä lääkärit.
Nyt nautin tästä hetkestä perheeni kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti