Tulevan leikkauksen päivämäärä on päätetty.
Ja nyt toivomme vaan että se pitää eikä tule mitään mutkia matkaan meidän tai sairaalan puolelta.
Noin kuukauden päästä olisi tarkoitus viedä tyttö veitsen alle jälleen kerran.
Mun kehossa valtaa aivan suunnaton stressi koko ajan. mm seuraavat asiat:
- pysymmekö terveenä
-peruuko sairaala syystä tai toisesta leikkauksen
se on aikamoinen muutos pistää kaikki pysähdykseen elämässämme koska leikkaus on tulossa. Milianin jumppa, lillyn jumppa, muiden lasten lääkärimenot, koulut, päiväkoti, työ, ystävät, perhe ja heidän tuki ja apu mikä tarvitaan, se psyykkinen asennoituminen ja valmistautuminen leikkauskeen, jne. ja sitten jos se siirtykin eteenpäin. Kaikki pitää tehdä uudestaan. Se on todella uuvuttavaa.
-miten onnistun jättämään hänet sairaalaan, tai siis kun hän on niin mun perässä että itku huuti raikuu kun haen postin postilaatikosta, miten ihmeessä tulee onnistumaan kun hänet kärrätään pois mun luota leikkaussaliin.
-miten ihmeessä pystyn jättämään hänet teholle yöksi yksin, lue yllä sama syy. Onneksi uudella teholla kai ei ole vierailuaikoja jos olen ymmärtänyt oikein. Samalla omasta mielestä ne vierailuajat toivat jollain tapaa helpotusta, pakottivat vanhemman olemaan hetkittäin poissa lapsen luota ja keskittymän itseensä.
-ramppaaminen sairaalan ja kodin välissä, kumpi miestä on missäkin. voiko liam olla osastolla mukana. kolme vanhinta pääsee onneks tukiperheeseen n viikoksi lillyn leikkausaikana
-tulehdukset leikkauksen jälkeen
-toipuminen
-aivovauriot
-leikkausaika, miten ihmeesä taas tulen kestämään se odotus, sitä puhelinsoiton odottelua. Itse en kykene varmaan taaskaan siihen vastaamaan vaan pyydän kirurgin soittamaan miehelleni.
-leikkauksen edeltävät tutkimukset jännittää myös, tai enemmän jos pääsisi katsomaan missä ja millainen uusi teho on. entä jos tapaan kirurgin, miten siihen kykenen kun tiedän että muutama päivä siitä hän pitää veistä kädessä joka viiltää tyttäreni täydellisen ihon auki
-muiden lasten reaktiota, milian jo nyt puhuu päivittäin lillyn leikkauksesta ja se selkeesti pelottaa häntä. Oli tukiperheessäkin puhunut siitä päivittäin mikä on mun mielestä hieno ja hyvä asia.
-miten tyttäremme reagoi leikkauksen jälkeen. jo 6 kuisena hän osasi ilmaista vihaa ja pettymystä minua kohtaan leikkauksen jälkeen. miten voimakkaana se tulee tällä kertaa?
-Kuolema. se pelko on läsnä, aina. mutta kun leikkaus tulee eteen se pelko moninkertaistuu.
Samalla mä niin odotan tätä leikkausta, olen odottanut niin kauan, koska tiedän että se on pakko tehdä ja helpottaa hänen jaksamistaan. Tai se on ainakin toiveena. Tämän jälkeen mennään niin pitkälle kun päästään.
Kun leikkauksen aika on, toivon että rukoilisitte hänen puolestaan. En ole kovin uskovainen mutta olen myös oppinut että ei se haitaksi ole hakea apua ja lohtua kun ei itse mahda asialle yhtään mitään.
päivämäärä:
12.8.
Ja nyt toivomme vaan että se pitää eikä tule mitään mutkia matkaan meidän tai sairaalan puolelta.
Noin kuukauden päästä olisi tarkoitus viedä tyttö veitsen alle jälleen kerran.
Mun kehossa valtaa aivan suunnaton stressi koko ajan. mm seuraavat asiat:
- pysymmekö terveenä
-peruuko sairaala syystä tai toisesta leikkauksen
se on aikamoinen muutos pistää kaikki pysähdykseen elämässämme koska leikkaus on tulossa. Milianin jumppa, lillyn jumppa, muiden lasten lääkärimenot, koulut, päiväkoti, työ, ystävät, perhe ja heidän tuki ja apu mikä tarvitaan, se psyykkinen asennoituminen ja valmistautuminen leikkauskeen, jne. ja sitten jos se siirtykin eteenpäin. Kaikki pitää tehdä uudestaan. Se on todella uuvuttavaa.
-miten onnistun jättämään hänet sairaalaan, tai siis kun hän on niin mun perässä että itku huuti raikuu kun haen postin postilaatikosta, miten ihmeessä tulee onnistumaan kun hänet kärrätään pois mun luota leikkaussaliin.
-miten ihmeessä pystyn jättämään hänet teholle yöksi yksin, lue yllä sama syy. Onneksi uudella teholla kai ei ole vierailuaikoja jos olen ymmärtänyt oikein. Samalla omasta mielestä ne vierailuajat toivat jollain tapaa helpotusta, pakottivat vanhemman olemaan hetkittäin poissa lapsen luota ja keskittymän itseensä.
-ramppaaminen sairaalan ja kodin välissä, kumpi miestä on missäkin. voiko liam olla osastolla mukana. kolme vanhinta pääsee onneks tukiperheeseen n viikoksi lillyn leikkausaikana
-tulehdukset leikkauksen jälkeen
-toipuminen
-aivovauriot
-leikkausaika, miten ihmeesä taas tulen kestämään se odotus, sitä puhelinsoiton odottelua. Itse en kykene varmaan taaskaan siihen vastaamaan vaan pyydän kirurgin soittamaan miehelleni.
-leikkauksen edeltävät tutkimukset jännittää myös, tai enemmän jos pääsisi katsomaan missä ja millainen uusi teho on. entä jos tapaan kirurgin, miten siihen kykenen kun tiedän että muutama päivä siitä hän pitää veistä kädessä joka viiltää tyttäreni täydellisen ihon auki
-muiden lasten reaktiota, milian jo nyt puhuu päivittäin lillyn leikkauksesta ja se selkeesti pelottaa häntä. Oli tukiperheessäkin puhunut siitä päivittäin mikä on mun mielestä hieno ja hyvä asia.
-miten tyttäremme reagoi leikkauksen jälkeen. jo 6 kuisena hän osasi ilmaista vihaa ja pettymystä minua kohtaan leikkauksen jälkeen. miten voimakkaana se tulee tällä kertaa?
-Kuolema. se pelko on läsnä, aina. mutta kun leikkaus tulee eteen se pelko moninkertaistuu.
Samalla mä niin odotan tätä leikkausta, olen odottanut niin kauan, koska tiedän että se on pakko tehdä ja helpottaa hänen jaksamistaan. Tai se on ainakin toiveena. Tämän jälkeen mennään niin pitkälle kun päästään.
Kun leikkauksen aika on, toivon että rukoilisitte hänen puolestaan. En ole kovin uskovainen mutta olen myös oppinut että ei se haitaksi ole hakea apua ja lohtua kun ei itse mahda asialle yhtään mitään.
päivämäärä:
12.8.
"jag var den starkaste av oss
men den svagaste ändå
Jag fick hålla dig i handen
när du fick lämna dina drömmar
och försonas sen med tiden
jag fick se dig tacka livet
trots allt"
