Vihdoin!
Päästiin vihdoin ja viimein sinne sydänkontrolliin. Edellisen blogipostaukseni jälkeen se ei vieläkään mennyt mutkittomasti, soitin useampaan otteeseen ja aina vastaus ettei aikaa ole vielä annettu. Mutta sitten törmättiin neidin kardiologiin sairaalan käytävällä kun olimme puheterapeutin luona käyneet yksi perjantai, kerroin vähän meidän ongelmista ja seuraavan viikon maanantaina tuli soitto sydänhoitajalta jos voisimme tulla jo keskiviikkona kontrolliin. (Saman maanantaina ehdin aamulla soittaa jälleen kerran ja kysyä aikaa mutta sillon sitä ei vielä ollut.)
Neidin kontrolli käynti meni vähän niin ja näin. Hoitaja ei oikeestaan saanut laittaa ekg lätkiä edes, lilly työnsi hänen käden pois jatkuvasti. Eikä hän millään halunnut mennä makaamaan. 20 min hänen kanssa taistelimme ennen kun hän vihdoin antoi periksi.
Sitten kun menimme kardiologille niin tyttö oli sulaa vahaa, totteli kaikki kardiologin pyynnöt (esim juuri että nyt saisit mennä makuulle ) ja antoi hänen nostaa häntä ylöspäin ja kääntää eri asentoihin jotta pääsisi ultraamaan paremmin. Välillä neiti kuiskasi "min X ( x = kardiologin nimi)".
Onneksi tyttö hyväksyy edes jonkun. 😂😂
No, huoleni on ollut turha, neidin sydämen voinnissa ei ole tapahtunut juuri mitään muutosta, ja labratkin näytti hyviltä. Leikkauksen toipumisen kannalta olisi tärkeää jos hän olisi hiukan kasvanut ja jos hän kävelisi itsenäisesti. Nyt painoi 11,60 kg ja oli 90,6 cm pitkä. 12 - 13 kg olisi ainakin tavoitepaino leikkaukseen. Ja koska hän voi tilanteen nähden hyvin niin leikkaus tapahtuu ehkä vasta keväällä.
No, viikko siitä eteenpäin niin käytiin kuntoutus käynnillä eli fysioterapeutti, toimintaterapeutti ja neurologi. Kehuivat hänen saavutuksiaan mutta samalla myös reagoivat kyllä siihen ettei hän kävele vielä. Hänen nilkat kääntyvät voimakkaasti jalan sisäsyrjälle kun hän seisoo ja kävellessään dallarilla ilman kenkiä pysyy oikean jalan kantapää melkein koko ajan ilmassa. Ongelma näkyy myös vasemmassa jalassa, myös jäykkyys hieman. Ja neurologi sanoi että kun hänestä otetaan mri kuvat aivoista niin kannattaa varautua siihen että voi ilmetä ettei se olekaan vain toispuolista.
Nyt hän on saamassa dafot, tukevat nilkkaa paremmin koska tulevat korkeammalle jalalla kuin hänen tukipohjalliset. Lisäksi hän on saamassa vetoketjuortoosit mitkä pidetään yöllä jaloissa ja pitävät hänen jalat 90 asteen vinkkelissä. Saa nähdä miten hänen yöuniin vaikuttaa.
Oikea koko käsivarsi on taas jäykentynyt enemmän, kun hän konttasi se oli vähän koko ajan liikkeellä nyt kun hän on enemmän pystyasennossa niin ei käytä sitä yhtä paljon joten muuttuu jöykemmäksi. Joten jumpat pitää nyt tehdä enemmän myös kotona. Samoin pitää päivittäin yrittää jumpata hänen jalkoja niin että hän istuu jalat suoraan eteenpäin ja sitten venytellään. Eka jumppatuokio meni hyvin kun veljet oli mukana ja sen jälkeen hän halusi taas harjoitella kävelyä yhtäkkiä. 😊
Mutta tämä käynti mikä ei jännittänyt mua ollenkaan pisti mielialani taas hetkeksi ihan sekaisin. Itkin taas koko kotimatkan autossa koska mitä helvettiä! Miksi! Miksi taas mahdollisesti löytyi jotain?! Eihän se näin pitänyt mennä. Ja fiilis että mun pitää laitta jotain "kahleita" yöksi hänen jalkoihin tuntuu oikeen vastenmieleiseltä. Vaikka tiedän että ne ovat vain avuksi hänelle, niin se tuntuu niin pahalta! Mutta päivä kerrallaan. Totumme kai tähänkin niin kun olemme kaikkeen muuhun totuttu tähän asti.
Muutama kuva vielä.
😊
