Mulla on viime aikoina ollut todella yksinäinen olo. Sekä ystävä puolella että parisuhteessa. On muutama ystävä kenelle voisi soittaa mutta nykyään tuntuu ettei ole niin helppo nostaa puhelinta ja vaan pirauttaa, tuntuu että häiritsen, oma itseluottamus tuntuu ettei kestä jos toinen sanoo että huono hetki, soitta myöhemmin takaisin eikä sitten soitakaan. Olen heti varma ettei oikeesti halua pitää yhteyttä vaikka tiedän että asiat unohtuvat. Itsekin unohdan asioita jatkuvasti! Ja unohdan myös pitää muihin yhteyttä. Siitä sitten seuraa juuri se, yksinäisyys.
Parisuhteessa se näkyy niin että pääosin ajasta toinen meistä nukkuu sohvalla yksi lapsi vieressään toinen sängyssä yksi tai kaksi lapsi/lasta vieressään. Kun siihen tottuu että joka yö menee niin, niin tapohin jo valmiiksi mennä eri paikoissa nukkumaan on niin paljon helpompi kun kuitenkin muutaman tunnin päästä pitää toinen siirtyä sohvalle. Tiedän että tätä ei ikuisuuksiin jatku, lapset kasvavat, mutta mitä jos sitten kun ovat kasvaneet me olemme kasvaneet erilleen? Pelko siitä on todellinen, samalla tuntuu että olemme molemmat liian väsyneitä tällä hetkellä tehdä asialle yhtään mitään. Luulen että molemmat varmaan yli 20 kertaa tänään kertoi toisillemme että voisi nukahtaa juuri tässä hetkessä. Kun paistoin päivällisen ainut asia minkä olisin halunnut tehdä oli mennä suoraan siihen keittiö lattialle ja sulkea silmät. Ja tuossa väsymyksessä pitäisi vielä jaksaa hoitaa parisuhdetta.
Olen kateellinen, koska mies vaikka hänkään ei nuku tarpeeksi, ei todellakaan, nukkuu kuitenkin pääosin ajasta yhteen putkeen. Itse herään 15 - tunnin välein jonkun lapsen itkuun ja pitää mennä lohduttamaan. Miksi minä aina menen, syynä koska mies on nii väsynyt ettei vaan herää kenenkään itkuun. Minä taas niin väsynyt että käyn ylikierroksilla enkä pysty nukkumaan kunnolla edes kun lapset olivat yksi yö poissa kotoolta.
Univelka on tällä hetkellä järkyttävän suuri ja siihen vielä päälle joku syysmasennus kiitos kellojen siirtojen ja pimeyden niin ei tee hyvää lopputulosta.
On jatkuvasti asioita mitä pitää saada tehtyä, mutta kun aika ei riitä. Tein viime viikonloppuna meidän seuraavan kuukauden kalenteri ja kun sitä olin valmiiksi täyttänyt huomasin että koko marraskuussa oli yksi päivä, yksi ainut päivä kun meillä ei ollut yhtään mitään suunnitelmia! Niin mihin sitä sitten edes saisi tungettu sitä aikaa ystävyydelle?
Mä olen yksinäinen, väsynyt, kiukkuinen ja katkera. Pistän syyksi vuodenaikaa, mutta jollain tavalla mun pitäisi nyt kömpiä pois tästä kuopasta.
