Ja kuinka sitä olemme odottaaneetkaan!
Lillyn sydänkontrolli sekä neurologiköynti siirtyi eteenpäin kiitos koko perheen läpikäyneen oksennustaudin.
Sydän poikamme kävi omalla sydänkontrollillaan ja kaikki näytti oikeen hyvältä! Vähän on verenpaineissa eroa vielä mutta ei huolestuttavissa merkeissä. Ja seuraava kontrolli on taas vasta vuoden päästä.
Sen sijaan hän joutuu ehkä uudestaan silmien karsastus leikkaukseen. Käytiin karsastuspolillakin ja saatiin jälleen uudet lasit ilman vahvuuksia mutta prismalla. Hän käyttää niitä nytten muutama kuukausi ja sitten menemme uudestaan tarkistukseen katsomaan onko tuottanut tulosta muuten laitetaan leikkausjonoon.
Lisäksi olemme aloittaneet perheneuvolassa käynnin. Muutama kerta ollaan käyty lasten kanssa ja nyt sitten kahdestaan mieheni kanssa.
Meillä on kyllä todella paljon stressiä ja huolia, tuntuu että itsellä varsinkin alkaa pakostakin kaikki pursumaan ulos vaikka kovasti yritän laittaa kannen tiiviimmin kiinni.
Olen alkanut saamaan paniikkikohtauksia aivan yllättäen taas, viimeksi niitä saanut yli 10 v sitten.
Pelottaa Lillyn sydänleikkaus aivan liikaa. Sinnehän hänet on vaan vietävä, muuten ei voi elää, mutta samalla mitä jos se on se mikä vie hänen hengen tai ei sitten autakaan.
Tulevaisuuden murehtimista ei auta, mutta kuitenkaan ei voi olla sitä miettimättä.
Perheneuvolan kautta olemme saaneet asioita pyörimään eteenpäin. Tai meitä on autettu saamaan ne eteenpäin. He ovat ihanasti hoitaneet paljon meidän puolesta, itsehän emme saa mitään otetta mistään. Minä yritän hoitaa kaiken mutta voi kestää viikkoja ennen kun muistan soittaa yhden puhelun ja varata johonkin ajan. Esimerkkinä oma terveys jää aina jalkoihin. Olen jo vuoden ajan ajatellut että pitää varata lääkäriaika migreeniin mikä on minulle myös palanut takaisin. Tai on nyt paljon aktiivisempi kun on vuosiin ollut. Vuodenvaihteessa muistin varata itselleni aika lääkärille ja lupasivat laittaa kotiin aika minulle. Sitä ei koskaan tullut ja viikko sitten muistin uudestaan vasta soittaa. Tänään olen menossa kunhan vaan sen muistan. 😂
Meidän perheelle on haettu tukiperhettä, jotta saataisiin joskus mahdollisuuden nukkua vähän enemmän mieheni kanssa. Väsyttää jatkuvasti ja tunnemme molemmat olevan huonoja vanhempia kun ei vaan jaksa mikään kiinnostavan jotkut päivät. Kaikki tarvittavat asiat lasten suhteen saamme hoidettua mutta mitään extraa ei jaksa. En koskaan kuvitellut olevani tällänen vanhempi, vaan halusin olla vanhempi joka jaksaa leikkiä ja touhua lasteni kanssa.
Väsymystä ei auta että minulla on ollut rankka koulujakso nytten. Tällä hetkellä olen taas työssäoppimisessa 7 viikkoa, yksi niistä viikoista jo takanani.
Mutta kohta alkaa kesäloma ja lapset ovat suurin aika kotona joten ehkä sitten hiukan helpottaa. Ehkä löydämme yhteisen sävelen paremmin jälleen sen aikana.
Lillyn seuraava sydönkontrolli on nyt sitten (kokop) ensi viikolle suunniteltu. Toivottavasti ei tule tällä kertaa nyt mitään esteitä. Se piti olla jo tammikuussa mutta kun ollaan kahdesti jouduttu sitä siirtämään. Stressaa vielä enemmän kun ei kukaan ole sydäntä vähän aikaan tarkistanut.
Neurologi tapaaminen olisi vasta toukokuussa.
Tässä oli sopiva hetki Lillyn fysioterapian aikana raapustaa alas muutama rivi.
Nyt sitten tyttö kotiin isälleen ja minä suoraan "töihin".
