Meidän perheessä on jotenkin tapahtunut todella paljon viime aikoina ja siihen tulee oma postaus jossain vaiheessa kun jaksan.
Tänään on huono päivä mulla. Olen todella itkuinen ollut koko päivän ja ahdistus on ollut melkoinen. Ei auttanut että kaksi poikaa heräsi aamulla räkäsinä.
Mikä syy kaikkeen on?
Tuleva sydänkontrolli tiistaina.
Stressasi jo valmiiksi että miten siellä menee mutta nyt lisäksi että päästäänkö edes jos hänkin saa flunssan.
Perjantaina taas olisi neurologi ja toimintaterapia Lastenlinnassa mutta se ei ihan yhtä paljon haittaa siirtää. Sydänhän tässä on se mikä tarvitsee eniten huolenpitoa tytöllä.
Tämän lisäksi mulla on jatkuvasti takaraivossa millaisia aikoja elettiin 2 v sitten. Kun hän pääsi osastolle ja sitten siirtyikin taas takasin teholle ja leikattiin uudestaan. Kun luen kokeisiin koulua varten alan muistamaan paremmin mitä meille puhuttiin sillon 2 v sitten, syy miksi Lillyä leikattiin uudestaan. Luulivathan että se sano shuntti oli se mikä ei toiminut miten piti mutta hetken hän epäilivät myös sitä että aivoissa oli tukkeuma ja liuotushoito aloitettiin kun hänet siirrettiin takasin teholle. Aloin muistelemaan näitä tänään ja vahvistui tunteeni siitä että se hemiplegia on siitä tullut. Vaivaa mua. Tiedän ettei se ole kenenkään vika, ja millä tavalla se tieto edes voi helpottaa oloani jos tiedän että se on se syy. Se eka leikkaus. Ei millään tavalla. Mutta kuitenkin olen kovin tiedonjanoinen ja tuntuu että mun on pakko ottaa selvää kaiken mitä ovat lillystä kirjoittaneet alas. Ei vaan ne kertomukset mitkä tulee postissa kotiin.
Mutta olenko valmis siihen, lukemaan kaiken läpi?
Olin suunnitellut sen tekeväni seuraavan leikkauksen jälkeen vasta.
Mua pelottaa tuleva leikkaus. Selviääkö hän siitä. Ja jos selviää, niin onko se ilman lisää aivovaurioita?
Kiitos jo olevan aivovaurion ansiosta hänellä on suurempi riski saada uusi.
Olen pyrkinyt olemaan ajattelematta näitä asioita vielä, seuraavaan leikkaukseen voi olla vielä vuosi jopa, mutta nyt ne jatkuvasti väistämättä tulee päälle.
Toivon että helpottaa edes vähäsen kunhan nämä "kaksi vuotta sitten" muistot paranevat.
